Alumni-identiteettiä rakentamassa

Mikä merkitys juurilla on oman identiteetin rakentamisessa ja ylläpitämisessä? Nykypäivän maailmassa eläminen tuntuu helposti kovin irralliselta. Pyrimme olemaan maailmankansalaisia jopa siinä määrin, että globaalissa yhteisössä toimiminen on monille meistä elinehto. Arkisen kiireen keskellä ja jatkuvan kv-toiminnan pyörteissä unohdamme helposti sen mistä olemme tulleet. Juuret katkeavat ja identiteetti haurastuu.

Olen pohtinut paljon oman menneisyyteni merkitystä identiteettini muodostuksessa ja henkilökohtaisena voimavarana. On lienee selvää, että ihminen muovautuu tämän hetkiseen versioonsa kaiken sen perusteella mitä hän on elämässään kokenut ja tuntenut. Monissa kulttuureissa panostetaan voimakkaasti perinteiden ja historian kunnioittamiseen. Ihmisen henkilökohtaisen taustan merkitys nostetaan esiin.

Vuosien saatossa noita identiteettini rakennuspalikoita on kertynyt lukuisia. Voin luetella useamman ”kotikaupungin”, monia harrastuksia, lukuisia ajatuksia ja loputtoman listan ihmisiä, jotka kaikki ovat vaikuttaneet siihen millainen minusta on tullut. Merkittävimpänä yksittäisenä identiteetin vaikuttimena on kuitenkin oma oppilaitokseni. Koulumaailma ja opiskeluaika ovat vaikuttaneet asuinpaikkaan, harrastuksiin, ajatusmaailmaan ja ennen kaikkea ystäväpiiriin. Ilman noin mittavaa mielenmyllerrystä olisin varmasti hyvin erilainen ihminen.

Sanotaan, että ihminen ei halua sitoutua organisaatioon, mutta hän mielellään sitoutuu yhteisöön. Ja mitä värikkäämpi ja vahvempi yhteisö, sitä voimakkaampia sidoksia se muodostaa. Oppilaitos täyttää väistämättä yhteisön piirteet, mutta laatu ja voimakkuus saattavat jäädä heikoiksi. Koulu ei ehkä tarjoa sellaista samaistumisen mahdollisuutta kuin mitä toivoisi. Oppilaitos saattaa olla väritön läiskä elämän polulla. Oma identiteetti ei välttämättä kietoudu yhteisön identiteettiin. Juuret eivät vahvistu.

Onneksi meidän ei tarvitse tyytyä hajuttomaan ja mauttomaan kokemukseen ja siitä aiheutuvaan juurettomuuteen. Kouluyhteisöä ei voida rakentaa instituution keinoin. Yhteisöä ei voida luoda ylhäältä alaspäin, johtajalta alaisille. Yksittäisen oppilaitoksen yhteisö syntyy opiskelijoiden, opettajien, muun henkilökunnan, sidosryhmien ja tietysti alumnien vaikutuksella. Nyt kun olen toiminut tässä yhteisössä kaikissa edellä mainituissa rooleissa, on helppo nähdä se valtava mahdollisuus mikä meillä näiden rakennuspalikoiden kanssa on. On meistä itsestämme kiinni kuinka yhteisömme voi meitä auttaa identiteetin luonnissa ja juurien vahvistamisessa.

Omalla koululla on minulle siis syystäkin suuri merkitys. Olen iloinen siitä, että saan tuntea kuuluvani johonkin. Muistot ja kokemukset kulkevat edelleen mukanani ja aina on mahdollisuus uuden rakentamiseen. Haluan jatkossakin säilyttää sidokseni kouluuni ja vaalia sitä parhaani mukaan. Kannan alumni-statustani ylpeästi ja elämääni rikastaen. Olen alumni ja siten juuriltani vahva.

 

Tony Manninen

Vuoden alumni 2010

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *