Monthly Archive: huhtikuu 2010

Vaadimme lisää sisäisiä auditointeja

Teräsbetoni-yhtye vaatii levyllään Metallia. Sen kummemmin ottamatta tässä kantaa yhtyeen edustamaan musiikkiin, haluaisin kopioida ajatuksen Oamkin sisäisiin auditointeihin, mitkä alkavat olla jo loppusuoralla. Luotan siihen, että arviointikäytänteestä tehdään säännönmukainen perinne, sillä auditoinnin kiteyttävä ”tuo ja vie tietoa” -periaate on tarpeellinen myös jatkossa. Miten loistava organisaation laatua edistävä menetelmä meillä onkaan nyt harjoitusvaiheessa! Kunhan kokemusta karttuu ja kulmat auditointikäytänteissä hioutuvat, saamme yhteistoiminnalla aikaiseksi mallin, jonka tuottama tieto ja tulokset maksavat vaivan.

Kun auditointiryhmämme valmistautui tulevaan koitokseen, pidimme tärkeänä, että ryhmähaastatteluista ei tule yksilöhaastatteluita, ja että kysyjä ja vastaajat ymmärtävät kysymyksen samalla tavalla. Yhteinen ymmärrys on pohja jouhevalle keskustelulle ja yhdessä oppimiselle. Yksikkörajat ylittävä auditointiyhteistyö oli hämmentävän vaivaton kokemus, mikä taisi yllättää meidät kaikki. Yksi syy tekemisen helppouteen oli se, että tehtävänanto oli ymmärretty samalla tavalla. Lisäksi etunamme oli, että osa ryhmämme jäsenistä oli jo ehtinyt olla auditoitavana ja osalla oli aikaisempia kokemuksia laatu- ja/tai ympäristöjärjestelmätyöstä. Väitän myös, että olimme ryhmänä sopivasti heterogeeninen. Niinpä auditoitavan kohteen lisäksi tutustuimme myös toisiimme ja vaihdoimme näkemyksiä eri yksiköiden käytänteistä ja kokemuksista, ajan sallimissa rajoissa tietysti. Parhaimmillaan vertaisarviointia tapahtuukin monella eri tasolla.

Olen käytäväkeskusteluista ymmärtänyt, että jotkut ovat kokeneet auditointipäivien haastatteluasetelman varsin jäykäksi ja viralliseksi. Kovin epäviralliseksi tilaisuuksia ei voi viedä, onhan kyseessä kuitenkin ”vakava” asia: yksiköiden laatujärjestelmien arviointi ja välillisesti aina Oamkin laadun edistäminen. Mitä laadukkaampi organisaatio, sitä tyytyväisempi työyhteisö ja ennen kaikkea asiakkaamme eli Oamkin opiskelijat. Tutkimusmaailmassa kuulee usein kysyttävän, mitä lisäarvoa (eng. added value) ko. toiminnan kehittämisellä saadaan/saatiin aikaiseksi? Asiaa on hyvä pohtia myös sisäisten auditointien osalta. Onko kenestäkään väittämään, että arviointikierroksilla ei olisi erityistä lisäarvoa Oamkille?

Outi Virkkula, projektikoordinaattori, Luonnonvara-alan yksikkö

Auditoinnin ahdistus

Lähes viimeinen versio Tekniikan yksikön sisäisen auditoinnin raportista on nyt auditointiryhmän kommentoitavana. Kirjoittamistaan odottaa vielä ryhmän arviointi itse auditointiprosessista. Prosessin vastuulliset ovat muistaneet välillä antaa ryhmälle kannustavaa palautetta, ettei koko ajan vain ahdistaisi. Kiitos siitä.

Ahdistuksen alkusyy kiertyy vastuuseen, jota auditointiryhmä kantaa. Ryhmän täytyy keskittyä olennaiseen, jotta raporttimme vastaa tehtävänantoa eikä ole vain hajanainen kokoelma itse kullekin tärkeitä, löyhästi laatuun liittyviä lempiaiheita. Korkeakoulujen arviointineuvoston auditointikriteerit (.pdf) ovat onneksi aika selkeitä. Auditoijatkin ovat vastuuntuntoisia ja selvästi kehittävän arvioinnin asialla, vaikka kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Oamkissa vertaisarvioimme toistemme toimintaa tässä laajuudessa. Vai millaisia kokemuksia muilla on? Kommentoikaa.

Oman ryhmämme kohdalla vastuuta kasaa sekin, että auditoitava yksikkö ei ole mikään pieni talo. Tekniikan yksikkö kaksine kampuksineen ja noin 2900 hengen opiskelijamäärineen on samaa kokoluokkaa kuin Kajaanin ja Vaasan ammattikorkeakoulut, joiden auditoinneissa olen ollut mukana. Joskus on laskettu, että eri mittareilla mitattuna auditoimme kerralla noin 40 prosenttia Oamkista.

Vastuuta ja ahdistusta synnyttää myös suomalainen luottamus kirjoitettuun sanaan – näin aprillipäivänä sen taas lehtiä lukiessa huomaa. Auditointiraportin tekstejä luetaan yksiköissä kiinnostuneina. Sanavalinnoilla ja rivien väleillä on merkitystä vaikka ei kirjoittaja koskaan oikeasti pysty täysin asettumaan lukijan asemaan. Tulkinnanvaraa yritetään välttää, mutta joskus teksteihin jää ympäripyöreyksiä. Niistä voi arvailla, ettei kirjoittajallakaan ole ollut ajatus aivan terävimpänä mielessä.

Auditointiprosessin aikana itseään ja muita saa muistutella siitä, että arviointi kohdistuu laadunvarmistusjärjestelmään, ei niinkään sen tuottamaan laatuun. Hienoja juttuja voidaan esitellä ja laatua todistella mutta kehittämisen kannalta kiinnostavaa on se, miten hienot jutut ja laatu varmistetaan. Avainsana on järjestelmä; onko hyvä toiminta sattumaa vai voidaanko sen edellytyksiä tunnistaa muiden jäljiteltäväksi.

Oamkissa laadunvarmistusjärjestelmää on helppo tarkastella laatuympyrän kautta: onko laadukkaaksi väitetyissä toiminnoissa havaittavissa suunnittelua, toteutusta, seurantaa ja arviointia. Vielä kun kaikki löytyy jollain tavalla dokumentoituna, voidaan puhua hyvästä laadunvarmistusjärjestelmästä.