Daily Archive: marraskuu 2, 2011

Olipa kerran Ammattikorkeakoulu

Olipa kerran Ammattikorkeakoulu, joka oli aikoinaan saanut toimilupansa korkeimmalta valtakunnan opetuksesta vastaavalta taholta, jota myös Virastoksi kutsuttiin. Ammattikorkeakoulussa oli useita koulutusohjelmia ja koulutusaloja. Nämäkin ammattikorkeakoulun toimintaan liittyvät asiat määrättiin Virastosta käsin.

Opiskelijat opiskelivat. Opettajat opettivat. Ammattikorkeakoulun muu henkilökunta tuki sekä opiskelijoita että opettajia heidän päivittäisissä toimissaan. Osa opiskelijoista valmistui. Osa opiskelijoista jätti opintonsa kesken kukin mistäkin syystä. Keskeyttämisiä ei huomioitu mitenkään erityisesti, koska se oli osa normaalia oppilaitoksen toimintaa.

Eräänä päivänä Virasto halusi verrata valtakunnassa olevia ammattikorkeakouluja toisiinsa. Ammattikorkeakoulujen toimintaa alettiin mitata monilla eri mittareilla. Opintojen läpäisy -mittarissa tarkasteltiin niitä opiskelijoita, jotka valmistuivat viimeistään viisi vuotta opintojensa aloittamisesta. Opintojen eteneminen -mittarissa tarkasteltiin läsnä olevien opiskelijoiden ahkeruutta edellisen lukuvuoden aikana. Tutkintojen määrä -mittarissa tarkasteltiin tutkintojen määrää tilastointivuoden aikana.

Kerran vuodessa Virasto lähetti Ammattikorkeakouluille laskelmat, joista selvisi, miten Ammattikorkeakoulu sijoittui suhteessa muihin ammattikorkeakouluihin koskien noita Viraston mittareita.

Ammattikorkeakoulussa havahduttiin siihen, että monissa mittareissa Ammattikorkeakoulu oli valtakuntansa heikoimpia. Itse asiassa monien mittareiden tulokset olivat niin heikkoja, että opintojen läpäisy -mittaria alettiin kutsua opintojen häpäisy -mittariksi, opintojen eteneminen -mittaria opintojen mateleminen -mittariksi. Tutkintojen määrä -mittaria alettiin kutsua hutkintojen määrä -mittariksi, koska tutkintoja tupsahteli tavoitteeseen nähden aivan liian harvoin.

Ammattikorkeakoulussa alettiin miettiä, miten saataisiin tulokset paremmiksi. Ratkaisuksi keksittiin koko Ammattikorkeakoulun toimintaa rekisteröivä toiminnanohjausjärjestelmä, joka sai nimekseen Nitro. Kun Ammattikorkeakoulun rehtori jossakin palaverissa rypisti kulmiaan, silloin jokin Nitron mittareista meni heti punaiselle.

”Kun käytät Nitroa, et tarvitse nitroja” -tunnuslause levisi ylitse Ammattikorkeakoulun. Sen osasivat ulkoa sekä opiskelijat että henkilökuntakin.

Nitron kuningasajatuksena oli automaattinen heikoimman koulutusohjelman lakkauttaminen. Tämä tapahtui vuosittain. Kun Nitro oli ollut toiminnassaan muutaman vuoden, alkoivat Ammattikorkeakoulun tulokset pikku hiljaa parantua. Ei aikaakaan, kun Ammattikorkeakoulu oli valtakunnassaan paras ammattikorkeakoulu. Tämän muutoksen huomasi myös Virasto. Tutustuttuaan Ammattikorkeakoulun toimintaan, päätti Virasto ottaa Nitron käyttöön kaikissa valtakunnan ammattikorkeakouluissa.

Kului vuosia. Kaikkien ammattikorkeakoulujen tulokset paranivat vuosi vuodelta. Silti joka vuosi valtakunnan ykkösenä oli kuitenkin Ammattikorkeakoulu, joka kehitti Nitron.

Kaikki oli hyvin, kunnes koitti päivä, jolloin Ammattikorkeakoulussa oli jäljellä vain yksi, valtakunnan paras koulutusohjelma. Silloin huomattiin, että muuten niin täydellisessä toiminnanohjausjärjestelmässä, Nitrossa, oli yksi puute: siitä puuttui Keskeytä-painike. Ennen kuin Keskeytä-painike ehdittiin tehdä konsulttifirman toimesta, lakkautti Nitro Ammattikorkeakoulun parhaimman ja samalla myös heikomman koulutusohjelman.

Kun vuosia, vuosia myöhemmin muisteltiin Ammattikorkeakoulua, niin muistelot alkoivat aina sanoilla olipa kerran Ammattikorkeakoulu…

 

Seppo Pakanen, suunnittelija, Rehtorin toimisto/Tietotuotantotiimi

 

Homma hoidettu; ukko mukana

Toivottavasti pääsette syyslomaviikon jälkeen virkistyneinä opetuskauden haasteisiin, jotta jaksatte hoitaa eteen tulevat vaikeatkin asiat. Itse vietin syyslomaa golfin merkeissä Espanjassa. Matkalla sattui tapahtumasarja, joka sai minut miettimään, että suomalaiset hoitavat asiansa keskimäärin varsin vastuuntuntoisesti, kun siihen on tarve.

Espanjassa asuu paljon suomalaisia eläkeläisiä, joista monet golfaavat. Menomatkalla Pariisi-Malaga–lennolla tapasimme kaksi suomalaista keski-ikäistä henkilöä, siskon ja veljen, jotka olivat menossa noutamaan isänsä ruumista Espanjasta. Isä oli ollut juuri tällainen eläkeläinen, joka oli saavuttanut matkansa pään ulkomailla asuessaan. Sisko ja veli kertoivat, että vainajan kuljettaminen Suomeen olisi erittäin kallista, siksi kustannussyistä ruumis oli järkevää tuhkata ennen Suomeen kuljettamista. Vakavasta asiasta huolimatta vainajan poika kertoi vähän humoristisestikin odotettavissa olevista tuhkauksen järjestelyyn liittyvistä haasteista Espanjan päässä. He olivat joutuneet lähtemään matkaan varsin kiireisellä aikataululla, koska etelän lämpimissä maissa hautaus on tapana suorittaa nopeasti.

Miestä kuunnellessani tuli mieleeni, että, kun elämä on aika raadollista, joka hetki tulisi elää täydesti. Puheista ymmärsin, että isällä oli ollut hyvä elämä, eläkepäivät mukaan lukien. Matkanpää voi tulla kuitenkin yllättäen, ja järjestelyt ovat omaisille usein koruttomia tällaisen tilanteen äkillisesti kohdatessa. Kuitenkin vaikeatkin asiat ovat hoidettava, kun on niiden aika; ”a man’s got to do, what a man’s got to do”.

Paluumatkan Pariisin lennolla tapasimme samaiset suomalaiset, siskon ja veljen. Asiat oli ilmeisesti saatu hyvin järjestettyä. Vainajan poika näet totesi reippaasti tätä kysyessämme, viitaten perässä tulleen siskon hallussa olevaan pullottavaan reppuun: ”Ukko on mukana”.

Toivotan innostunutta, vastuuntuntoista – ja ennen kaikkea elämäntäyteistä – loppusyksyä kaikille.