Kieltenopetuksen kehittämisestä puhutaan tällä hetkellä paljon; mm. opetusministeri Henna Virkkunen on ottanut asiaan aktiivisesti kantaa. Omana mielipiteenäni voin todeta pitäväni hyvää kielitaitoa, myös suomen kielen osaamista, arvokkaana pääomana.

Itseäni ärsyttää esimerkiksi toimittajien heikko äidinkielen taito. Se rapauttaa kieltä. Meillä opetusalalla toimivilla on erityinen vastuu äidinkielen oikeellisuuden ylläpidosta. Me emme saisi löysäillä esimerkiksi opinnäytetöitä tarkistaessamme.

Kieltenopetukseen liittyvässä keskustelussa on käsitelty mm. sitä, missä järjestyksessä ja mitä kieliä tulisi opiskella. Itse aloitin vieraiden kielten opiskelun ruotsilla, kun olin 11-vuotias – koskaan en ole kokenut ruotsia pakkoruotsiksi. Ruotsin osaamisesta oli runsaasti hyötyä toimiessani Vaasan ammattikorkeakoulun rehtorina.

Myöhemmin opiskelin pitkän englannin ja lyhyen saksan, joista jälkimmäistä olen käyttänyt niin paljon, että sen taito on edelleen varsin hyvä. Tästä oli hyötyä pari viikkoa sitten, kun olin yliopistodelegaation kanssa matkalla Baden-Württembergin osavaltiossa Saksassa.

Pääsimme lounastamaan osavaltion presidentin Peter Straubin kanssa. Hänen englannin taitonsa on kohtuullisen heikko, koska hän on alueelta, jossa englannin sijasta opiskeltiin ranskaa. Saksan taitoni ansiosta pääsin vaihtamaan mielipiteitä presidentin kanssa; kielen hyvä osaaminen tarjosi myös muita tilaisuuksia hyvään vuorovaikutukseen – parempia kuin mitä englannin käyttö Saksassa tarjoaa.

Käytännön kokemukseeni kansainvälisistä yhteyksistä pohjautuen minulle on muodostunut käsitys siitä, miten vieraita kieliä tulisi opettaa. Englanti tulisi opettaa kaikille kommunikoinnin peruskieleksi yläasteella, ensimmäisenä vieraana kielenä. Sen jälkeen voitaisiin valita toinen pitkä kieli, joka voisi olla vaikkapa ruotsi tai venäjä.

Lukiossa olisi tarjolla yksi tai kaksi lyhyttä kieltä lisää, siis saksa, ranska, espanja, ruotsi tai venäjä – kielitarjonnan resursseistakin riippuen. Jonkin kielen vähäinenkin taito nuorena opittuna voi olla hyödyllinen sijoitus tulevaisuuteen.

Korkeakoulussa kielten opiskelu tulisi kohdentaa opiskeltavan tutkinnon ammattisanastoon ja tulevaan ammattiin liittyvän vuorovaikutuksen harjoitteluun, siis liitettynä ammatilliseen substanssiosaamiseen.

Monipuolinen kielitaito mahdollistaa kommunikoinnin kaikissa tilanteissa. Tärkeintä ei ole virheetön osaaminen vaan ymmärretyksi tuleminen. Näissä merkeissä rohkaisen kansainvälistä vuorovaikutusta ja kielitaitoa kehittämään!