Täällä räntäsateessa ja pimeässä kun painaa, on vaikea löytää positiivisuutta – sisälläni piilevä pessimisti saa elintilaa. Tuntuu, että eivät asiat ainakaan sään puolesta voisi juuri huonommin olla. Mitä hyvää tästä voisi löytää? Ehkä sen, että nyt on aikaa ja kunnon motivaatio tehdä sisätöitä. Toista oli ennen; ei ollut ilmastonmuutosta, ei globalisaatiota, EU:ta, ei korkeakoulujen rakennekeskusteluja, ei tulospaineita. TV-ohjelmatkin olivat ennen parempia. Nyt ei ole muuta hyvää viihdeohjelmaa kuin ”Jopet-show”. Muut ovat jotain minulle sopimatonta formaattia – no onhan ”Tartu mikkiin” ihan hyvä.

Nykyään ovat blogit, verkkoyhteisöt, Facebook, Twitter jne., joissa itse kunkin tuntuu olevan vaikea pysyä mukana. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, miten tietoyhteiskunta muuttuu ja pysymmekö me Suomessa ja Oulun seudulla kehityksessä mukana. Tietävätköhän nuoret kuitenkin paremmin, mihin maailma kehittyy? Varmaankin he ainakin uskovat, että parempaan suuntaan. Itsellä on hieman epävarmat tunteet asiasta. Olisikohan siihen osasyynä, että minä ja moni muu ikäiseni on jo jäänyt ns. digitaalisen kuilun väärälle puolelle?