Laatu on subjektiivista

Music TV:ssä pyörii My Super Sweet 16 –sarja. Se kertoo 15. syntymäpäiväjuhliin valmistautuvista nuorista, joiden vanhemmilla on varaa järjestää, mitä mielikuvituksellisempiä syntymäpäiviä. Ei ole mitenkään tavatonta, että synttäreillä piipahtaa Pussy Cat Dolls laulamassa muutaman kappaleen tai perheen pikku prinsessa tai prinssi saa lahjakseen uuden mersun. Monesti auton nähdessään on päivänsankari purskahtanut itkuun: joskus onnesta (auto oli toivotunlainen), joskus surusta (auto oli vääränvärinen).

Monet näistä nuorista ovat tottuneet saamaan kaiken toivomansa ilman sen suurempia ponnistuksia. Kuitenkin jotkut vanhemmat haluavat opettaa hemmotelluille lapsilleen oikeaa elämää. My Super Sweet 16 -sarjan jatkosarjassa nämä vanhemmat lähettävät lapsiaan eri puolille maailmaa tutustumaan aivan toisenlaiseen elämään. Vanhemmat lähettävät lapsiaan esimerkiksi Pohjois-Norjaan tutustumaan saamelaisten elämään tai Afrikan savanneille tutustumaan paimentolaiskansojen elämään. Tutustumismatka toiseen kulttuuriin kestää viikon verran.

Eräässä jatkojaksossa amerikkalaiset vanhemmat lähettivät tyttönsä Intiaan yhteen pieneen kylään, jossa hänellä oli siellä vastassaan ikäisensä nuori nainen. Ensi töikseen amerikkalainen joutui pesemään asuinmajansa lattian yhdessä intialaisen ikätoverinsa kanssa. Koska kyseessä oli hindulainen perhe, niin pesuaineena käytettiin laadukkainta pesuainetta mitä kyseinen kulttuuri tunsi: pesuastiaan laitettiin vettä puoleen väliin ja loppuosa täytettiin lehmän lannalla. Lehmänlantapesuseos räjäytti lian pois, kuten aikanaan teki Andy-pesuaine.

Jos palataan lähemmäksi suomalaisen perheen arkea ja viikonloppusiivousta, niin myös suomalaisessa siivouskulttuurissa voidaan havaita laadun subjektiivisuus. Ensiksi perheen kaksilahkeinen laatuassistentti imuroi, luutuaa lattiat ja pyyhkii pölyt. Tehtyään työnsä kaksilahkeinen on hyvin tyytyväinen työnsä laatuun. Tämän jälkeen perheen yksilahkeinen laatupäällikkö tarkastaa laatuassistentin työn laadun ja hän ei ole lainkaan tyytyväinen laatuassistenttinsa työnsä laatuun. Tämän vuoksi laatupäällikkö tekee kaikki edellä mainitut työt uudestaan.

Kuka määrittää organisaatiossa laadun tai riittämättömän laadun, kun sen määrittely on mitä suurenmassa määrin havainnoitsijasta riippuvaista eli subjektiivista?

 Seppo Pakanen, asiontuntija, rehtorin toimisto

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.