Metrossa

 Jos istut metrossa ja huomaat kaikkien kanssamatkustajien poistuvan junasta, sinunkin kannattaa varmaan tehdä samalla tavalla. Yksinään junaan jääminen ei tiedä hyvää. Kuten opin ollessani viikon henkilöstövaihdossa Madridissa, metro voi hyvin tehdä silmukan kesken matkaa ja lähteä ajelemaan takaisin menosuuntaansa. Kirjaa ei näköjään kannata lukea niin intensiivisesti, ettei huomaa mitä ympärillä tapahtuu.

Saman logiikan voidaan ajatella pätevän myös korkeakouluihin, niin kaukaa haetulta kuin se tuntuukin. Korkeakoulutuksen maailmassakaan yhteen junaan ei kannata jäädä, vaan kokoajan täytyy seurata, mitä muita junia ympärillä on, minne ne menevät ja mitä kautta. Mikä juna kuljettaisi meidän korkeakoulua oikeaan suuntaan juuri tällä hetkellä? Kirjoista löytyy paljon hyödyllistä tietoa junien liikkeistä, mutta vielä olennaisempaa lienee tarkkailla ympäristöä.

Kysymys kuuluukin, onko Oamk edelläkävijä vai seurailija? Jääkö se oikeaan metroon päästyään huokaisten istumaan paikoilleen ja poistuu vastahakoisesti viimeisten joukossa, kun jotain odottamatonta tapahtuu? Vai tarkkaileeko Oamk aktiivisesti ympäristöään ja vaihtaa tarvittaessa nopeampaan junaan, suoremmalle reitille? Tai kenties kokonaan englanninkieliseen vaunuun?

Minä jäin Madridissa kerran yksin metroon. Istuin kirja nenässä ja huomasin vasta ovien sulkeutumisen jälkeen, että taidan olla ainoa matkustaja vaunussa. Seuraavalta asemalta matkustajia taas tuli kyytiin, ja muutaman aseman jälkeen huomasin myös, että olemme matkalla takaisin sinne mistä olin tulossa. Mutta opin yhden kerran jälkeen. Sen jälkeen toinen silmä seurasi koko ajan asemia ja matkustajia, ja vain toinen keskittyi kirjaan. Seuraavalla kerran nousinkin junasta ensimmäisten matkustajien joukossa.

Marianne Isola, laatukoordinaattori

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa