Kehittämistä, työhyvinvointia ja tikkamestaruuksia

Sosiaali- ja terveysalan yksikön henkilökunta kokoontui lukukauden alkajaisiksi yhteiselle kehittämispäivälle Pohtoon.  Ennen virallisen ohjelman alkamista henkilökunnalla oli aikaa vaihtaa kuulumisia yhteisen aamiaisen merkeissä. Juttua riitti, sillä olihan kesäloma juuri päättynyt. Aamupalatilan täytti puhesorina niin kesällä kasvaneesta keskivartalon kupolista kuin parhaimmista hilla- ja kalajutuista. Ajattelin mielessä, että odottakaapa hitusen, niin pääsette kuulemaan päivitykset yksikkömme tunnuslukutiedoista.

Virallinen osuus käynnistyikin tuttuun tyyliin järjestäytymisellä. Oli aistittavissa, että tuttu työinnostus oli vallannut jo henkilökunnan. Pian löytyi pöytäkirjan tarkistajiksi kaksi vapaaehtoista. Päivän ohjelmassa oli nippu ajankohtaisia, tärkeitä asioita.  Tilaisuus avattiin rehtorin puheenvuorolla. Puheenvuorossa käytiin muun muassa läpi viime keväänä yksikön johdonkatselmuksessa esiin nousseita tärkeitä haasteita. Saimmepa samalla myös vinkkejä navigoinnista männikössä maastopyörän kanssa.

Itseäni jäi erityisesti mietityttämään visio pedagogisen ideaalimallin toteutumisesta. Tässä mallissa ajatellaan, että opetus ja tki-toiminta pyritään integroimaan tarkoituksenmukaisesti tiiviisti toisiinsa hyödyntäen samalla moniammatillisuutta. Tämän toiminnan lähtökohtana tulisi olla myös työelämän aidot koulutus- ja kehittämistarpeet.  Tiedän, että tällainen toimintatapa on myös mielekäs opiskelijoille ja edistää osaltaan innovatiivisuuteen kannustavan opiskeluympäristön syntymistä. Tällaisenaan tämä ei vaikuta liian suurelta haasteelta. Haaste siitä muodostuu, kun opetusryhmien koot kasvavat ja siitä huolimatta opiskelijat saisivat suoritettua opintonsa jouhevasti.  Ajatustenjuoksun katkaisi viereiseltä penkkiriviltä kuulunut voimakas aivastus. Keräilin ympäri pöytää levinneitä muistiinpanopapereita.

Paikalle pöllähtivät rehtorin toimiston laatuleipurit. Osasin odottaa kesän jäljiltä maukkaita reseptejä ja niitä myös saimme. Uunituoreet laatuoppaat odottivat henkilökuntaa. Nyt viimeistään kaikki yksikkömme henkilöstöstä tietävät, kuinka laadussa paistatellaan. Laatukoordinaattorit antoivat tiiviin ja selkeän tietopaketin syyskauden tulevista asioista – niinhän sitä sanotaan, että taikinaa ei saa liikaa vaivata.

Päivän aikana saimme myös päivitettyä tietoa niin uusista työntekijöistä kuin tila- ja turvallisuusasioista. Aihe, joka sai taas ajatuksenjuoksun jälleen vauhtiin, oli työhyvinvointiasiat. Erityisesti pidän tärkeänä asiana sitä, että työhyvinvoinnin ja jaksamisen yhteys luovuuteen ja innovatiivisuuteen ymmärretään myös entistä paremmin. Tietynlainen ”hyvinvointijohtamisen” ideologia ei ole yhtään pahitteeksi näin suuressa asiantuntijaorganisaatiossa. Tärkeäähän se on, että panostetaan terveyden ja työkyvyn säilymiseen sekä parannetaan työelämän laatua.

Päivä päättyi mielenkiintoiseen paneelikeskusteluun. Viimeisen tuokion aiheen oli keskusteleva korkeakouluyhteisö. Evästystä keskusteluun saatiin korkeakoulun viestintästrategiasta.  Sosiaali- ja terveysalan ihmiset koetaan mukautuvaisina ja kiltteinä – keskustelutilaisuuden ja päivän anti osoitti jälleen, että tämän stereotypian voi jo unohtaa.  Keskustelua riitti vielä iltanuotiolla meren rannassa. Illan hämärässä ratkottiin myös yksikön tikkamestaruus. Olen varma, että tämän työyhteisön lajin mestarit löytyvät sote-yksiköstä!

Niko Männikkö
laatukoordinaattori Sosiaali- ja terveysalan yksiköstä

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.