Katso lähelle

Sinä tuttu, jota en taaskaan moikannut kun pyöräilit vastaan: 

anteeksi, jätin jälleen rillit kotiin.

Oma likinäköisyyteni aiheuttaa huvittavia ja joskus nolojakin tilanteita, mutta konkreettinen lähelle katselu ei aina ole huono asia. Ekologisessa elämäntavassa lähi-etuliite liittyy moneen asiaan.

Lähiympäristöön vaikuttaminen on helppoa ja kaikkien ulottuvilla

Vaikuttaminen ja osallistuminen lisäävät onnellisuutta ja sen kautta välittämistä, välittäminen taas saa taistelemaan terveen, hyvinvoivan elinympäristön puolesta. Ihanaa uutta yhteisöllisyyttä ja lähiympäristöä katutasolla värittävää toimintaa edustaa muun muassa ravintolapäivä, missä passiivisen kuluttamisen sijaan luodaan itse. 

Omassa työssäni kierrätysvaatteiden suunnittelijana koetan toteuttaa ajatusta kannustamalla asiakkaitani osallistumaan myös itse suunnitteluun. Uniikkivaatteeseen muodostuu tunneside, joka kannustaa säilyttämään, toisin kuin ketjuvaatteisiin, joiden halpa hinta ja geneerinen ulkoasu oikein huutavat arvottomuutta.

Kotitalousjätteiden kierrätys, lihansyönnin vähentäminen, kävelyn, pyöräilyn ja julkisten kulkuneuvojen käyttö autoilun sijaan, vaatteiden ja tavaroiden korjaaminen ja kierrätetyn tai ekologisesti tuotetun tavaran ostaminen, turhien kemikaalien välttäminen… Nämä liikkeet ovat vähintä, mitä voimme tehdä arjessa kestävän kehityksen puolesta.  Ja sen kummemmin ekologisuutta alleviivaamatta meidän pitäisi kuluttaa vähemmän, mutta laadukkaammin, kerätä tavaran sijaan elämyksiä, kuluttaa palveluihin ja tukea lähiympäristön yrittäjiä, tapahtumajärjestäjiä ja taiteilijoita. Heitä, jotka tekevät meidän kaikkien kaupungista elävämmän, toimivamman ja kauniimman. 

Ruoka-asioissa kannattaisi suosia lähellä tuotettua, itse viljeltyä tai keräiltyä. Ekovaihtoehtoja löytyy myös teollisempia makuja himoitsevalle kaupunkilaiselle. Suomalaiset kaupat heittävät ruokaa roskiin kymmeniä miljoonia kiloja vuodessa, ja niinpä kierros lähikauppojen roskiksille voi tuottaa hyvinkin mielenkiintoisia ruoka-aarteita. Tai mikset menisi metsään: vitamiinipommit nokkoset, voikukat ja horsmat valloittavat juuri tälläkin hetkellä tienvarsia ja joutomaita, ja ovat vapaasti kenen tahansa poimittavissa, samoin kuin marjat ja sienet myöhemmin kesällä ja syksyllä. Ennen marja-aikaa voi poimia vaikkapa mustikanlehtiä, jotka sopivat syötäväksi sellaisenaan ja ovat superterveellisiä. Keräilyyn ei Oulun kokoisessa ja näköisessä kaupungissa tarvita autoa tai edes pyörää: ihan keskustan tuntumasta löytyy luontoa riittävästi kaikkien em. tuotteiden hankintaan. Sitä paitsi jalan näemme enemmän, huomaamme pienetkin yksityiskohdat, ihmiset, ilmeet, kuulemme linnun laulun, haistamme kasvit, tehtaat ja  koiran jätökset. Tällainen jalat maassa -asenne ei ole vain ekologinen, vaan myös juurruttaa lähiympäristöön ja saa rakastamaan sitä – myötä- ja vastamäessä! Ja silloin motivaatio tuon ympäristön suojelemiseen on jo syntynyt.

Katja Iljana,
vaatesuunnittelija

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa