Onko ammatillisen opetuksen verkko pyyntikunnossa?

Johdanto Blogiin

 Olen otsikoinut tämän Blogin Askon apajaksi. Tämä siksi, että ensimmäinen oppimani ammatti oli sisävesikalastajan työ. Tiedän siis hyvin, mitä apaja oikeasti tarkoittaa. Tiedän sen suorastaan tuskallisen perusteellisesti.

Apaja tarkoittaa sitä, että kalastaja ahertaa hyväksi kalapaikaksi toivomassaan vesistön kohdassa tuntikausia pyydyksen kanssa. Jos kyseessä on ammattikalastaja, pyydys on iso, raskas ja vaikeasti käsiteltävä. Luonto ei yleensä auta kalastajaa. Sää on surkea, tuuli yltyy. Pitäisi päästä pois, mutta ei voi. On selvittävä järjen, luovan ajattelun, teknisen taituruuden ja fyysisen voiman avulla. Jos jokin menee pieleen, pyydys repeää tai olet varomaton koneen kanssa, olet aina maksumies. Tilipussi kevenee jokaisesta virheestä.

Apajakokemuksen täydellistää kalansaalis. Veneessä tulisi olla apajan jälkeen runsaasti kalaa. Veneen pitäisi täyttyä ruskeista, vihreistä, keltaisista ja violeteista euroista. Kuitenkin voi käydä toisin. Olet ahertanut tuntikausia. Olet pinnistänyt voimasi äärimmilleen. Olet taistellut äärimmäisissä oloissa ja selvinnyt. Palkkioksi saat kolme kiiskeä ja mustan mateen.

Tämän johdattelun jälkeen, voin nyt selventää mitä tämä Blogi ja siinä julkaistavat pohdiskelut saattavat merkitä. Joskus tuloksena on arvokasta asiaa sivun täydeltä. Joskus hyvästäkään yrityksestä huolimatta ajatus ei tuota mitään kestävää saati hyödyllistä. Tuloksena voi aivan hyvin olla mielen pohjaliejua ja muutama lahoava risu. Tuotos on kuitenkin aina kiusallisen selvästi nähtävissä jokaiselle.

Oikeastaan pitää alkaa tältä erää jo lopetella, johdattelu Blogiin on valmis. Yhden kysymyksen haluan kuitenkin nostaa Blogihaaviin vielä ennen sitä. Aivan peruskysymyksen. Mikä on teorian ja käytännön suhde ammatillisessa osaamisessa?

Kalastajan töissä ei riitä, että osaa kalastaa, pitää saada myös saalista. Menneinä aikoina ammatin osaaminen opittiin tekemällä työtä jonkin mestarin tai muun osaajan ohjauksessa. Oppi oli kokonaisvaltaista ja käytännöllistä. Ohjaus oli kovaa ja alalta karsivaa. Ammatillisen opetuksen siirtyessä oppilaitoksiin opetus jakautui oppiaineisiin ja keksittiin teorian ja käytännön ero. Teorian ja käytännön välille muodostui repeämä, jota on sittemmin koitettu kuroa umpeen pedagogisilla työkaluilla. Verkossa taitaa kuitenkin yhä olla risaisia kohtia, joista osaaminen pääsee pakenemaan. Palataan näihin asioihin kuitenkin seuraavalla kerralla, kun sää on suotuisampi ja kevätaurinko alkaa sulatella rantoja ja karikoiden reunamia.

Tervetuloa apajalle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.