Kanadan kesä

Suoritin kolmen kuukauden mittaisen maatilaharjoittelun viime kesänä Kanadassa. Maatila, jossa harjoittelun tein, oli ennestään tuttu, sillä olin siellä jo pari vuotta takaperin viettänyt neljä kuukautta. Noiden neljän kuukauden aikana sain kokea Saskatchewanin lämpimän ja pitkän syksyn, joka kuitenkin nopeasti muuttui hyytävän kylmäksi talveksi. Viimekesän harjoittelun aikana taas vietin tilalla kolme kesäistä kuukautta ja näin paljon erilaisia asioita, kuin talvella pääsin näkemään.
Eksynyt vasikka.
 

Tila sijaitsee Kanadassa Saskatchewanin provinssissa Outlookin kylässä.  Tilalla kasvatetaan lihakarjaa laidunruokintaperiaatteella. Lihakarjan lisäksi heiltä löytyy munivia kanoja, tipuja, tyhjänpanttina puuhaavia karjuja sekä pari emakkoa, neljä hevosta, poni, aasi, viisi lammasta ja koira sekä kissa. Tila noudattaa pitkälti luomuviljelyn ja kasvatuksen periaatteita, mutta he eivät ole rekisteröityneet luomutilaksi sen aiheuttamien rajoituksien takia.

Lapset harjoittelevat lassoamista.

Hiehot karkuteillä. 

Yksi löysi oman aitauksen

Tilalla pääsin tekemään monipuolisesti tilan töitä. Peltotöitä riitti ja yhden pellon muokkaamiseen menikin aikaa, sillä yhden pellon koko saattoi olla 60 hehtaaria. Vaikka koneet olivat suuria, tuntui kuin olisi ruokalusikalla peltoa muokannut. Yhteensä tilalla oli maata 900 hehtaaria, josta kuitenkin suuri osa oli eläinten laidunnettavana.

Peltotöissä

Heinänniiton aikaan paalasin heinää, sekä kuljetin paaleja talvea varten pelloille. Tilalla lehmät ruokitaan laitumelle myös talviaikaan eivätkä he kuljeta lehmiä tilan läheisyyteen kuten lähes kaikki muut tilalliset tekevät. Peltotöiden lisäksi huolehdin hevosista ja niiden laitumista, ruokin pikkupossuja sekä kanoja ja keräsin munia kanoilta.

Hevosia tarkastamassa
Porsaan ruoka-aika

Kanojen häkkiä siirrettiin eri kohtaan tuoreen ruohon loppuessa. 

Ehkä mieleenpainuvin tapahtuma koko kesän ajalta oli vasikoiden polttomerkkaus. Ensinnä lehmät vasikoineen paimennettiin suurelta laitumelta pieneen aitaukseen, jossa ne voitaisiin erotella. Emät siis eroteltiin vasikoista, sillä vain vasikoille tehtiin toimenpiteet, kuten polttomerkittiin vasikka tilan omalla tunnuksella, rokotettiin, laitettiin korvamerkit ja sonnivasikat kuohittiin. Käytännössä tämä onnistui niin, että vasikka lassottiin takajaloista ja kiinnitettiin kaulasta maahan kiinnitettyyn naruun. Tämän jälkeen vasikka ei juuri voinut pyristellä vastaan ja toimenpiteet voitiin suorittaa. Näkemäni ja vasikan huudon perusteella voin sanoa, että oli varmasti erittäin kivulias kokemus. Hajukaan ei ollut paras mahdollinen, kun vasikoiden nahkan käry leijui ilmassa. Tämä oli kuitenkin tilallisten mielestä helpoin, varmin ja halvin tapa merkata tilan vasikat niin, että merkkaus pysyy ja ne voidaan vielä aikuisenakin tunnistaa.

Hevosten avulla lehmät koottiin laitumelta pienempään aitaukseen.

Vasikat kiinni.
Polttomerkkaus.
Kuohitseminen.
Lounastauko.

 

Suosittelen lämpimästi kaikkia lähtemään vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille. Toisin kuin Suomessa, Kanadassa ei ole määräyksiä ja rajoituksia joka asiaa koskien, joten siellä pääsee vapaammin tekemään sellaisia juttuja, mitä Suomessa ei pääsisi ilman kokemusta, koulutusta tai lupia tekemään. Sain esimerkiksi ajaa rekalla sekä kuljettaa lehmiä karjavaunussa. Ainakin itselleni oli erittäin avartava kokemus nähdä, miten elämä kulkee toisella puolen maapalloa. Koulun asettamien tavoitteiden lisäksi ulkomailla oppii paljon muutakin hyödyllistä.

Kesä ohi ja aika palata Suomeen.

Jenny Jurvakainen, 3. vuoden agrologiopiskelija

Vastaa