Monthly Archive: toukokuu 2010

Music TV:ssä pyörii My Super Sweet 16 –sarja. Se kertoo 15. syntymäpäiväjuhliin valmistautuvista nuorista, joiden vanhemmilla on varaa järjestää, mitä mielikuvituksellisempiä syntymäpäiviä. Ei ole mitenkään tavatonta, että synttäreillä piipahtaa Pussy Cat Dolls laulamassa muutaman kappaleen tai perheen pikku prinsessa tai prinssi saa lahjakseen uuden mersun. Monesti auton nähdessään on päivänsankari purskahtanut itkuun: joskus onnesta (auto oli toivotunlainen), joskus surusta (auto oli vääränvärinen).

Monet näistä nuorista ovat tottuneet saamaan kaiken toivomansa ilman sen suurempia ponnistuksia. Kuitenkin jotkut vanhemmat haluavat opettaa hemmotelluille lapsilleen oikeaa elämää. My Super Sweet 16 -sarjan jatkosarjassa nämä vanhemmat lähettävät lapsiaan eri puolille maailmaa tutustumaan aivan toisenlaiseen elämään. Vanhemmat lähettävät lapsiaan esimerkiksi Pohjois-Norjaan tutustumaan saamelaisten elämään tai Afrikan savanneille tutustumaan paimentolaiskansojen elämään. Tutustumismatka toiseen kulttuuriin kestää viikon verran.

Eräässä jatkojaksossa amerikkalaiset vanhemmat lähettivät tyttönsä Intiaan yhteen pieneen kylään, jossa hänellä oli siellä vastassaan ikäisensä nuori nainen. Ensi töikseen amerikkalainen joutui pesemään asuinmajansa lattian yhdessä intialaisen ikätoverinsa kanssa. Koska kyseessä oli hindulainen perhe, niin pesuaineena käytettiin laadukkainta pesuainetta mitä kyseinen kulttuuri tunsi: pesuastiaan laitettiin vettä puoleen väliin ja loppuosa täytettiin lehmän lannalla. Lehmänlantapesuseos räjäytti lian pois, kuten aikanaan teki Andy-pesuaine.

Jos palataan lähemmäksi suomalaisen perheen arkea ja viikonloppusiivousta, niin myös suomalaisessa siivouskulttuurissa voidaan havaita laadun subjektiivisuus. Ensiksi perheen kaksilahkeinen laatuassistentti imuroi, luutuaa lattiat ja pyyhkii pölyt. Tehtyään työnsä kaksilahkeinen on hyvin tyytyväinen työnsä laatuun. Tämän jälkeen perheen yksilahkeinen laatupäällikkö tarkastaa laatuassistentin työn laadun ja hän ei ole lainkaan tyytyväinen laatuassistenttinsa työnsä laatuun. Tämän vuoksi laatupäällikkö tekee kaikki edellä mainitut työt uudestaan.

Kuka määrittää organisaatiossa laadun tai riittämättömän laadun, kun sen määrittely on mitä suurenmassa määrin havainnoitsijasta riippuvaista eli subjektiivista?

 Seppo Pakanen, asiontuntija, rehtorin toimisto

Hei, kevät on tullut ja on ehkä vähän aika miettiä sitä mitä kevätlukukauden aikana on tullut tehtyä. Itse olen aloittanut tammikuussa opiskelijakunta OSAKOn hallituksessa koulutuksen kehittämisen parissa. Työskentely hallituksessa on tuonut minulle uusia haasteita ja uusia oppimisen tunteita. Olen myös päässyt mukaan Oamkin sisäisiin auditointeihin, joissa olen oppinut hyvin paljon laadunvarmistuksesta ja sen merkityksestä. Nyt olen sitten Oamkilla harjoittelijana ensimmäistä viikkoa laatutöiden parissa. Kun katsoo taaksepäin, olen saanut tänä keväänä paljon uusia haasteita ja niiden mukana olen myös oppinut hyvin paljon uutta.

Laadunvarmistus ja auditointi olivat minulle vielä ihan uusia sanoja viime syksynä, mutta nyt ne alkavat olla osa jokaista arkipäivää. Auditoinnista kuulin ensimmäisen kerran viime syksynä kun minua kysyttiin mukaan auditointiryhmään. Tässä vaiheessa en todellakaan tiennyt mitä sana auditointi tarkoittaa tai mitä sana auditointi tuo tullessaan. Sanoina auditointi ja laadunvarmistus kiehtoivat minua jotenkin ja olin valmis lähtemään mukaan joukkoihin.

Ensimmäisessä koulutuksessa olin ihan hukassa, kun en ymmärtänyt oikeastaan mistään mitään, vain joitain sanoja sieltä täältä, aivan niin kuin ihmiset olisivat puhuneet jotain ihan omaa kieltänsä, mitä kenenkään muun ei ole edes tarkoitus ymmärtää. Seuraavissa koulutuksissa minulle alkoi hieman hahmottua mihin olin ryhtynyt mukaan, sen jälkeen sitten ilmoitettiinkin sisäisten auditointien päivämäärät ja auditointiryhmät. Tässä vaiheessa en olisi vielä omasta mielestäni ollut valmis auditoitikysymysten tekoon tai muutenkaan suunnittelemaan auditointipäivää, koska auditointi ja laadunvarmistus olivat edelleen vielä hieman vieraita käsiteitä.

Pidimme auditointiryhmän kanssa ensimmäisen palaverin ja huomasin etten ollut ainoa joka on hieman pihalla auditoinnista ja laadunvarmistuksesta, tämä tieto lohdutti aika paljon mukaan otettua opiskelijaa. Palaverin jälkeen aloin ottamaan enemmän selvää auditoinnista ja laadunvarmistuksesta, jotta osaisin paremmin olla ryhmässä mukana ja tuoda omia näkemyksiä asioista, onneksi KKA:n sivuilta löytyi paljon julkaistuja materiaaleja asioista ja pääsin paremmin jyvälle.

Sisäiset auditoinnit menivät mielestäni hyvin, vaikka kaikki tulikin hyvin nopealla aikataululla eikä itsellä ollut resursseja käytettävissä auditointeihin niin paljon kuin olisin halunnut antaa. Onneksi voin nyt korjata tilanteen ja hankkia tämän harjoittelun kautta itselleni paljon enemmän tietoa laadunvarmistuksesta. Nyt vain pitäisi alkaa miettiä miten tästä asiasta kertoisi muille opiskelijoille. Olen ollut tähän mennessä hyvin tyytyväinen, että lähdin mukaan tähän prosessiin ja toivoisinkin, että myös muut opiskelijat uskaltaisivat lähteä tähän mukaan. Olen saanut tästä tilaisuudesta hyvin paljon sellaista kokemusta itselleni, mitä ei muualta saa ja uskoisin että myös muut opiskelijat voivat saada tästä samanlaisen oppimisen tunteen kuin minä.

Jonna Herva, laatuassistenttiharjoittelija