Linz -Grüß Gott, Frittatensuppe, Knödel und Leberkäse

Mukavuusalueen ylittäminen on muodikasta. Niinpä minäkin ryhdyin tuumasta toimeen. Lähtöä edeltävänä iltana mietin, että hulluko olen kun kotoa lähden. Mutta sisäinen palo oppia ja kokea oli voimakkaampi. Niinpä lähdin 24.2. aamutuimaan lennolle kohti kolmen viikon seikkailua, jonka arvelin olevan kuin kepin isku jäähän: railot voivat ulottua pitkälle ja avata uusia väyliä. Tämä tunne rinnassa olen edelleen reissun jälkeenkin.

Kolmen viikon reissuni päätarkoitus oli seurata opetusta, oppia uutta pedagogiikasta ja verkottua. Kaikki nämä toteutui ja paljon muutakin reppuun tarttui. Linzin Pedagoginen korkeakoulu otti minut hellästi huomaansa ja ohjelmaa oli järjestetty todella runsaasti.

Ensimmäinen päivä kului Christianin Nightingale – projektin videon tekemisessä ympäri Linziä. Näin paljon sellaista, mitä normaalituristi ei koskaan näe. Päivä oli pitkä, antoisa ja minä pääsin näyttelemään videolle: aivan huippukokemus.

Seuraavaksi pääsin mukaan Philippan englannin opettajille tarkoitettuun seminaariin, joka järjestettiin Schläglin munkkiluostarissa lähellä Tšekin rajaa. Olimme seminaarissa kolme päivää ja kaksi yötä. Munkkiluostari oli itsessään jo eksoottinen kokemus. Kävin myös munkkien aamuseremoniassa kirkossa ja lauloin saksankielisiä virsiä antaumuksella. Pääsin opettamaan englanniksi muita ja saamani palaute oli aivan ihanan kannustavaa ja tuli tunne, että olen oikealla matkalla näiden opintojeni suhteen.

Kahtena maanantaina olin Philippan mukana Gmundenissa, jossa hän käy arvioimassa englannin kielen opettajaopiskelijoita. Opettajan koulutushan on Itävallassa erilainen kuin Suomessa. He menevät ensin kylmiltään jonnekin opettamaan ja myöhemmin suorittavat pedagogisen pätevyyden. Kenenkään mielestä systeemi ei ollut oikein kiva. Lisäksi opettajien arvostus ei ole siellä samalla tasolla kuin Suomessa. Minäkin pääsin siis mukaan arvioimaan, mutta eniten antoi minulle toisten opettajaopiskelijoiden opetuksen seuraaminen. Konstit ovat tosiaan monet.

Seurasin myös Philippan ja Nielsin opetusta Pedagogisella korkeakoululla muutamana päivänä. Olin jo tuttujen englannin opettajaopiskelijoiden tunneilla ja sain monta uutta Facebook – ystävää. Nielsin kansainvälisen vaihtoryhmän tunnilla meitä oli kymmenestä eri maasta ja minä viihdyin ryhmässä erinomaisesti.

Pääsin tutustumaan yhteensä kuuteen eri ammattikouluun, Berufsschuleen, ja minut otettiin kaikissa todella lämpimästi vastaan. Jännitin kovasti kaikkia vierailuja, mutta kaikki meni hienosti. Opiskelijat olivat kiinnostuneita Suomesta ja saivat hyvää englannin kielen harjoitusta kanssani. Eräs opiskelijaryhmä oli tehnyt minua varten Itävallasta esitelmän ja olin todella otettu moisesta aktiivisuudesta. Berufsschule 10 teki vierailuistani nettisivuilleen pienen artikkelin, tässä linkki. Pidän kovasti itävaltalaisesta ammattikoulujärjestelmästä, missä opiskelijat ovat töissä koko opiskelun ajan, käyden välillä koulussa eripituisia jaksoja tai yhden päivän viikossa.

Kyllä minulle jäi hyvä mieli koko reissusta, sain paljon uusia ystäviä, sain itseluottamusta, opin itsestäni paljon uutta, opettamiseen on läjä materiaalia mistä ammentaa ja haaveeni lähteä ulkomaille joskus töihin, ehkäpä opettamaan, sai pienen kipinän alleen. Auf Wiedersehen Linz!

– Irene Lankila –

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *