Toivomme blogiin kirjoituksia myös Vierailevilta kyniltä. Saimme kirjoituksen sädehoidossa työskentelevältä röntgenhoitajalta.

Monet radiografian- ja sädehoidon tutkinto-ohjelmaan hakeutuvista kokevat olevansa teknisesti suuntautuneempia kuin mitä mielikuva esimerkiksi sairaanhoitajan ammatista antaa ymmärtää. Röntgenhoitajan ammattia varten fysiikan ja tekniikan oppiminen onkin iso osa peruskoulutusta. Koulutuksen ensimmäisen vuoden aikana tämä käy monelle hyvin ilmi, sillä säteilyn perusteiden ymmärtäminen vaatii useimmilta paljon uuden opiskelua.

Sädehoito on yksi säteilyn lääkinnällisen käytön muoto. Sädehoidossa röntgenhoitajan oma ammattitaito todella on käytössä isojen säteilyannosten ja tarkkojen hoitojen vuoksi. Tekniikka kehittyy jatkuvasti ja sädehoidossa työskenneltäessä pitääkin valmistautua oppimaan jatkuvasti uutta ja päivittämään omaa teknistä osaamista säännöllisesti. Röntgenhoitajilla on iso vastuu. Suurimman osan hoidoista röntgenhoitajat antavat siten, ettei lääkäri tai fyysikko ole välttämättä tavoitettavissa. Tällöin tulee osata arvioida potilaan hoitoasennon toistuvuutta ja analysoida hoidon tarkkaa osuvuutta. Kuten jo eläkkeelle jäänyt ylifyysikkomme sanoi, mikään tekniikka ei korvaa hereillä olevaa röntgenhoitajaa.

Toisaalta varsinkin Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS) röntgenhoitajana sädehoidossa toimiminen on hyvinkin hoidollista, mikä tulee monelle yllätyksenä. Potilassuhteet ovat kokonaisuudessaan pitkäaikaisia, 3-8 viikkoa, vaikkakin yksi hoitokerta vie keskimäärin varttitunnin. Tämä mahdollistaa joskus hyvinkin läheisen suhteen muodostumisen röntgenhoitajan ja hoidettavan välille.  Röntgenhoitajan on ymmärrettävä säteilyn sivuvaikutuksien lisäksi myös lääkehoidon sivuvaikutuksia, veriarvojen merkitystä ja sekä osattava antaa ohjausta niiden itsehoitoon liittyen.

Tärkeintä on, että osaa kohdata potilaan psykososiaalisena kokonaisuutena. Röntgenhoitajan pitää osata arvioida, mitkä asiat potilaan elämässä vaikuttavat siihen, että hoito saadaan annettua suunnitellusti ja täten voidaan taata mahdollisuus mahdollisimman onnistuneeseen lopputulokseen. Siihen sisältyy muun muassa potilaan sosiaalisen turvaverkon kartoittamista, taloudellisten asioiden tila, leikkauksien aiheuttamien liikerajoituksien huomioiminen, sairauden vaikutus seksuaalisuuteen, parisuhteeseen sekä lasten hyvinvointiin.

OYS:n sädehoidon yksikössä hoidamme potilaita kahdessa vuorossa, sillä vastuullamme on huolehtia lähes puolen Suomen syöpää sairastavista potilaista. Hoitokoneita meillä on neljä ja tietokonetomografialaite sädehoidon suunnittelukuvantamisen apuna. Tulevaisuudessa magneettikuvauksen (MRI) osuus hoidon suunnittelussa kasvaa entisestään ja sen vuoksi on jo vuoden 2017 aikana tulossa uusi MRI osittain OYS:n sädehoidon yksikön käyttöön otettavaksi.

Yksikössämme opiskelija pääsee oppimaan laadukasta ja turvallista sädehoidon antamista sekä yksilöllistä potilaan ohjaamista. Osastollamme on hyvät mahdollisuudet opiskella myös moniammatillista yhteistyötä, sillä potilaan hyvä hoito vaatii toimivaa yhteistyötä onkologin, fyysikoiden ja röntgenhoitajien välillä. Lisäksi opiskelija näkee tilanteita, joissa arvioimme,  onko potilaan hoidon kannalta olennaista tavata erityistyöntekijöitä kuten sosiaalityöntekijää, kuntoutusohjaajaa, ravitsemusterapeuttia tai psykiatrisen puolen ammattilaisia.

Sädehoidon yksikön porukan mielestä meillä on lähes täydellinen työpaikka: hyvä henki, mielekäs työ ja palkitsevaa vakavasti sairaan potilaan kohtaamista! Vastoin yleistä käsitystä, sädehoidon yksikössä on positiivinen ja toiveikas ilmapiiri, missä huumoria viljellään niin hoitajien kuin potilaiden kesken. Sen vuoksi ammattimme ei ole henkisesti niin raskasta kuin ulkopuoliset usein kuvittelevat: sädehoidon yksikössä annetaan parantavaan lopputulokseen johtavaa, tai huonoissa tilanteissa oireita helpottavaa ja elinaikaa lisäävää, sädehoitoa. Aina on toivoa ja meillä on hieno mahdollisuus välittää sitä konkreettisesti, ammattitaitomme mahdollistamalla turvallisella ja tarkalla sädehoidolla.