Moikka ja hyvää joulun odotusta kaikille!

Joulu on jo pian ovella ja aika täällä Saksassa on mennyt todella nopeasti. Juurihan minä elokuun helteillä tänne tulin. No kylmä täällä ei ole kyllä vieläkään. Muutamana yönä mittari käynyt pakkasen puolella, mutta muuten täällä Münsterissä ollaan reilusti plussan puolella.

Viime blogissani kirjoitin omia kokemuksiani yhdistää lentopallo ja koulu. Nyt olen vähän kerennyt tutustua myös Saksalaiseen tyyliin. Meidänkin joukkueessa on pelaajia jotka opiskelevat lentopalloilun ohella. Meidän nuorimmat pelaajat ovat vielä lukiossa ja siellä tuntuu olevan tyyli melkein samanlainen kuin Suomessa. He kuuluvat urheilulukioon ja heillä on koulun puolesta aamureenit niin kuin Oulussakin. He eivät siis aamuisin treenaa meidän kanssamme että kerkeävät kouluun. Koulunkäynti heilläkin kuulostaa olevan joustavaa urheilun takia eli perjantain koulupäivä saattaa monesti tapahtua bussissa Saksan autobaanoilla. Heidän onneksi meidän kakkosvalmentaja on yksi heidän opettajistaan. Hieman eroja koulunkäynnistä tietenkin on. He valitsevat kaksi pääainetta, mitä he opiskelevat eniten ja kirjoittavat ne. Mutta yhteensä heidän tarvitsee kirjoittaa vain kolme ainetta. Lukiolaisille on täällä myös järjestetty asunnot, jotka ovat lähellä koulua. Heidän elämästä tulee tällä hetkellä mieleen kovasti oma lukio aikani Varalassa, muiden lentopalloilijoiden kanssa kun asuimme kimppakämpässä.

Osa pelaajistamme opiskelee yliopistossa. He ovat itse valinneet joustavan koulunkäynnin, joten heitä näkee joka aamu aamureeneissä eikä koulussa. Yliopistoissa voit valita netin kautta itsellesi sopivat tunnit, joten he pystyvät räätälöimään tuntinsa reenien ulkopuolelle. Ainakin vielä kun kursseja on paljon jäljellä. Aamureeneistä he nopeasti hilpasevat tunnille. Täällä ei kuitenkaan käydä koulua elokuusta toukokuuhun niin kuin Suomessa. Täällä yliopisto pyörii kesälläkin.  Heillä on vuodessa kaksi pidempää lomaa. Elokuusta syyskuuhun sekä keväällä helmikuusta maaliskuuhun. He saattavat kuitenkin tehdä loman aikana tenttejä. Kauden aikana he siis valitsevat hieman vähemmän kursseja ja keskittyvät lentopalloon enemmän. Kauden jälkeen (huhtikuun jälkeen) heidän lukujärjestykset taas täyttyvät.

Ei minullakaan arjessani ole liikaa luppoaikaa. Normaalina treenipäivänä kello soi jo 7.30. Aamupuurot nassuun ja punttisalia kohti. Siellä fysiikkavalmentajamme puhuu ainoastaan saksaa, mutta ymmärrän häntä jo aika hyvin. Kunhan tunnistaa liikkeen nimen ja ymmärrän numerotkin jo sujuvat saksaksi nii tiedän paljonko sitä tehdään. Puntin jälkeen ei jäädä aikailemaan vaan heti auton rattiin ja ajetaan omaan kotihalliimme, jossa vedetään vielä tunnin tekniikkareeni. Aamuisin tulee mukavasti toistoja mitä ikinä reenataankaan. Yleensä aamut menevät passaillen ja puolustaen. Kello on jo siinä vaiheessa 11.30 kun maha alkaa kertomaan jo nälästään reenin lopuksi. Syömme yleensä kotona tai käymme lounasravintolassa, joka sijaitsee samassa talossa kuin seuran toimisto ja suurin yhteistyökumppanimme. Jos lounaan jälkeen ei pääse päikkäreille niin on tiistai tai torstai kun on jääsauna päivä.  Kryosaunaksi kutsutaan tätä hyytävää tynnyriä, jossa on -160 astetta pakkasta. Siellä me seisomme kolme minuuttia ja voi sitä virkeyden tunnetta jaloissa sen jälkeen. Jos kylmäsaunankaan jälkeen ei pääse omaan sänkyyn pötköttämään makoilen minä sen sijaan hierontapöydällä. Voihan siinäkin pienet päikkärit ottaa riippuen tietenkin kehon jumitiloista auts. On myös päiviä, jolloin pääsee kämpille heti aamureenien jälkeen. Silloin taidan ottaa oikeasti ne päikkäri ja tehdä koulujuttuja. Iltareenit meillä alkaa kuudelta ja kestävät kahdeksaan. Yhdeksän maissa olen vasta kotona iltapalaa/päivällistä vääntämässä ja melkein suoraan petiin ja silmät kiinni.

Minulla on kuitenkin melkein 10 kilometrin matka hallille. Vaikkei Münsteri olekaan suurimpia kaupunkeja on silti ruuhkat isommat kuin Suomessa.  Eli 10 kilometrin matkaankin saattaa välillä melkein puolituntia vierähtää. Tietenkään en voi olla kertomatta, että käyn myös saksan kielen tunneilla noin kerran viikossa eli ei minulla täällä tylsää ole ollut. Vieraspelireissuille yleensä lähdemmekin päivää aikaisemmin, koska joka paikkaan (paitsi Aacheniin 3-4h) on yli viisi tuntia ajomatkaa.

Odotan kuitenkin paljon joululomaa ja ikävöin lunta! Koti-Suomea arvostaa paljon enemmän täältä kauempaa. Onnea satavuotias Suomi! Hyvää joulun odotusta kaikille!

Katja Kylmäaho