”Luovalla päällä” on Oamkin Luonnonvara-alan osaston blogi. Blogia kirjoittavat ajankohtaisista aiheista osaston henkilöstö, opiskelijat ja yhteistyökumppanit. Mukavia kirjoitus- ja lukuhetkiä!

Kyliä ja hiiliviisautta

Suoritin viimeisen harjoitteluni tammi-helmikuussa 2017 Maaseudun sivistysliitossa Pohjois-Suomen aluepiirissä. Pääsin harjoittelun aikana tutustumaan 5E- ja Hyvän mielen paikat –hankkeisiin. Eniten herätystä koin kylätoiminnan puolelta ja siitä, kuinka aktiivisia kyliä Suomesta löytyy! Yhtenä esimerkkinä tästä...

Nuoret vesistötalkoisiin, mutta miten?

Olin viime kesäkuun työharjoittelussa Oulun ProAgrialla VYYHTI II-hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää ja suunnitella vesistökunnostushankkeiden suunnittelua helpottavia työkaluja. Hankkeen tavoitteena on laatia laaja-alaisia pilottialuesuunnitelmia, aktivoida omaehtoista kunnostustoimintaa sekä tukea paikallisten kunnostajien verkostoitumista.

Harjoittelun aikana pääsin näkemään, millaista työskentely tällaisessa vesistöhankkeessa voisi olla. Mielestäni kaikkein opettavaisinta olivat käynnit hankkeeseen valituilla pilottialueilla sekä keskustelut ohjaajien ja paikallisten kunnostajien kanssa siitä, miten vesistön tilaa voisi parantaa. Kuitenkin yhtenä suurimpana kysymyksenä nousi esiin, miten nuoret saataisiin innostumaan vesistönkunnostamisesta. Suurin osa innokkaista vesistönkunnostajista alkaa olla reilusti yli 50-vuotiaita, osa innokkaimmista jopa eläkeläisiä.

Olen pohtinut hyvin paljon sitä, miksi me nuoret emme osallistu vapaa-ajallemme vesistökunnostustalkoisiin. Veikkaan, että kaikki me suomalaiset osaamme arvostaa puhdasta luontoa ja vesistöjä, mutta mikä meillä nuorilla on kynnyskysymyksenä lähteä vesistönkunnostustalkoisiin mukaan? Onko se aika, tietämättömyys vai se, ettemme uskalla lähteä sanomaan omia mielipiteitä näille vanhimmille vesistönkunnostajille? Toki yhtenä syynä nuorten vähyydelle kunnostustalkoissa voidaan pitää sitä, että suurin osa nuorista asuu nykyisin kaupungeissa, minkä vuoksi meille nuorille vesistöjen näkeminen ei välttämättä ole edes jokapäiväistä.  Ja olemme ehkä myös erkaantuneet luonnosta kiireellisen elämän takia, jolloin vesistönkunnostaminen ideanakin tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta.

Milloin me nuoret olemme valmiita kantamaan kortemme kekoon erilaisissa ympäristö- ja vesistötalkoissa? Osallistumme helposti erilaisiin haasteisiin ja tapahtumiin, jotka ovat hyvin näkyvillä sosiaalisessa mediassa, kuten maailman Earth Hour –tuntiin. Ehkä yhtenä syynä suureen nuorten osallistujamäärään näissä tapahtumissa on se, että kaverit näkevät, mihin osallistut. Ja samalla voimme innostaa kavereitamme osallistumaan. Voisiko mahdollisesti tällainen sosiaalinen media erilaisine kotisivuineen ja tapahtumakutsuineen olla yksi keino koukuttaa nuoria mukaan vesistökunnostustalkoisiin?

Miten me nuoret saamme rohkaistua itsemme mukaan talkoisiin? Täytyisikö eri vesistökunnostuskohteille hankkia julkisuudesta tuttu kummihenkilö, joka omalla sivustollaan kertoisi avoimesti vesistökunnostuksesta ja innostaisi yhä useampia ihmisiä liittymään mukaan talkoisiin? Vai pitäisikö esimerkiksi ammattioppilaitoksissa ja yliopistoissa mainostaa näitä vesistökunnostushankkeita ja innostaa opiskelijoita mukaan? Olisiko YouTube-kanava se oikea kanava? Vaihtoehtoja vesistökunnostushankkeiden mainostamiseen ja niistä tiedottamiseen on paljon, mutta vielä pitäisi keksiä se kanava, joka toimisi parhaiten. Onneksi tällä hetkellä vanhemmat ihmiset kunnostavat vesistöjä mielellään, mutta jossain vaiheessa meidän tämän päivän nuorten tulee tarttua ohjaksiin. Miksi emme siis osallistuisi vesistönkunnostustalkoisiin jo nyt ja kartoittaisi tietoa, jota voisimme puolestaan myöhempinä vuosina siirtää nuoremmille sukupolville? 

Aija Sarajärvi, 3. vuoden agrologiopiskelija

Sustainable Pesticide Use – Why and How?

 The title above was the title of the final presentation I prepared with my international team when participating in Training course on Plant Protection Products (PPP) in Berlin from 29.08.2016 to 01.09.2016. The training was organized by the Health & Consumer protection Directorate (DG SANTE) of the European Commission which organizes training courses on food and feed law, animal health and welfare and plant health rules.

The title above describes precisely the focus of the training. The aim of the training was to provide an updated knowledge platform to participants who will be dealing with activities related to the training of users and distributors of plant protection products (pesticides) in compliance with Article 5 and 6 and Annex I of Directive 2009/128/EC (Sustainable Use Directive, SUD), following a ”train the trainer” approach.

The main tools to achieve the targets of SUD are:

  • Training

  • Information

  • Awareness

  • Reduction of risks and preservation of natural resources

  • Integrated practices

  • Measuring the performance

 The Finnish Ministry of Agriculture and Forestry published Finland’s National Action Plan for SUD in March 2011.  The objective of the plan is to reduce risks and impacts of pesticide use on human health and the environment. The plan sets targets, measures and timetables for achieving the sustainable use of plant protection products as required under SUD. The Directive has been implemented nationally by the new Finnish Act on Plant Protection Products (1563/2011). The Act stipulates that the Finnish Safety and Chemicals Agency (TUKES) is responsible for drafting and executing the National Action Plan in collaboration with plant protection professionals and public authorities.

The National Action Plan takes account of the health and safety of pesticide users, bystanders and consumers as well as environmental protection. Individuals who use pesticides in their work in trade, agriculture, forestry and green spaces play an important role in this respect. Training will be provided to these professionals and they will be required to become certified and to observe the general principles of integrated pest management (IPM). Professional users will also be required to have their pesticide application equipment inspected. In the Department of Natural Resources in OUAS we have three authorized training and certification providers since 2013. Thus we have the right to organize trainings not only for our students but for the professional users as well.

Sustainable plant protection is promoted by means of integrated pest management. IPM involves evaluating all available plant protection methods and integrating appropriate measures. The aim of integrated pest management is to prevent harmful organisms by means such as crop rotation, tillage techniques and the use of healthy seeds. This means a move away from routine use of plant protection products to a system where pesticides are only applied as and when required. Regular monitoring of pests allows farmers to choose the correct method of pest control and to apply it at the right time. Many farmers in Finland are already familiar with the principles of IPM and training courses of PPP because of the Agri Environmental Programs since 1995. In that case we in Finland have been forerunners among the European countries.

The scope of the training course was to “train the trainers” and in that respect it was successful. During the training course:

  • we were informed of the latest information and updated knowledge regarding training for the sustainable use of the plant protection products

  • we worked in groups with case-studies provided by the tutors

  • we discussed and exchanged views on our national approaches in several topics like legal requirements, the safe use, environmental aspects and sustainable use of PPPs.

 In the group of 32 people and 19 European nationalities the most fruitful experience was the opportunity to exchange knowledge and practices in different countries. It was also interesting to notice both the similarities and differences concerning sustainable practices in European countries. Even though IPM is not a new method in agronomics its importance is increasing everywhere. The objective of IPM is to ensure safe food and feed, safe environment and safety for professional users. Moreover it has financial effects. By following the principles of IPM farmers can save in the costs of plant protection products.

 Even though the training course was organized perfectly I would have expected examples of practical solutions. Some excursion, field trip or farm visit would have been “a cherry on the cake”.

 More information:

European Commission

http://ec.europa.eu/food/plant/pesticides/index_en.htm

http://ec.europa.eu/food/plant/pesticides/sustainable_use_pesticides/

 

Finnish Safety and Chemicals Agency (TUKES)

http://tukes.fi/fi/Toimialat/Kemikaalit-biosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/Kasvinsuojeluaineet/


Kaija Karhunen, senior lecturer

OUAS, Natural Resources


Working in groups

Short visit to The Brandenburg Gate

Photos Marius Flintoaca

Yhteistyöllä ravinne- ja energiatehokkuutta maatalouteen

Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-ala ja Oulun seudun ammattiopiston Muhoksen yksikkö tiivistävät yhteistyötään Ravinne- ja energiatehokas maatila -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on luoda ravinne- ja energiatehokkaasti toimivien opetusmaatilojen ja oppilaitosten verkosto. Hankkeessa on mukana kaikkiaan kymmenen maatalousalan opetusta tarjoavaa oppilaitosta etelästä pohjoiseen. Koordinoijana toimii Hämeen ammattikorkeakoulu ja rahoittajana maa- ja metsätalousministeriö.

Hankkeeseen on valittu kahdeksan teemaa: biokaasu, energiatehokkuuden mittaaminen, kiinteät biopolttoaineet, kompostointi, lantalogistiikka, omalannoitteet, valkuaisomavaraisuus sekä vesiensuojelu ja ravinnepäästöt. Tärkeimpiä pitkän aikavälin tavoitteita ovat oppilaitosten yhteistyön lisääminen, käytännön kokeilutoiminta, esimerkkinä toimiminen ja tiedon levittäminen.

Jotta toimintaa voidaan tehostaa ja parantaa, on ensiksi selvitettävä nykytilanne. Pohjois-Pohjanmaalla Oamkin luonnonvara-ala ja OSAOn Muhoksen yksikkö ovat aloittaneet yhteistyössä energiatehokkuuden mittaamisen ja vesinäytteiden analysoinnin Koivikon opetusmaatilalla Muhoksella. Sekä sähkönkulutusta että salaojavesien laatua ja säätilaa tullaan seuraamaan reaaliaikaisesti, kunhan mittalaitteet, anturit ja säähavaintoasema on asennettu ja kalibroitu. Myös maatilan koneiden muuta energiankäyttöä seurataan.  Maatilan ravinnevirtojen arvioimiseksi hyödynnetään mm. salaojavesien valumaseurantaa, salaojavesien analyysituloksia ja monia muita opetusmaatilalta kerättäviä tietoja.  

Opetusmaatila, sen tuotannollinen toiminta ja ympäristön tilaan liittyvät mittaukset tarjoavat erinomaisen oppimisympäristön sekä ammattiopiston että ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Tänä kesänä opiskelijoilla on mahdollisuus seurata reaaliaikaisesti maatilan toiminnan vaikutuksia ympäristön tilaan. Luonnollisesti kesän aikana kerättyä tietoaineistoa tullaan hyödyntämän myös talvikauden opinnoissa ja lisäksi tietoa ja kokemuksia vaihdetaan verkoston muiden oppilaitosten kanssa.

 Lisätietoa hankkeesta: http://ravinnejaenergia.fi/

 Kirsti Joki-Tokola                                      Kaija Karhunen

Yksikönjohtaja                                                              Lehtori

OSAO, Muhoksen yksikkö                                         Oamk, luonnonvara-ala

 

 

Kuva 1. Mittausanturit valmiina asennusta varten.

 
 
 

 Kuva 2. Jatkuvatoimisen veden laadun mittausaseman asennus käynnissä Koivikon opetusmaatilalla Muhoksella.

 Kuva 3. Mittausasema valmiina salaojavesien laadun mittaukseen.

 

Työharjoitteluni Sotkamon MTT:llä (nykyinen LUKE)

Ensimmäisen harjoitteluni päätin suorittaa kesällä 2014 Sotkamon MTT:llä, koska oli mielenkiintoista nähdä, kuinka tutkimusviljelyä tehdään. MTT eli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus muutettiin luonnnonvarakeskukseksi eli LUKE:ksi vuoden 2015 tammikuun alusta, kun MTT yhdistyi Metsäntutkimuslaitos Metlan, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL:n sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastotuotannon kanssa.  Itse olen maatilalta kotoisin ja tutkimustyönä maanviljely ei ollut kovinkaan tuttua. Lisäksi työmatkat olivat lyhyitä ja harjoittelusta oli mahdollista saada myös palkkaa.

Olin työharjoittelussa silloisella MTT:llä toukokuun alusta elokuun loppuun. Työpäivät aloitettiin aina yhteisellä aamukokouksella, jolloin jaettiin päivän työtehtävät kaikille työntekijöille. Lounas piti tuoda töihin omasta takaa ja sen syömiseen oli aikaa 30 minuuttia. Kahvitaukoja pidettiin kahdesti päivässä. Ne kestivät yleensä vartin, mutta jos juttu luisti, niin ne saattoivat hieman venyä.

Töitä sai tehdä niin käsin kuin koneellakin. Kyntöä sai tehdä miltei uudella traktorilla ja sillä kyntäminen sujuikin nopeasti. Sain myös suorittaa rikkakasvien torjuntaruiskutuksia ensimmäistä kertaa elämässäni. Torjuntaruiskun tankin täyttäminen oli tarkkaa työtä, kun piti miettiä minkä verran torjunta-ainetta tulee laittaa tankissa olevaan veteen. Käsiteltävät aineet ovat vaarallisia kaikelle elolliselle, joten aina piti pitää päällä oikeanlainen suojavarustus.  Ruiskutuksen aikana sai olla tarkkana, että torjunta-ainetta ei ruiskuttanut lohkon ulkopuolelle, jolla sitten kasvoi jotain muuta kasvia.

Koepellot joilla työskentelin, olivat pääasiassa nurmipeltolohkoja, joilta mittasimme ja tutkimme kuinka nurmet kasvavat kesän aikana. Muistaakseni nurmi oli nurminadan ja timotein seosta. Nurmen kasvettua se niitettiin koneella, jolla pystyttiin samalla punnitsemaan sato. Niiton jälkeen jokaiselta koeruudulta, jolta nurmi oli leikattu, otettiin näyte muovipussiin kuiva-ainemääritystä varten. Koeruuduilta otetut näytteet piti merkitä tarkasti ja ne myös kuivattiin tietyssä järjestyksessä.   

Työskentely MTT:llä oli erittäin antoisaa ja mukavaa. Harjoittelun aikana tutustuin myös toisiin harjoittelijoihin. Opin siellä työskennellessäni paljon uutta, ja siellä oppimani asiat varmasti auttavat minua tulevaisuudessa.                                            

 

 

 

 

Kuva 1. Koeruutujen merkkaus on tarkkaa työtä


Mikko Härkönen

agrologiopiskelija Oamk

Harjoittelu metsänhoitoyhdistyksellä

Pitkän ja hartaan etsinnän jälkeen löysin itselleni harjoittelupaikan kuukaudeksi viimeisen opiskeluvuoteni keväälle. Pakko myöntää, että melkoista stressiä ja harmaita hiuksia alkoi jo tulla, jääkö valmistuminen kiinni harjoittelusta. Loppujen lopuksi minulla olisi sitten ollut mahdollisuus päästä harjoitteluun sekä ProAgrialle että Metsänhoitoyhdistykselle, mutta jälkimmäinen on kuitenkin se, missä harjoitteluni suoritin. Halusin nimittäin päästä kokeilemaan metsään liittyviä hommia.  

 Suoritin kuukauden pituisen harjoittelun Siikalakeuden Metsänhoitoyhdistyksellä. Tehtäväni oli päivittää metsänhoitosuunnitelma kahdelle metsätilalle. Ensimmäisellä metsätilalla oli pari vuotta vanha metsäsuunnitelma, mutta toisella tilalla suunnitelma oli peräti 11 vuotta vanha. Lisäksi se oli tehty silloin T2 metsälle eli yli 1,3 metrin korkuisille taimille. Oletettavasti yli vuosikymmenessä oli metsä kasvanut, ja siten tiedot muuttuneet dramaattisesti. Siksi toisen metsätilan kohdalla jouduin tekemään periaatteessa metsäsuunnitelman lähes kokonaan ilman puustotietoja.   

 Onnekseni pääsin ensin harjoittelemaan metsäsuunnitelman päivittämistä tuolla ensimmäisellä metsätilalla, jossa tiedot olivat melko lailla ajan tasalla. Suurin apu kuitenkin oli se, että olin opiskeluaikanani valinnut lähes kaikki mahdolliset metsäopinnot, mitä Oamk meille opiskelijoille tarjosi. Tämä mahdollisti harjoittelun toteuttamisen. Harjoittelu oli pääsääntöisesti itsenäistä työskentelyä, mikä sopi kuin nappi, ja miksei vaikka mappikin, silmään! Harjoittelun ohella tein nimittäin yhtä aikaa opinnäytetyöni viimeistelyä, ja tahtoivatpa touko- ja lomitustyötkin osua sopivasti samaan aikaan harjoittelun kanssa. Sen takia rämmin metsässä viikonloppuisin, aamuisin ja iltaisin, aika lailla aina kun vaan sää salli. 

 

Kuva 1. Työvälineeni. Vasemmalta oikealle: 4 m:n onkivapa runkoluvun selvittämiseen, pohjamateriaali ja omat muistiinpanot, GPS-laite (jota ilman olisin varmaan vieläkin metsässä), kyniä, relaskooppi ja koirani Inu, joka toimi mörönsyöttinä.

Periaatteessa harjoitteluni eteni siten, että ensin päätin maastokartasta, mitkä kuviot aion käydä sinä päivänä lävitse ja merkitsin ne karttaan ja toisinaan myös GPS:iin valmiiksi reitiksi. Sitten pakkasin laukkuni, lähdin metsään ja riippuen kuviosta otin tiedot ylös relaskooppia tai onkivapaa käyttäen. Keskiläpimitan mittasin metrinmitalla jokaisesta koealasta toisella metsätilalla ja ensimmäisellä otin läpimitan aina toisinaan. Saadut tiedot kirjasin ylös muistiinpanoihini ja tallensin ne luomaani taulukkoon Exceliin. Kun maastokäynnit oli saatu loppuun metsätilan kohdalta, tiedot tallennettiin MHY:n tietokantaan. Alan ammattilainen ohjasi ja tarkasti vielä lopuksi, että kaikki oli varmasti oikein.  

 

 

 Kuva 2. Lähikuvaa pohjamateriaalista. Vasemmalta oikealle: GPS, kuviokirja, jossa on vuonna 2014 tehty metsäsuunitelma, maastokartta kuvioista, omat muistiinpanot ja relaskooppi.

Kaikin puolin harjoitteluni oli todella opettavainen! Kertasin koulussa oppimani, opin lukemaan karttaa (josta surkean suuntavaiston omaava allekirjoittanut henkilö on tällä hetkellä ikionnellinen), ja käyttämään GPS:ää. Aina puhutaan siitä, kuinka karjanhoitajien tulisi kehittää ”karjasilmäänsä”, mutta tässä harjoittelussa ”metsäsilmäni” kehittyi. Jos on kiinnostunut oppimaan enemmän metsätaloudesta, metsänhoidosta ja tykkää liikkua luonnossa, suosittelen kovasti MHY:tä harjoittelupaikaksi!

 

  

Kuva 3. Epäonnistuneesta selfiestä tulikin kaunis taidekuva metsästä ihanana lähes kesäisenä maastopäivänä.

 Pauliina Isoviita

agrologiopiskelija, Oamk

Kesän kynnyksellä

Kevään peltotyöt ovat jälleen käynnissä näillä korkeuksilla ja tiloilla eletään kiireisiä aikoja. Samaan aikaan viljelijöillä on mielessä monenlaista muistettavaa asiaa, joista yksi tärkeimmistä on tukihakemuksen täyttö. Päätukihaku on jälleen käynnistynyt ja on avoinna 15.6 saakka.

Kun tukihakemuksen laatimisesta on selvitty, päästään jännittämään, sattuuko ”arpaonni” kohdalle ja tila valikoituu tukivalvontaan. Tukea hakeneista tiloista valvotaan vuosittain vähintään 5 prosenttia.  Valvottavista tiloista 20–25 % valitaan satunnaisotannalla ja loput painotetulla otannalla. Painotetussa otannassa otetaan huomioon esimerkiksi tilan saama tukisumma, tukien lukumäärä, lohkomäärä, kokonaisala, tuotantosuunta, viljelijän karttakorjaukset sekä aiempien vuosien valvontojen seuraamukset. Valvonnan suorittavat ELY-keskuksen tarkastajat.

No mitäs sitten, jos tarkastaja soittaa ja ilmoittaa tulevasta valvonnasta? Yleensä jää hieman aikaa valmistautua, sillä peltovalvonnoista on mahdollista ilmoittaa aikaisintaan 14 päivää ennen tarkastusta, mutta suositeltava aika on enintään 48 tuntia. Valvontapäivää voidaan sovitella, mikäli viljelijä haluaa olla paikalla, mutta on erityisen syyn vuoksi estynyt. Ilmoituksen yhteydessä tarkastaja kertoo, mitä asiakirjoja viljelijän on hyvä ottaa esille valvontaa varten. Listaus valvonnan yhteydessä tarkastettavista asiakirjoista löytyy viljelijätukien hakuoppaasta, joka on luettavissa Maaseutuviraston verkkosivuilla.

Valvontakäyntiin kannattaa varata hieman aikaa, mikäli tahtoo itse olla mukana. Viljelijän ei siis edellytetä osallistuvan valvontaan, vaan se on vapaaehtoista. Viljelijä voi myös käyttää avustajaa tai valtuuttaa jonkun edustamaan itseään valvonnassa. Valvontakäynti kestää tilan koosta riippuen muutamasta tunnista muutamaan päivään.

Valvontakäynnillä tarkastetaan, että tilalla on noudatettu tukiehtoja, joten niihin kannattaa paneutua tarkasti hakuaikana. Kun tukiehtoihin on perehtynyt ja niitä noudattanut, ei tarkastuksesta kannata ylenmäärin huolehtia. Mikäli valvontaa varten tuntee tarvitsevansa neuvoja, on niitä saatavilla läheltä: ProAgria Oulu on alkanut tarjota uutta tukiturvapalvelua tänä keväänä.

Maaseutuviraston vuonna 2015 teettämän kyselyn mukaan suurin osa viljelijöistä suhtautuu valvontaan myönteisesti ja pitää sitä tarpeellisena. Nyt kun tiloilla eletään tiukkoja aikoja, voi valvonta ymmärrettävästi kiristää hermoja entisestään.  On kuitenkin hyvä muistaa, miksi valvontaa tehdään: valvonnalla halutaan varmistaa, että viljelijät saavat tuet mahdollisimman oikeudenmukaisin ja tasapuolisin perustein. Valvontatilanteessa kannattaa pitää mielessä, että tarkastajakin on vain ihminen, vaikka virkatehtäviä hoitaakin. Viljelijää ja tarkastajaa yhdistää se, että molempien mielestä mukavasti mennyt tarkastuskäynti on sellainen, jolla huomautettavaa ei löydy. Tiloillehan ei mennä etsimään virheitä, vaan tarkastamaan, että kaikki on kunnossa.  

Edelliskesää parempia työkelejä toivottelee

Kaisa Matila, agrologiopiskelija, Oamk

Kirjoittaja on suorittanut tutkintoon kuuluvan harjoittelun ELY-keskuksen peltovalvontatehtävissä kesällä 2015.

Kv-harjoittelu: eläinsuojelua EU-pääkaupungissa

Meillä suomalaisilla opiskelijoilla on loistavat mahdollisuudet lähteä ulkomaille suorittamaan opintoja tai harjoittelua, ja kaikki tämä on todella hyvin rahoitettu. Minä olen ollut eläintenhoitajaopintojeni aikana Espanjassa työharjoittelussa eläintarhassa, kansainvälisen kaupan opintojeni aikana Unkarissa opiskelemassa, agrologiopintojeni aikana opiskelemassa Hollannissa sekä työharjoittelussa luomutilalla Kanadassa, ja nyt Belgiassa harjoittelussa. Olen tehnyt kaikki nämä vaihtojaksot ulkomaille muiden töiden lomassa, opintojen ohessa tehtävä työ ei siis ole este vaihdolle. Kerran minulla oli vaihtojaksolla koirani mukana, nyt minulla on neljä eläintäni, ja kaikki mitä omistan, mukanani. Lemmikit tai omaisuus ei siis myöskään kelpaa esteeksi vaihdolle. Suomalainen koulutusjärjestelmä takaa meille hyvän englanninkielen taidon. Jos englanti on hukassa, suomalainen opiskelija saa sen kyllä nopeasti palautettua mieleensä lukemalla, kirjoittamalla, kuuntelemalla ja puhumalla. Kielitaidon puute ei siis sekään kelpaa esteeksi.

Kuva: Karvainen matkaseura Kaapo ja yksi Brysselin monista puistoista

Kuinka minä päädyin Brysseliin, Belgiaan? Olin vaihto-opiskelemassa Hollannissa ja etsin sieltä käsin harjoittelupaikkani. Minulla oli tavoitteena päästä Euroopan vaikutusvaltaisimpaan eläinsuojelujärjestöön, joten hain sinne lähettämällä hakemukseni sähköpostitse. Pian minulla oli Skype-haastattelu ja sopimus allekirjoitettiin. Minun olisi opintojani varten täytynyt enää tehdä kahden kuukauden mittainen harjoittelu, mutta järjestö pyysi minua olemaan neljä kuukautta. Vaikka en saanut enää Kelalta tukia, Erasmus+ sun muut vaihtorahat riittivät minulle ja neljälle eläimelle tuoksi ajaksi.

Sain harjoittelupaikastani etukäteen neuvoja asunnon etsimiseen, sekä organisaation materiaalit tutustuttavaksi. Asunnon saaminen Brysselistä jäi melko viime tippaan, sillä halvat kaksiot, joihin lemmikit ovat tervetulleita, eivät ole kovin yleisiä. Vaihtoni Hollannissa oli loppunut kuukausi ennen harjoitteluni alkamista, joten sain rauhassa muuttaa maata. Pääsin tutustumaan alueeseeni ja työpaikan materiaaleihin hyvissä ajoin.

Kuten sanottua, harjoittelupaikkani Eurogroup for Animals (EFA), on eläinsuojelujärjestö, jonka toimisto sijaitsee Belgian pääkaupungissa, EU-pääkaupungissa, Brysselissä. EFA on Eurooppalaisten eläinsuojelujärjestöjen kattojärjestö, joka toimii EU-tasolla ja on sekä komission että parlamentin tunnustama organisaatio. Erinäisissä EU:n komiteoissa ja konsultaatioelimissä EFAn tehtävä on edustaa eläinten hyvinvointia. Järjestöllä on myös jäsenorganisaatioita, jotka yhdessä muodostavat erilaisia työryhmiä. EFAn pääpainopisteet ovat tuotanto-, turkis-, koe- ja sirkuseläimet sekä lemmikit.

Ennen harjoitteluni alkua sovimme, että painottaisin työtehtäväni tuotanto- ja turkiseläimiin sekä lemmikeihin omien kiinnostusteni ja osaamiseni perusteella. Toimistolla tehtäviäni oli eläinsuojeluun liittyvien uutisten etsiminen, mahdollinen kääntäminen (suomesta englanniksi) ja tiivistäminen. Käänsin myös suomalaisia tutkimuksia englanniksi EFAn ja jäsenorganisaatioiden käyttöön, sekä kirjoitin eripituisia artikkeleita ja uutisia sisäiseen sekä ulkoiseen levitykseen. Jos EFA oli osallistumassa/ järjestämässä tapahtumaa parlamentissa, valmistelin tapahtumia toimistolla ja olin apuna paikan päällä. Kävin myös useissa kansalaiskeskusteluryhmissä, joissa tietyn maataloustuotannon edustajat kävivät ajankohtaisia asioita läpi (markkinatilanne, lakimuutokset, tukipolitiikka jne.). Näistä raportoin kirjoittamalla yhteenvetoja EFAn ja/tai jäsenjärjestöjen käyttöön. Toimistollamme järjestettiin työryhmiä, joissa olin apuna järjestämässä sekä pitämässä pöytäkirjaa.

 

Kuva: Parlamentissa Cowspiracy-dokumentin esitystapahtumassa

Kuva: Neiti Mikkola edustamassa Eurogroup for Animalsia 

Henkilökohtaisina projekteina minulla oli muunmuassa turkistarhauslainsäädännön vertailu EU-maissa, broilerien hyvinvointisertifiointijärjestelmien vertailu EU-maissa sekä kissojen ja koirien pitämiseen liittyvän ohjeistuksen laatiminen komissiolle. Pidin myös yhteyttä puhelimitse ja sähköpostitse jäsenjärjestöihin sekä eri EU-elimiin. Sain hyvin vapaasti valita tehtäviäni sekä tapahtumia, joihin osallistuin. Työskentely oli suurimmaksi osaksi itsenäistä, mutta tietysti kollegoiden tuki oli kokoajan läsnä. Arvostin kuitenkin sitä, että minuun luotettiin ja pääsin edustamaan EFAa erinäisiin kokouksiin itsekseni.

Aloitin kirjoitukseni pyyhkimällä pois ulkomaille lähtöön liittyvät esteet, sillä eiväthän ne ole esteitä, korkeintaan hidasteita. Lienee kohtuullista, että lopetan kirjoitukseni ulkomaille lähtöön liittyvillä syillä. Sillä niitä, syitä lähteä ulkomaille, riittää! Oikeastaan osaa hidasteista voidaan ajatella myös osana syitä, kuten rahoitus. Mahdollisuus saada kansainvälistä kokemusta ERASMUS+ (tai muun vastaavan) rahoittamana on jotain, mitä ei kannata jättää väliin. Ja toinenkin syy tuli jo siinä samassa lauseessa; kansainvälinen kokemus – se on valttia työmarkkinoilla. Kielitaito kehittyy varmasti, kun Suomen rajojen ulkopuolelle astuu. Englannilla pärjää lähes missä vaan ja sitä tarvitaan Suomessakin työskennellessä. Suomenkieli taas on suurimmalle osalle ulkomaalaisia kuin haltijoiden tai tonttujen laulua (näin minulle on kerrottu), joten on hyvä osata toistakin kieltä. Vaihdon aikana voi myös tarttua muita uusia kieliä varastoon!

Uudet kulttuurit, kielet, ihmiset ja uusi ympäristö! Siinäkin on melkoinen litania syitä lähteä ulkomaille. Opit, paitsi itsestäsi, myös toisista ja erilaisuudesta todella paljon. Opit arvostamaan, mutta myös karttamaan joitakin vanhoja tapojasi oppiessasi uusia. Luot kansainvälisiä kontakteja, sekä työelämään että vapaa-ajalle. Näet maailmaa! Mitä vielä mietit?

Lähe jo!

Lisätietoa harjoittelupaikastani: Eurogroup for Animals   www.eurogroupforanimals.org

 Belgian terkuin,

 Jenna Mikkola (teksti ja kuvat)

 Agrologiopiskelija, Oamk