Opetustilanne luontoelämyksenä

Kalareissulla Pohjois-Norjassa havahduin ihmettelemään luontoa ympärilläni. Tuntuu täysin mahdottomalta tehtävältä edes yrittää kuvailla niitä elämyksiä, joita jylhät tunturit ja massiiviset kanjonit, kirkassilmäiset purot ja vihertävän kuulaat järvet auttavat kokemaan. Ja ne naamakalliot!  Vähän väliä ylänköjen ja vuonojen maisemissa osuu eteen kiviseinämiä, joista katsoo toinen toistaan ilmeikkäämpiä silmiä, suita ja jopa kokonaisia päitä. Ilmeet eivät ole koskaan oikein iloisia saati hyväntuulisia. Kivien kasvot ovat ylpeitä, yrmeitä, totisia, arvioivia ja arvokkaita. Joskus kallioseinä huutaa suu avoimena kulkijalle. Suuhun voi kuvitella monenlaisia sanoja.

Niitä maisemia ei väsy katselemaan. Sieltä ei ole kiire lähteä pois, ja sinne mieli halajaa aina vaan ja uudestaan. Mikä huikea elämysympäristö!

Kallioisia kasvoja katsellessani juolahti mieleen hassu kysymys? Mikä ero näissä kokemuksissa on siihen, kun opettaja astelee luokan eteen ja näkee 20 erilaista ilmettä, harvempi hyväntuulinen niistäkään. Eikö ole elämys sekin?

Ajatus on toki täysin höperö, myönnetään, mutta vien sen menneen kesäloman kunniaksi vieläkin pidemmälle. Elämysten kokeminen tapahtuu korvien välissä ja elämyksestä seuraa voimaantumista. Miten paljon energiaa siitä saisikaan, jos opetustilanteen kaikkine ihmeellisyyksineen voisi kokea luontoelämyksenä? Jylhiä vuorenseinämiä, jotka haastavat kiipeilemään. Kohisevia koskia ja vuolaita virtoja, joista täytyy löytää matalampi kohta päästäkseen kahlaamaan toiselle puolelle. Luonnossa seikkaileminen kehittää kaikkia aisteja ja selviytymisen taitoja. Mitä vaikeammista paikoista elämysmatkaaja onnistuu kulkemaan, sitä suurempia haasteita hän on jatkossa valmis ottamaan vastaan.

Opettaminen on seikkailua. Opiskeleminen on seikkailua. Onko siinä juurikaan eroa millaisissa ympäristöissä toimitaan, jos asenne vain on kuin retkeilijällä. Erämaita kulkeva patikoija etsii yhteyttä luontoon. Opettaja etsii yhteyttä opiskelijoiden ajatusmaailmaan. Sehän vasta jännittävää onkin. Vain harvat saavat tehdä sellaista työkseen. Vain harvoja on siunattu luonto-oppaan vakanssilla.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *