Johan tuli Varamiehelle homma. Pitäis kirjottaa elämän ensimmäinen bloki-teksti. Pyysivät, että kirjoittaisin siitä, miltä on tuntunut tulla taloon ja mikä on yllättänyt. Itse asiassa tulin taloon jo vuonna 2009, mutta tämä uusin keikka alkoi joulukuussa. Täällä Rehtorin toimistossa suunnittelijana ja laatukoordinaattorina toiminut Sari Ahvenlampi jäi virkavappaalle, joten tuuraajaahan siinä tarvittiin näitä hommia hoitamaan.

Ja hommia on kyllä piisannut. Ensimmäinen tehtävä oli ehkä työhistoriani raskain, ja sattui heti ensimmäiselle työpäivälle. Piti semmoinen noin kahdesta kolmeen metriä pitkä tukki ottaa syliin ja heittää niin pitkälle kuin sai. Ensin ote lipesi, mutta lensihän se sitten usiamman metrin. Että ihan tyytyväinen sai olla siihen suoritukseen.

Seuraavat tehtävät ovatkin sitten olleet huomattavasti kevyempiä. Kaiken maailman raportointia ministeriöön, suunnitelmien lukemista, kirjoittamista ja kommentoimista, eri asioiden ja tapahtumien koordinointia. Erityisesti olen tuota teekooii-puolta (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta) katellut. Ja pähkäilyä. Sitä olen harrastanut aika paljon. Sitä harrastin jo yksikössä toimiessani, kun välillä mietin, mistä nämä kaikki määräykset, toimeksiannot, pyynnöt, ohjeet yms., yms. tulevat. Ja vastaushan oli: hallinnosta.

Että sitä samaa olen täällä pohtinut: mistä näitä tulee. Kun paljon niitä tulee tännekin. Ei niitä kaikkia yksiköille tulevia asioita oltukaan keksitty Rehtorin toimistossa. On ollut varsin mielenkiintoista olla osa laajaa toimijaverkostoa, kun aiemmin olen tutkinut niitä. Joku tarvii vaikkapa jotain selvitystä jossakin ja sitten selvitetään, mistä ja keiltä selvitys saadaan. Ja yleensä koko selvitystä ei saada yhdeltä henkilöltä ja yhdestä paikasta, vaan kasataan tuolta ja täältä. Ja deadlinehan on yleensä ”eilen”. Ja siitäkin olen yllättynyt, että ite asiassahan paljonhan hallinnossa tehhään hommia, jotka sitten eivät jää yksiköissä tehtäviksi.

Jonku kyselyn (tiiättehän te ne kyselyt…) tuloksena saatiin, että hallinnon kieli olisi vaikeasti ymmärrettävää. Minusta se ei ole. Pistää vaan peräkkäin sanoja rategia, rosessi, kesu ja muutos. Niin ymmärretyksi tulee. Oikein tai väärin, niin ymmärretyksi kuitenkin.

Työolotutkimukset osoittavat, että ihimisillä olisi vähentynyt työn mielekkyyden kokemus. Sitä voikin pohtia, mistä jokaisen työn mielekkyys syntyy ja koostuu. Itselleni se syntyy kehittämisen ja eteenpäin menemisen tunteesta. Ellei niitä ole, ei työni ole mielekästä. Lisäksi tarvitsen perusteet, miksi jotain tehhään. Tai jätetään tekemättä. Mielekkyys voi syntyä myös pienistä asioista. Tuntui hyvälle, kun uusi työkaverini sanoi: ”Mukava, kun oot tullut tänne”. Ihimiselle on tärkeää myös tietää, miksi hän työtään tekee. Vaikkakin Varamiehenä, toivon työpanoksellani olevani tukemassa sekä yksiköissä tehtävää toimintaa että koko Oamkin kehittymistä.

Putouksen Varamies poistui jo näyttämöltä, mutta tämä Varanainen jatkaa vielä syksyyn,

Soja Ukkola