Toistaiseksi urheilu-urani suurin kilpailu käytiin 19.-30.8 Taipeissa. Kyseessä siis olivat kesäuniversiadit, ja täytyy myöntää, että olipahan hienosti järjestetty tapahtuma kokonaisuudessaan. Aiemmin en ole monilajitapahtumaan päässyt osallistumaan, joten Universiadit olivatkin yksi parhaista ja mieleenpainuvimmista kokemuksista. Itselläni matka kohti Taipeita alkoi 14.8., samaan aikaan kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Matka oli pitkä ja puuduttava, järkytys oli myös melkoinen poistuessa lentokoneesta yli 30 asteen lämpöön, varsinkin Suomen kesään tottuneena.

Kisakylä oli paikkana hieno, ruokaa ja juomista riitti pitkin päivää. Pienenä miinuksena kisakylään oli sijainti, kaikki kisa- ja harjoituspaikat olivat noin tunnin bussimatkan päässä kisakylästä. Treenipäivinä harjoituskenttä oli kovassa käytössä, poikkeuksena keskipäivä, jolloin aurinko paistoi suoraan yläpuolelta ja lämpötila nousi jo tuskallisen kuumaksi. Aikaeron kanssa itselläni ei ollut ongelmia ja tilanne tasoittuikin jo muutaman päivän aikana.

Kilpailut käynnistyivät 20.8., jolloin ammuttiin peruskisa ja kaksi ensimmäistä pudotuskierrosta. Omassa kilpailusuorituksessani näkyi vähäinen kilpaileminen kesän ajalta ja muutenkin hieman vähäisempi treeni. Tämä johtui puhtaasti töistä, koko kesän vuorotöitä tehneenä ja vuorojen sattuessa huonosti kisojen kannalta eivät lähtökohdat olleet parhaat mahdolliset. Ensimmäinen puolisko kuitenkin kulki omalla tasollani, mutta toisella puoliskolla alkoi ote lipsumaan lopputuloksena 604 ja sijoitus 60. Tämä tarkoitti sitä, että ensimmäisen kierroksen vastustaja oli samaa tasoa kuin itse olin. Peruskilpailun jälkeen Suomen joukkueen tilanne oli se, että jäimme jatkopaikasta harmittavasti kymmenellä pisteellä ja olimme ensimmäinen karsiutunut joukkue.

Pudotuksissa peruskilpailun heikko tekeminen jatkui, enkä löytänyt enää varmuutta tekemiseen ja ottelu päättyikin vastustajan hyväksi 6-0. Näin oma kilpailuni oli taputeltu jo ensimmäisenä päivänä. Myös muiden suomalaisten jousiampujien matka päättyi ensimmäisenä päivänä. Tämän jälkeen muutama päivä menikin hieman masentuneissa tunnelmissa, kuitenkin sitä tartuttamatta niihin joilla olivat kisat vielä edessä. Järkytyksestä toivuttua rupesin hyödyntämään kisakylän tarjoamia treenimahdollisuuksia siirtäen ajatuksia pikkuhiljaa jo kohti seuraavaa kautta.

Kilpailu oli siis varsinainen pettymys, tapahtuma hienoimmasta päästä. Paljon jäi kuitenkin käteen, seuratessa läheltä huippujen tekemistä ja imien mahdollisimman paljon tietoa ja ajatuksia tulevaisuutta ajatellen. Nyt talvikauden startattua huomaa ajatustyön tuottaneen tulosta ja oma ammunta tuntuu ja myös näyttää paremmalta kuin ikinä, luottamus omaan tekemiseen on kasvanut. Hallikaudella siis ennätyksen metsästys on käynnissä ja tavoitteena ensi kesälle on Puolassa järjestettävät EM-kilpailut.

Terveisin, Jaakko Hepola

sdr