Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on julkisen talouden kestävyysvajeen ja ikäluokkakehityksen motivoimana käynnistänyt rajun hevoskuurin ammattikorkeakouluverkossa, mikä ilmeni 5. lokakuuta julkaistuissa aloituspaikkaleikkauksissa. Ministeriö on näin johdonmukaisesti – ja isännän ottein – jatkanut keväällä 2008 linjattua rakenteellista kehittämistä, tavoitteena tiiviimpi korkeakouluverkko, vahvat, vetovoimaiset sekä koulutustarjonnaltaan ja tki-toiminnaltaan profiloituneet korkeakouluyksiköt. Meillä Oamkissa kipein linjaus on luonnonvara-alan koulutuksen lopettaminen.

OKM:n linjaukset ovat erittäin painavia, kun huomioidaan se, että 2 200 aloituspaikan leikkaus on ensinnäkin ns. nollasummapeliä ammattikorkeakoulujen kesken. Mikäli ministeriö peruu tekemänsä leikkauksen jonkin amk:n kohdalla, se tarkoittaa lisäleikkauksia jossakin muualla; hallitusohjelman uskottavuuden nimissä kokonaisleikkauksesta ei voi paljon perääntyä. Lisäksi uuden ammattikorkeakoululain myötä koulutusvastuista tullaan säätämään lakiin liittyvällä asetuksella; esimerkiksi Oamkin kohdalla asetuksesta voisi puuttua luonnonvara-alan koulutusvastuu kokonaan.

Oamkissa haluamme osaltamme olla mukana toteuttamassa ikäluokkakehityksestä johtuvia sopeuttamistoimia, emmekä heittäytyä voimakkaaseen vastarintaan. Luonnonvara-alan koulutuksen leikkauksesta kokonaan aiheutuisi osaamistyhjiö Oulun seudulle ja Pohjois-Pohjanmaalle.

Maisemasuunnittelu-, ympäristö- ja energiaosaaminen hoitunevat kohtuullisesti Tekniikan yksikön koulutuksen yhteydessä, mutta perus-maatalouden osalta tilanne on toinen. Oulun seudulla on runsaasti maatiloja, erityisesti erikoistuneita peruna- ja maitotiloja. OKM:n suuralue-konseptissa Pohjois-Pohjamaa, Lappi ja Kainuu on yhdistetty; näistä Lapissa Rovaniemen ammattikorkeakoululle (RAMK) on annettu luonnonvara-alan koulutusvastuu, ei Oululle eikä Kajaanille.

Väistämättä tulee tunne, että kolmen maakunnan niputtamisessa Pohjois-Pohjanmaa on käytännössä ”maksumiehenä” Kainuun ja Lapin eduksi. Oulun seudun ikäluokkakehitys ja maan paras luonnonvara-alan koulutuspaikkojen vetovoima ovat lisäperusteena sille, että Maaseutuelinkeinojen (agrologi) koulutusohjelmaa tulisi voida jatkaa Oulussa. Jos ministeriö haluaa keskittää Pohjois-Suomessa luonnonvara-alan koulutusvastuun vain RAMK:lle, voitaisiinko yhteistyössä ministeriön kanssa löytää malli, jossa RAMK:n kanssa yhteistyössä hoidettaisiin tätä luonnonvara-alan koulutuksen osaa Oulussa.

Oamkin lähiajan haasteet ovat sen historian suurimmat: yhtiöittäminen, rajut talousleikkaukset (13 %) ja aloituspaikkaleikkaukset. Niiden toteuttamiseen on löydyttävä riittävästi energiaa. Tässä tilanteessa leikkausten vastustamisessa on syytä olla realistinen ja maltillinen, samalla kuitenkin huomioiden alueen kannalta elintärkeät osaamiset. Leikkauksia, sekä koulutustarjontaan että rahoitukseen, tulee väistämättä. Hyvällä henkilöstöpolitiikalla muutosten vaikutuksia voidaan ja tulee mahdollisuuksien mukaan pehmentää.