Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuut ja velvoitteet

Mitä sote- ja maakuntauudistus tarkoittaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta? Mitä kunta tekee tulevaisuudessa? Onko korkeakoululla roolia ja vastuuta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen suhteen? Entä yksityinen kansalainen, kunnan tai maakunnan asukas? Miten vastuut ja velvoitteet jakautuvat?

Kunnan elinvoiman edistäminen, johon elinkeinopolitiikka oleellisesti vaikuttaa, korostuu kunnan tulevissa velvoitteissa. Kunnan tulevaisuuden tehtävänä on paikallisen identiteetin ja demokratian edistäminen. Tähän päästään osallistumismahdollisuuksia ja paikallista yhteisöllisyyttä lisäämällä sekä asukkaiden omaehtoista toimintaa tukemalla. Näihin tehtäviin kuuluu elinympäristön monipuolinen kehittäminen kaavoituksen ja maankäytön suunnittelulla. Osaamisen ja kulttuurin edistäminen kunnan tehtävänä lähtee varhaiskasvatuksesta, esi- ja perusopetuksesta sekä lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestämisestä. Nuorisopalveluista, liikuntapalveluista sekä muusta vapaasta sivistystyöstä huolehtiminen kuuluu kunnan tehtäviin. Kuntaisten yleisestä turvallisuudesta huolehtiminen on osa kunnan tärkeää tulevaisuusnäkymää.

Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut siirtyvät maakunnille, jää hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi. Tämän lisäksi maakuntien pitää omassa toiminnassaan huolehtia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. [1]

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen osalta Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk) on ollut ajoissa liikkeellä. Terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtava koulutusohjelma aloitettiin vuonna 2002 kokeiluluvalla kolmen Pohjois-Suomen ammattikorkeakoulun kesken. Tämän koulutusohjelman kehittämisessä oli ilo olla mukana. Tutkinto vakinaistettiin yksikönjohtajakaudellani vuonna 2005 osana suomalaista duaalimallin mukaista korkeakoulujärjestelmää. Nimi muuttui silloin Terveyden edistämisen koulutusohjelmaksi ja sen vastuuopettajaksi nimitin ansioituneen terveystieteiden tohtorin, yliopettaja Lea Rissasen.

Tutkinto-ohjelman tavoitteena oli muun muassa, että opiskelijat saavat valmiudet kehittää työelämään soveltuvia terveyden edistämisen ratkaisu- ja toimintamalleja ja -menetelmiä. Lisäksi tavoitteena oli, että tutkinnon suoritettuaan opiskelijat kykenevät osallistumaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen asiantuntijoina yhdyskuntasuunnitteluun ja hyvinvointiteknologian käyttöön. Osaamistavoitteena oli hyvät projektityöskentelytaidot ja oman alan tutkimukseen pohjautuvan kehittämistyön hallinta.

Vuonna 2011 Oamk valitsi yhdeksi painoalakseen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen uudet toimintamallit. Painoalalle nimettiin painoalakoordinaattori ja sille myönnettiin rahoitus. Ammattikorkeakoulun strategiaan kirjattiin noihin aikoihin sama asia ja 3.9.2013 Oamkin hallitus hyväksyi kokouksessaan strategiamme nimeksi ”Osaamisella hyvinvointiin”.  Nykyisiä ja tulevia velvoitteita ajatellen voidaan vain todeta, että Oamk on hyvin ennakoinut toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ja koulutusta ja sen strategisia linjauksia on suunniteltu tulevaisuuden osaamistarpeita silmällä pitäen.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen integraatio ja toimivuus edellyttävät vahvaa tietopohjaa. Tutkimustiedolla on iso merkitys palvelujen kehittämistyössä ja maakunnan asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tästä tehtävästä korkeakoulujen on otettava yhä enemmän vastuuta.

Yksityisellä kansalaisellakin on vastuu omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Mikä on sitten oma vastuuni terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä? Kun käy taimenjoella kalassa tai kahlaa karpalosuolla, ymmärtää, että tähän hyvinvoinnin ja terveydenedistämistyöhön ei maakunta sen enempää kuin kuntakaan pysty. Tämä on tehtävä itse. Kaikilla ei kuitenkaan ole joko toimintakyvyn rajoittuneisuuden tai muun syyn vuoksi mahdollisuutta tällaiseen omaehtoiseen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.

Kuluneen kesän aikana Norjan matkallani (kuva 1) oli hienoa nähdä, miten joissakin Keski-Norjan kunnissa oli tämäkin tehty mahdolliseksi. Innokkaille pyörätuolikalastajille on järjestytty luiskia ja laskeutumispaikkoja hyville taimenpaikoille luonnonkauniilla taimenkoskilla.

Kun oma toimintakykyni heikkenee ja jos liikkuminen käy hankalaksi, tiedän minne muutan. Tietenkin sinne, missä hyvät ja tukevat pitkospuut johtavat hyville taimenpaikoille (kuva 1). Tiedän, että taimenjokea, upeaa maisemaa, putouksia ja koskia ei saada aikaan kunnanvaltuuston päätöksillä, mutta pitkospuut voidaan tehdä. Joskus vähän voi olla riittävästi. Pienikin oikein suunnattu tukitoimi, apu ja vastaantulo voi auttaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Ripaus solidaarisuutta ja vastuunkantamista voi auttaa pitkälle.

KUVA 1. Tähän asti nousee taimen ja näissä maisemissa kelpaa kalastaa (kuvaaja: Kirsti Virolainen)

 

YTT Kari Virolainen

yksikönjohtaja vuosina 2004-2015, yliopettaja 2015 alkaen

 

Lähteet:

[1] HE 15/2017. Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi. Hakupäivä 17.11.2017. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2017/20170015

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa