Saataisko opiskelijat kiinnostumaan tiedonhankinnasta?

Laatukiertueella opiskelija kysyi minulta ”miltä tuntuu opettaa tiedonhankintaa”. Taka-ajatuksena hänellä oli, että onko kukaan opiskelijoista kiinnostunut tiedonhankinnan opetuksesta.

Aina tunneilla on asiasta kiinnostuneita, mutta pakko on myöntää toisenlaisiakin löytyvän. Siis opetusta suunnitellessani ja opettaessani joudun miettimään – ainakin silloin, kun vanhat konstit eivät enää tehoa – miten saan pidettyä opiskelijoiden mielenkiinnon kohdistettuna siihen, mitä minä puhun ja teen.

Jos opiskelijat eivät muuten jaksa keskittyä asiaani, yksi konsti on laitattaa koneiden näytöt kiinni ja läppäreiden kannet alas. Sehän on myös ympäristöystävällistä ja kestävää kehitystä edistävää! Noh, tuo on kieltämättä pakkokeino.

Toinen – pakkokeinoksi luettava sekin ja ei ehkä oppimista edistävä konsti – on vaikeneminen puheensorinan yltyessä. Voi järkytyksen järkytys viime kerralla, puheensorina jatkui ja jatkui! Pojat eivät siis edes huomanneet, että opettaja on hiljaa.

Kolmas konsti saada opiskelijat kuuntelemaan minua, on opettaa vain aikuisopiskelijoita. He tietävät, että on heidän etunsa kuunnella ja tehdä omaan alaansa liittyviä tiedonhankinnan tehtäviä. Mutta ei taida olla sekään paras konsti…

Paras konsti onkin ajoittaa ja sijoittaa opetus oikein!

Kyllä, alkuvaiheessa opiskelijat tarvitsevat ohjaamista kirjaston tarjoamien tiedonlähteiden käyttöön ja niiden käytön opetusta. Siitäkin huolimatta, että ne ovat niitä tunteja, joilla voi olla mielekkäämpää miettiä ihan muita juttuja kuin luotettavia tiedonlähteitä ja lähdekritiikkiä. Sitten tarvitaan kertausta opintojen aikana, ja kolmanneksi vielä tukea opinnäytetyön aloittamisvaiheessa.

Oikeanlaista opetuksen sijoittamista on se, että tiedonhankintaa kerrataan silloin, kun opiskelijalla on siihen todellinen tarve. Eli tiedonhankinnan opetus sisällytetään muihin kursseihin! Tiedonhankinnan opetus muista kursseista irrallisena kurssina ei ole tehokkainta opetusta millään mittarilla mitattuna. Ei, vaikka sitä tekeekin asiantunteva opettaja.

No emmehän me kirjastosta halua sentään jokaiselle kurssille mukaan! Kirjasto voisi osallistua ammattiaineiden kurssille esim. kerran lukukaudessa. Kurssiin pitäisi kuulua tiedonhankintaa vaativa tehtävä. Kirjaston osuus kurssista voisi olla 15-45 minuuttia tehtävän aloittamisen yhteydessä.

Kuulostaako yksinkertaiselta? No sitähän se onkin! Eikä kuulosta vaikealta toteuttaa? Eihän se olekaan vaikeaa! Tuo malli vaatii vain koulutusohjelmatiimiltä kohtuullista suunnittelua ja opettajilta yhteistyötä. Yhteistyötä keskenään sekä kirjaston kanssa, kun he päättävät sopivimmat kurssit, joille tiedonhankinnan opetus sisällytetään. Siis sen opinnäytetyön tekoon liittyvän kurssin lisäksi.

On hukkaan heitettyä laadunvarmistusta, kun tiedonhankinnan opetus jää irralliseksi muusta opetuksesta. Kirjasto osallistuu valmistumistalkoisiin tarjotessaan monipuoliset kirjastopalvelut ammattitaitoisen henkilökunnan voimin. Tiedonhankinnan opetuksen tehostaminen olisi hieno lisä niihin talkoisiin!

Teija Harju, informaatikko

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa