Alumnit järjestivät Virpiniemessä seikkailupäivän lauantaina 15.8. Ilma oli todella kaunis ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Etukäteen ilmoittautuneita oli paljon, mutta paikanpäälle ei ilmestynyt kuin murto-osa ilmoittautuneista. Tämä ei kuitenkaan menoa hidastanut, vaan lähdimme aluksi koko porukalla mäkihyppytorniin köydellä laskeutumista varten. Torniin kiipesi neljä rohkeinta, joista lopulta kaksi huimapäisintä uskalsivat tulla köyttä pitkin 30 metrisestä tornista alas. Ohjaajamme sanoi hienosti, että rohkeutta on myös sanoa ei.

 

Kuva 1. Menossa huipulle

Kuva 2. Huipulla ollaan

Aluksi suorittaja puki päällensä valjaat sekä kypärän ja tämän jälkeen ohjaaja aloitti ohjeistamaan turvallisen ja oikeanlaisen laskeutumistavan.  

Kuva 3. Sanna ohjaajan opissa

Tämän jälkeen oli edessä tämän rastin ehkä pahin kohta, suorittajan tuli kiivetä kaiteen yli ja päästää kädet irti. Käsien irti päästämisen jälkeen suorittaja lähti laskeutumaan vaakatasoon niin pitkälle, että pää oli tason alapuolella, jalat reunaa vasten.

Kuva 4. Sanna menossa alas  

Kuva 5. Suvi lähdössä alas

Tämä siksi, että pää ei kolahtaisi tasoon, kun suorittaja päästää jalatkin irti ja jää köyden varaan roikkumaan. Kun sitten oli vihdoin pelkän köyden varassa, oli aika katsella maisemia ja hengähtää. Muutama metri laskeutumista meni hieman kädet täristen ja hieman peläten, mutta kun sitten oppi kunnolla luottamaan varusteisiin, niin loppumatka olikin pelkkää nautintoa ja ylpeyttä omasta rohkeudesta. Laskeutuminen itsessään oli todella helppoa. Toisella kädellä hallittiin koko ajan köyttä ja omaa vauhtia. Matkalla pystyi jarruttelemaan ja katselemaan maisemia tai sitten antaa lisää vauhtia itselleen.   

Kuva 6. Sitten mentiin

Kuva 7. Melkein maassa

Laskeutumisen jälkeen suuntasimme porukalla elämysradalle. Vaihtoehtoina olisi ollut jakaantua kahteen ryhmään ja mennä rasteja eri ryhmissä läpi. Päätimme kuitenkin pienen osallistujamäärän takia pysyä yhdessä ryhmässä. Ensimmäisenä elämysradalla oli edessä hyppy trapetsilla. Eli ensin täytyi kiivetä tolppaa pitkin ylös ja nousta puisen lautasen päälle seisomaan. Tämän lautasen päältä oli sitten tarkoitus hypätä trapetsiin roikkumaan. Suorittajalla oli valjaat ja kypärä päällä ja ohjaaja varmisti turvallista suorittamista köyden avulla. Kaikki osallistujat, lukuun ottamatta nuorimpia, olivat kyllin rohkeita kokeilemaan rastia. Osa onnistui hyppäämään trapetsiin, kun taas osa kiipesi tolppaan ja lopetti siihen. Hienoja suorituksia kaikki.

Kuva 8. Mallisuoritus

Trapetsin jälkeen suuntasimme pylväsportaille eli vanhan hirviön hampaille. Ideana tässä oli kiivetä tasaisesti nousevia tolppia pitkin ja päästyään viimeiselle tolpalle suorittajan tulisi hypätä alas. Tässäkin rastilla suorittajalla oli valjaat ja kypärä päällä ja ohjaaja varmisti turvallisen laskeutumisen köyden avulla. Kaikki eivät tätä rastia suorittaneet johtuen osittain ajan loppumisestakin. Ne jotka rastin suorittivat, suoriutuivat hienosti ja aplodien saattelemana hyppäsivät viimeisen tolpan päältä alas.

Kuva 9. Valmiina hyppäämään

Kuva 10. Kiipeilyä

Kuva 11. Hyppy tuntemattomaan

Jännittävän päivän jälkeen suuntasimme vielä porukalla laavulle, johon alumnit olivat järjestäneet evästä. Tarjolla oli makkaraa, voileipiä, kahvia, teetä ja pillimehua. Ruokailun yhteydessä oli mukava tutustua toisiimme ja kerrata päivän tapahtumia. Päivä oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut ja kaikilla oli varmastikin hauskaa. Varmasti jokaisella oli kotiin vietävänä uusia kokemuksia ja ylpeys omasta suorituksestaan.  

Kuva 12. Eväitä ja makkaranpaistoa.

 Teksti ja kuvat: Suvi Holopainen