Olimme puhumassa laatukoulutuksessa siitä mitä laatu on opiskelijoiden näkökulmasta. Halusimme tuoda esille ajatuksiamme kaikkien opiskelijoiden ja opettajien keskuuteen ja samalla myös herättää asiasta keskustelua.

 Oamkin opiskelija ei tiedä laadusta tai toiminnan kehittämisestä välttämättä juuri mitään. Osallistuminen laadunvarmistukseen tapahtuu usein opiskelijan vastatessa opiskelijapalautekyselyyn tai opintojaksopalautteeseen. Useimmat opiskelijat eivät tiedosta sitä faktaa, että he kehittävät samalla toimintaa. Johtuuko tämä siitä, että opiskelijoita ei osallisteta ja heille ei opeteta, että palautteen perusteella kehitetään toimintaa ja varmistetaan Oamkin ydintoiminnan laadukkuutta? Kaikki opiskelijat eivät tiedä, mitkä ovat heidän vaikutuskanavansa Oamkissa; he eivät löydä paikkaansa vaan ottavat sen mitä annetaan. Tämä ei valitettavasti ole paras mahdollinen ratkaisu.

 Osa opiskelijoista tietää miten toimintaan pystyy vaikuttamaan ja miten esimerkiksi koulutusohjelmatiimin toimintaan voi osallistua. Koulutusohjelmatiimissä opiskelija pääsee vaikuttamaan oman koulutusohjelman toimintaan. Tässä vaiheessa toiminnan kehittäminen on konkreettisempaa ja opiskelijat keskustelevat oman koulutuksen kehittämisestä opettajiston ja koulutusohjelmavastaavan kanssa. Koulutusohjelmatiimi on keskustelu- ja kehittämisfoorumi, vaikka monet opiskelijat luulevatkin, että koulutusohjelmatiimillä tai koulutusohjelmavastaavalla on päätäntävaltaa. Näin ei kuitenkaan ole. Koulutusohjelmatiimin asioita viedään eteenpäin, toki, mutta vaikkapa uusien asioiden käsitteleminen voi olla hankalaa. Asiat jotka tarvitsevat resursseja täytyy viedä Oamkin yksikön johtajan tai osastonjohtajan kautta.

 Näemme, että Oamkiin toivottavasti saadaan aito toiminnan kehittämiskulttuuri ja yhteisöllisyyden tunne, jonka avulla opiskelijat ja opettajat sitoutuvat toiminnan kehittämiseen. Tällaista kulttuuria on haastava lähteä tuomaan kolmannen tai neljännen vuoden opiskelijoille, koska vanha koira ei aina opi uusia temppuja. Erityisesti tulisi keskittyä uusiin opiskelijoihin ja saada heidät temmattua mukaan uuteen kulttuuriin. Tässä tarvitaan kuitenkin opettajien ja koulutusohjelmavastaavien sitoutumista toiminnan kehittämiskulttuuriin ja sitä kautta saadaan innostettua opiskelijoita mukaan.

 Opiskelijoiden aktivoiminen ja osallistaminen toisi mukanaan yhteisöön hyvinvointia, viihtyvyyttä, sitoutuneisuutta ja valveutuneita opiskelijoita. Valmistuessaan he olisivat yhä kiinnostuneempia jatkamaan yhteistyötä korkeakoulunsa kanssa alumnitoiminnan muodossa. Vaikutuskanavat, kuten koulutusohjelmatiimit ja muu palautejärjestelmä, tulisivat olla opiskelijoilla selkärangassa ensimmäisistä viikoista lähtien.

 Myös opiskelijakunta ja opiskelijajärjestöt ovat tässä avainasemassa. Oamkin yhteisössä tulisi huomioida, että opiskelijoiden osalta pelkkä henkilökohtainen palaute ei riitä. Opiskelijoiden kanssa on tehtävä aitoa yhteistyötä myös koulutusala- ja yksikkökohtaisesti mm. tarjoamalla opiskelijoille yhtäläiset mahdollisuudet järjestäytyä ja voimaantua.

Jonna Herva & Jari-Pekka Kanniainen, OSAKO