Monthly Archive: kesäkuu 2011

Rohkeasti outo – kirjastoihminen

Kirjastoihminen on täysin oma ihmisrotunsa, ainakin tällaisen käsityksen kirjastoihminen itsestään saa kun kuuntelee omaan alaansa tai työhönsä liittyviä kommentteja. Suurimman hämmästyksenaiheen tarjoaa kyselijöille yleensä se, että tämä outo kirjastoihminen on ihan oikeasti kouluttautunut alalleen ja sitä varten pitää osata muutakin kuin aakkoset. Se outo kirjastossa viihtyvä ihminen ei olekaan mikään toimiston ylijäämä tai sopivasti sukulainen, vaan yleensä korkeasti koulutettu ammattilainen, joka kuten minä, on kutsumusammatissaan.

Vanhempieni kertoman mukaan olen kolmevuotiaana ilmoittanut että että minusta tulee isona kirjastontäti. Lucky me, sillä maailma on siitä ajasta ehtinyt jo muuttua aika paljon, mutta kirjastoihmisiä edelleen tarvitaan. Olen syntynyt aikaan, jolloin koulun esitelmiä varten haettiin aineistoa painetuista tietosanakirjoista, omat lapseni googlettavat sujuvasti ja nauravat äidilleen joka yrittää kertoa ajasta jolloin televisiossa oli vain kaksi kanavaa. Myös kirjastoihmisen rooli on muuttunut, kirjastossa on muitakin tiedonlähteitä kuin ne käsikirjaston tunkkaiset tietosanakirjat.

Soten kirjasto esimerkiksi muutti
kesäkuun alussa.

Etenkin kesäaika tuo kirjastoihmisen eteen usein toistuvan kysymyksen: mitä ihmettä te teette siellä kirjastossa kun eihän teillä ole asiakkaitakaan. Ensimmäiselle ja ehkä toisellekin kysyjälle kirjastoihminen jaksaa vielä kertoa, mutta sen kolmannen kohdalla alkaa jo ärsyttämään. Ehkä tässä onkin hyvä paikka kertoa että mitä ne kirjastoihmisen puuhailevat kesäaikana. Kesä itseasiassa on vilkasta aikaa, kun kirjastoissa tehdään talven aikana kertyneitä rästitöitä ja toisaalta taas valmistaudutaan tulevaan lukuvuoteen. Monelle saattaa tulla yllätyksenä vaikkapa se, että kurssikirjat eivät tulekaan itsekseen kirjakaupoista tänne, vaan kirjastoihminen tilaa niitä sopivan määrän, käsittelee ne lainausvalmiiksi (me rohkeasti oudot puhumme luetteloinnista ja sisällönkuvailusta) ja huolehdimme että ne ovat hyllyssä tarvitsijoita varten. Me pidämme myös huolen siitä että vanhentunut aineisto poistetaan hyllyistä. Suurin osa meistä valmistautuu kesäaikana myös tulevan lukuvuoden koitoksiin valmistelemalla esimerkiksi tiedonhaun opetuksia. Olemme osaltamme mukana myös Oamkin toiminnan kehittämisen arvioinnissa, jota myös auditoinniksi kutsutaan. Sitäkin marraskuista tapahtumaa varten me rohkeasti oudot puristelemme harmaita aivosolujamme vielä näin kesäkuumillakin.

Ja ettei totuus unohtuisi. Kirjastot ovat aika pitkälti auki kesälläkin, eli kyllä me täällä ollaan ihan teitäkin varten.

Tervetuloa, meillä on muuten nyt pitemmät laina-ajatkin !

Tiina Tolonen
Kulttuurialan kirjasto

Vertaistukea arviointiin

Kävin henkilöstövaihdossa Kingstonin yliopistossa Iso-Britanniassa muutama viikko sitten. Kingstonin yliopisto on 25 000 opiskelijan opinahjo, entinen ”Polytechnic”, joka yliopistolain muuttuessa sai nimekseen ”University”. Pääasiassa tutustuin yliopiston laadunvarmistusjärjestelmään ja erilaisiin laadun kehittämistoimenpiteisiin. Tapasin kaikki laatuasioiden parissa hallinnossa työskentelevät suunnittelijat ja juttelin heidän kanssaan mm. suomalaisen ja brittiläisen korkeakoulujärjestelmän eroista ja yhtäläisyyksistä. Opetus oli tämän lukuvuoden osalta ohi, joten en tavannut opettajia ja opiskelijoistakin vain muutamia. Pääsin kuitenkin keskustelemaan myös opetuksen kehittämisestä vastaavan johtajan kanssa sekä kansainvälisten asioiden suunnittelijan kanssa.

Laadunvarmistukseen liittyvää matkan antia olen esitellyt laatutyöryhmän kokouksessa (vastaan mielelläni asiaa koskeviin kysymyksiin), mutta laatuleipurin blogiin ajattelin nostaa teemaksi vertaistuen. Kingstonin yliopistossa (kuten muissakin brittiläisissä yliopistoissa) opettajien vertaistuki on varsin korkealla tasolla.

Opetussuunnitelmat laaditaan aina opettajien yhteistyönä, uudet opsit validoidaan ja vanhat auditoidaan kuuden vuoden välein. Auditoinneissa ovat aina mukana niin johto, opettajat, opiskelijat kuin sidosryhmätkin. Suomessa tilanne on validointia lukuun ottamatta sunnilleen samanlainen. Yllättävää on, että arviointikin tehdään opettajien ja sidosryhmien yhteistyönä. Jokainen opettaja arvioi oman opintojaksonsa tuotokset, ja siirtää nämä sen jälkeen kollegalleen. Kollega arvioi sekä tuotoksia että arviointia ja antaa palautetta arvioinnin tasapuolisuudesta opettajalle. Tämän lisäksi joka vuosi kaikista tuotoksista lähetetään näyte (n. 10 %) yliopiston ulkopuoliselle arvioijalle. Tämä katsoo tuotokset kolmannen kerran läpi, arvioi arvioinnin toteutusta ja antaa kehittämisehdotuksia. Tällä tavalla toimitaan Kingstonin yliopiston jokaisessa koulutusohjelmassa!

Olisiko Oamkilla jotain oppimista Kingstonin yliopistosta? Kannattaisiko yhteisöllisyyden ajatusta levittää opsien työstämisestä aina arviointiin asti? Toimitaanko jossain koulutusohjelmassa ehkä jo näin? Opiskelen itse parhaillaan Amokissa, ja olen esitellyt matkan antia myös opiskelukavereilleni. Heidän reaktionsa oli välittömän positiivinen; ainakin aloittelevan opettajan näkökulmasta tällainen vertaistuki tuntui hyvältä idealta.

Marianne Isola, laatukoordinaattori, rehtorin toimisto

Opinnäytetyötulva

Oamkilla on tänä keväänä puhuttu paljon valmistumistalkoista, eli kuinka valmistumisen rajamailla kiikkuvat opiskelijat on saatava valmistumaan tämän kevään aikana. Ansioitunut rehtorimme antoi talkoisiin osallistumisesta erittäin konkreettisia ohjeita jo tammikuussa, ja aiheesta on muistutettu niin monta kertaa, että jopa minä, täällä Oamkin toimintojen takavasemmalla haahuileva suhteellisen tuoreehko informaatikko, olin kuullut asiasta jo huhtikuuhun mennessä.

Kirjasto osallistuu opinnäytetöiden käsittelyyn sikäli, että kirjaston väki tarkistaa sekä Intraan että Theseukseen palautettujen töiden kuvailutiedot ja tietysti luetteloi jokaisen työn Leeviin tulevien vuosien opinnäytetyöntekijöiden löydettäväksi ja hyödynnettäväksi. Kirjaston henkilökunta on siis suhteellisen työllistetty joka vuosi käsitellessään valmistuvien opiskelijoiden opinnäytetöitä.

Tämän vuotinen opinnäytetyötulva on ollut vaikuttava, mutta en sattuneesta syystä pysty kommentoimaan, että miten valmistumistalkoot ovat vaikuttaneet hyökyyn suhteessa aiempiin vuosiin. Sen verran osaan kommentoida, että opinnäytetöitä on sadellut touko- ja kesäkuussa semmoiseen tahtiin, että ainakin allekirjoittaneen osalta kaikki muut työt ovat edelleen siinä vaiheessa, mihin ne ennen vappua jäivät.

Voin tietysti selvittää pari asiaa havainnollistavaa lukua. Koska opinnäytetyön matka kaikkine mutkineen päättyy Leeviin, ja sieltä jo löytyvät työt on käsitelty kirjastohenkilökunnan toimesta kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, tarvittavat luvut kannattaa poimia sieltä. Parin tiedonhaun perusteella käy ilmi, että Leevissä on 360 Theseukseen ja 198 Intraan raportoitua vuonna 2011 julkaistua opinnäytetyötä. Yhteensä kirjastoväen käsien läpi on siis kulkenut tänä keväänä 558 opinnäytetyötä, ja voin kertoa, että vaikka pahin hyöky näyttäisi olevan ohi, muutamia viimeisiä tipahtelee silti edelleen.

558 opinnäytetyötä tarkoittaa noin 17,4 opinnäytetyötä per työntekijä. Yhden työn kuvailutietojen tarkistamiseen ja luettelointiin menee vähintään 20 minuuttia useimmiten enemmän, jolloin 558 työn käsittelyyn on kulunut vähintään 186 tuntia eli yli 25,6 täyttä työpäivää, joka vastaa yli 5 kokonaista työviikkoa. Tämä työmäärä jakaantuu sitten toimipisteiden ja niissä opinnäytetöistä vastaavien henkilöiden kesken. Niin. Että ei se ole kumma, ettei minunkaan nakkilistani ole lyhentynyt toukokuun aikana.

Anu Liikanen
Kulttuurialan kirjasto

Kokemuksia laatukiertueesta

Aloitin Oamkin opintotoimiston harjoittelijana huhtikuun alussa ja pääsin heti Mariannen ja Sarin mukaan laatukiertueelle. Kun sain hienon Laatutekijä-paidan päälleni, tunsin olevani osa työyhteisöä. Oulun yliopiston kasvatustieteiden opiskelijana Oamkin yksiköt eivät olleet minulle tuttuja ennestään, mutta heti harjoitteluni alkuun laatukiertue oli hyvä tutustumiskierros koko Oamkiin.

Liiketalouden yksikössä oli vilinää ja pääsin avustamaan jopa ulkomaalaisia opiskelijoita laatuvisan täyttämisessä. Sosiaali- ja terveysalan yksikössä oli laatuleivän hakijoita ihan jonoiksi asti. Oli suorastaan työlästä pysyä perässä siitä, ketkä olivat jo tehneet visan. Rehtorin toimistossa tuli kiitettävän paljon laadun kehittämisideoita. Ilmeisesti kaikki halusivat voittaa Laatutekijä-paidan arvonnassa. Kulttuurin ja Tekniikan yksiköiden kiertuekertoihin en päässyt mukaan, mutta ainakin Oamkin Facebook-yhteisön kuvista päätellen laatuvisan tekijöitä riitti.

Matka Luonnonvara-alan yksikköön oli jännittävä, sillä sinä aamuna oli sankka sumu enkä tunne Sanginsuun seutua yhtään, joten en oikein tiennyt, minne olimme menossa. Aluksi näytti, ettei opiskelijoita ole tulossa, mutta loppujen lopuksi leivät loppuivat kesken ja jaoimme lahjakorttejakin leipomoon. Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa Asko Karjalainen viihdytti meitä hienolla pianon- ja kitaransoitolla, joten laatukiertue päättyi omalta osaltani oikein mukaviin tunnelmiin.

Oli kiva nähdä iloisia kasvoja ja onnistumisen kokemuksia, joita syntyi kun laatuvisasta tuli oikein 10/10. Tekninen toteutus tosin tökki välillä sen verran, että alkuun tuli ilmoitus aivan eri pistemäärästä kuin se oikeasti oli, mutta suuri enemmistö sai silti kahdeksan tai yhdeksän vastausta oikein. Jokaisessa yksikössä oli ilmoitustaulujen tai seinillä laatuleipuri-juliste ja kuulemani mukaan monet opiskelijat muistivat, mistä laatukiertueessa on kyse. Uskoisin, että laatukiertue on hyvä ja toimiva yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittämisväline, josta Jonna Herva ja Jari-Pekka Kanniainen kirjoittivat blogissa (8.12.2010).

Kaiken kaikkiaan laatukiertueen henki oli hyvä ja loppujen lopuksi kaikki saivat laatuleivän ja hyvän mielen. Itsekin sain maistaa laatuleipää ja laadukkaalta se kyllä maistuikin. Hienoa oli myös tutustua eri yksiköiden laatukoordinaattoreihin ja opiskelijaedustajiin. Kiitos siis kaikille osallistujille ja tsemppiä ulkoiseen audintointiin!

 Pinja Hietalahti, harjoittelija, rehtorin toimisto