Klara vappen – eller inte
Vappu, tuo opiskelijajuhlista jaloin, vaativin, pisin ja raskain, on tapahtumista kenties se, jota valmistumisen jälkeen jää eniten ikävöimään. Ikävään on toki kehitetty mitä mainioin ratkaisu – se, että alumnit pitävät rastia Vappurallyssa (kyllä, sen nimi on tämä ikuisesti) ja pääsevät siten nauttimaan vapun tunnelmasta vielä ekstravuosina.
Alumnien rastilla noudatettiin tänä vuonna varsin voimakkaasti perinteitä. Se oli Lyötynpuistossa kuten viime vuonna ja se sisälsi saman tehtävän kuin viime vuonna. Siis esineiden sokkona tunnistamisen. Odotushuoneena rastissa oli tietovisa kuten aiempinakin vuosina.
Rastin suoritti 150 ilmoittautuneesta joukkueesta lähes sata. Rastilla kävi melkoinen ryysis, mutta onneksi rastivahdit olivat varautuneet erottumaan joukosta alumnipaidoilla ja vilkkuvilla pupunkorvilla. Yhdet korvat muuten menetettiin Laanaojan kautta merelle, mutta onneksi tähän oli varauduttu parilla ekstraparilla. Sää suosi rasteiluja ja opiskelijoiden lahjonta oli ensiluokkaista, eikä rastinpito olisi juuri voinut mennä paremmin.
Rasteilun jälkeen alumnijoukko siirtyi nauttimaan paikallisen kebab-pitserian antimista ja jatkoi siitä kesäteatterille reivaamaan. Kesäteatterilla oli valtava tungos ja meno, jopa kenties allekirjoittaneen kuuden opiskelijavapun paras. Alumnit tunnisti tietysti välkkyvistä pupunkorvista.
Ja eihän se vappu alumnien osalta tietenkään yhteen päivään jäänyt. Edustusta löytyi myös Tynskän työnnöstä ja Otowapusta. Ja kävipä siinä sitte lopulta niinkin, että vappupäivänä pari pitkittyneestä vapusta kärsinyttä alumnia päätyi vappusiman etsinnässään aina Umpitunneliin ja Ruotsin puolelle, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
Teksti: Daniel Wallenius
