Monthly Archive: lokakuu 2012

Valoa alkutalven taipaleille

Valoa alkutalven taipaleille

Lomailimme. Lomaviikolla kotona tuli nautiskeltua teekupposen kera takkatulen ääressä, ja oli onneksi aikaa lämmittää kerrankin kunnolla omaa vanhaa puutaloa, puulämmityksellä kun toimii. Ihanaa oli pimeällä sytytellä pihavalot ja ihastella, kuinka kauniilta alkutalven pihamaisema näyttää.

Tänään aamulla oli edessä paluu arkeen, ja iloisena vasta tulleen lumen saattelemana starttasinkin autoni reilun kolmenkymmenen kilometrin työmatkalle. Töihin saapuessa napsuttelin valoja päälle koko matkan omaan toimistoon mennessä, käynnistin tietokoneen ja istuin työtuoliini, pipo edelleen tiukasti päässä. Käynnistin tietokoneen, laitoin työpuhelimen laturiin, ja aloin vastaamaan loman aikana tulleisiin sähköposteihin ja tekstiviesteihin.

Kahvitaukoon mennessä havahduin ajattelemaan omia käyttäytymismallejani kestävän kehityksen suhteen, juurikin siksi, että varpaani olivat jäässä, ja pipo edelleen tiukasti päässä. Talonmies oli loman ajaksi siis pienentänyt lämpöjä toimistolla. Vai oliko? Kahvitauolla keskustelimme aiheesta, ja totesimme, että eipä ole loman aikana olleet tietokoneet, kopiokone ja muut koneet päällä. Eivätkä lamput, jotka nekin osaltaan hieman lämmittävät vanhaa puutaloa, jossa toimistomme sijaitsee.

Teemme päivittäin omia pieniä päätöksiä omaan kulutukseemme liittyen. Joka päivä voisimme pysähtyä miettimään, onko kaikki ihan tarpeellista? Nykypäivänä elämme paljon teknologian varassa, mutta onko esimerkiksi pakko käyttää montaa laitetta yhtäaikaisesti? Voimmeko säästää ekologisesti, pitäen itsestämme samalla huolta? Toisin sanoen, kuinka paljon sinä voit vähentää kulutustasi, ilman, että se vaikuttaa oikeasti omaan hyvinvointiisi? Veikkaan, että aika paljon.

Jos olisin muistanut laittaa vanhan dieselautoni lämpiämään aamulla, tai vaikka ajastimella edellisenä päivänä, olisin saattanut jokusen litran dieseliäkin säästää tuolla reissulla ja lisätä auton elinkaareen pari kilometriä. Oliko minun pakko kotona lämmittää taloa yli 20 °C koko lomaviikon ajan? Olisin varmaan voinut säästää jopa kuution polttopuuta, ja se on paljon se!

Aurinkoisia alkutalven päiviä toivottaa,

 

Reetta Olkinuora

Koulutusuunnittelija

Ruukin maaseutuopisto

Kuka edustaisi minua?

Arvon Naiset ja Herrat!

Nyt tulee edustajistovaalisettiä! Minä, Jussi Ilkka Matias Ylitalo, olen huolissani. Huolestumiseni johtuu omien asioiden hoitamisesta. Äänestysprosentti laski edellisissä opiskelijakuntamme edustajistovaaleissa historiallisen alas. Paras tapa, jolla me opiskelijat voimme huolehtia arkemme toimivuudesta, on äänestää OSAKOn edustajistovaaleissa. Tänä vuonna pystymme toivottavasti yhdessä nostamaan päämme puskasta.

Edustajisto on juuri sen näköinen kuin opiskelijat siitä äänestyshetkellä tekevät. Nyt on hyvä hetki miettiä, kuinka opintoihin vaikutetaan ja kenet itse haluaisi nimetä edustamaan omia mielipiteitään ja itselle tärkeitä asioita. Edustajistovaalit ovat jo aivan ovella: ehdokasasettelu on päättynyt ja ehdokasnumerotkin ovat jo selvillä!

Korkeakouluopiskelijoina pystymme vaikuttamaan aiempaa vahvemmin opintoihimme ja välillisesti myös tulevaan työelämään osallistumalla yhteisten asioiden hoitoon. Kaikkien ei tarvitse olla koulutusohjelmatiimissä, koulutusalajärjestössä, OSAKOn edustajistossa tai hallituksessa. Riittää, että ilmaisemme näille tahoille omia mielipiteitämme – ja äänestämme tulevissa vaaleissa.

Edustajisto on tällä hetkellä paras vaikutuskanavamme ja todennäköisesti näin on myös tulevaisuudessa. Voimme olla tyytyväisiä siihen, kuinka koulumme hallinto arvostaa ja kuuntelee opiskelijakuntaa. Hallintohan arkipäiväämme ohjaavista asioista loppujen lopuksi päättää. Haluankin ajatella, että OSAKO on osa Oamkin hallintoa. Meitä opiskelijoita vartenhan tämä koulu on.

Jussi Ylitalo, yksi edustajistasi

 

Vaalipäivänä

lupaus paremmasta

lukuvuodesta

Kansainväliset akkreditoinnit keskusteluttavat

Osallistuin tiistaina 16.10. Oulun yliopistolla tilaisuuteen, jonka aiheena oli kansainväliset akkreditoinnit. Taloustieteiden tiedekunnassa on päätetty hakea koulutukselle AACSB-laatuleimaa, ja dekaani Petri Sahlström kertoi meneillään olevasta hakuprosessista. AACSB on 1916 perustettu järjestö kauppakorkeakoulujen yhteistyön kehittämiseksi. Tällä hetkellä n. 500 opinahjoa maailmassa omaa leiman, ja suomalaisista korkeakouluista leima on ainoastaan Aalto yliopiston kauppakorkeakoululla. AACSB-järjestön antama laatuleima koskee aina koko yksikköä, ei vain yksittäistä koulutusohjelmaa.

Dekaani Petri Sahlströmin mielestä laadun ja oletetun laadun merkitys korostuu tulevaisuudessa entistä enemmän. Dekaani valaisi tiedekunnan panostuksia kansainväliseen toimintaan; henkilöstöstä n. 10 % on ulkomaalaisia, ja opiskelijoista neljäsosa on ulkomaisia tutkinto- tai vaihto-opiskelijoita. Kansainvälinen laatuleima koulutukselle auttaisi erottautumaan muista ”integroitumaan parhaiden joukkoon”. Dekaani kertoi, että tiedekunta hyväksyttiin AACSB-akkreditointiprosessiin mukaan heinäkuussa 2011. Keväällä 2012 tiedekunnassa vieraili mentori, jonka avulla laadittiin suunnitelma tehtävistä toimenpiteistä. Syyskuussa tämä suunnitelma hyväksyttiin AACSB:n taholta. Seuraavaksi tiedekunnan täytyy toteuttaa suunnitelma, kirjoittaa raportti ja kutsua tarkastajat paikalle. Tiedekunnan kunnianhimoisena tavoitteena on saada laatuleima koulutukselleen vuoden 2014 aikana

Ammattikorkeakoulujen laatupäälliköiden ja -koordinaattorien tapaamisessa syyskuussa pidettiin myös työpaja, jossa teemana oli kansainväliset akkreditoinnit. Työpajassa keskusteltiin eri laatuleimojen kriteereistä sekä kartoitettiin ammattikorkeakoulujen halukkuutta kansainvälisten akkreditointeihin. Muutamassa asiaa oli harkittu vakavasti, toisissa on vasta alettu seuraamaan keskustelua. Joka tapauksessa on selvää, että kiinnostus akkreditointeja kohtaan on herännyt erityisesti liiketalouden ja tekniikan aloilla.

Huomattavaa on, että monesti samoja laatuleimoja voivat hakea niin yliopistojen kuin ammattikorkeakoulujenkin yksiköt ja koulutusohjelmat. Yhtenä suunnannäyttäjänä ammattikorkeakoulujen rintamassa toimii Jyväskylän ammattikorkeakoulu, jonka International Business -koulutusohjelma on saanut arvostetun EPAS-akkreditoinnin (EFMD Programme Accreditation System) kolmeksi vuodeksi. Ohjelman saama akkreditointi on EFMD:n historian ensimmäinen tunnustus suomalaiselle amk-ohjelmalle.

Marianne Isola
Laatukoordinaattori

Terveisiä IFLAsta!

Mikä ihmeen IFLA?

IFLA: International Federation of Library Associations and Institutions: Kansainvälinen kirjastoseurojen liitto. Syksyllä 2012 IFLAn vuotuinen kirjastoalan konferenssi järjestettiin Helsingissä. Se kerää yhteen kirjastoammattilaisia ympäri maailman. Seuraava konferenssi järjestetään Singaporessa syksyllä 2013. Oulun seudun ammattikorkeakoulun kirjastosta kolme henkilöä pääsi osallistumaan tuohon tapahtumaan. Tässäpä oululaisten muistoja tapahtumasta:

Pirkko Kuisma-Kursula:

Avajaisista IFLAn presidentin Ingrid Parentin sanat: kirjastoilla on valtaa – käyttäkäämme sitä viisaasti – mutta käyttäkäämme sitä. Me kirjastolaiset olemme tietovirtojen ”ytimessä”, vaikka emme sitä aina tule ajatelleeksi. Vapaa pääsy tietoaineistoihin on tärkeää samoin kuin sananvapaus. Vain länsimaissa voidaan puhua vapaasta tiedonvälityksestä ja täälläkin on ajoittain yritetty ja yritetään estää tiedon leviäminen.

”Sleepwalking into a control society?” –sessiossa otettiin voimakkaasti kantaa vapaan tiedonvälityksen puolesta. Session vaikuttavin puhuja oli Siva Vaidhyanathan, yhdysvaltalainen media- ja oikeustieteen professori Virginian yliopistosta. Hänen mielestään internet on kuollut. Internet ei ole sellainen vapaan tiedonvälityksen väylä, joka se voisi olla. Internetissä toimivat yritykset, joiden omistuspohjaa emme tiedä. Käyttäjistä kerätään erilaista tietoa. Tietoa sensuroidaan. Monissa maissa ei edes pääse internetin. Miten tiedonhaunopetus pitäisi tarjoilla diginatiiveille? Mikroannoksina eli pieniin osiin pilkottuna, käytännönläheisenä opetuksena. Opetuksessa pitää hyödyntää kuvia, videoita. Aiheesta oli Nicole Krügerin esitys: Micro e-learning in information literacy ja esimerkkinä Saksan taloustieteidenkeskuskirjaston verkkopalvelu( http://www.econdesk.de) . Palvelussa yhdistetään aiheenmukainen tietopalvelu EconDesk tiedonhakua opettavaan verkkopalveluun LOTSE.

Sanna Kallio:

Terveisiä Iflasta! Mahtava asia, että Suomessa järjestettiin näin iso kirjastoalan konferenssi. Osallistujia oli yli 4000 yli 120 eri maasta, joten meininki oli hyvin kansainvälinen. Avajaisjuhla oli hieno tilaisuus, jossa kuultiin Iflan järjestäjien lisäksi mm. professori Helena Rantaa sekä Iiro Rantalan musiikkia. Luentoja ajankohtaisista aiheista oli niin paljon, että välillä oli vaikea valita minne luennolle menee milloinkin. Lisäksi laaja messuosasto houkutteli tutustumaan uusiin tuotteisiin, tietokantoihin ja kaikkeen mahdolliseen kirjastoihin liittyviin asioihin. Posterialueella esiteltiin satoja mielenkiintoisia asioita ja innovaatioita. Tunnelma oli välillä todella tiivis, kun posterit oli sijoiteltu aika ahtaasti ja niiden esittelemiseen oli varattu vain tietyt kellonajat. Lukukoira Börje sai paljon uusia faneja ja valtavasti rapsutuksia. Muulloin Börjen löytää Espoosta Sellon kirjastosta ja se osaa kuunnella lapsia ja aikuisia, joilla on vaikeuksia lukemisessa. Iflassa pääsi verkostoitumaan kansainvälisesti ja kansallisesti. Esimerkiksi ammattikorkeakoulukirjastojen väelle oli järjestetty oma tapaaminen.

Sanna Savolainen:

Elokuu 2012, suuntana Helsinki ja kansainvälinen konferenssi, josta en oikein tiennyt etukäteen, mitä odottaa tapahtumalta. Totuus paljastui perillä: mielenkiintoisia luentoja oli useammassa salissa yhtä aikaa ja lähinnä konferenssivieraalla oli valinnanvaikeus siinä, mitä valita! Ohjelmaa oli tarjolla runsaasti, sillä valittavana oli luentoja, posterialue, messuosastoja sekä erilaisia vierailukohteita. Suomi onneksi näytti kansainvälisille vieraille parhaita puoliaan, sillä tuon viikon ajan lämpöä ja aurinkoa riitti.

Mitä tuolta sitten jäi erityisesti mieleen kaiken runsaudenpulan keskeltä? Oli mielenkiintoista huomata, että aivan samoja asioita kuin mitä meillä mietitään pähkäillään ympäri maailman. Itseäni kiinnostivat erityisesti tiedonhankintaan liittyvät luennot. Sielläkin kävi selväksi, että maailma muuttuu: Google ja sosiaalinen media monine muotoineen voidaan nähdä kirjastojen kannalta suurena haasteena mutta myös mahdollisuutena. Verkko-oppimiseen ja -opetukseen liittyviä asioita pohditaan niin meillä kuin muuallakin. Samaan aikaan digitaalinen teknologia kehittyy nopealla tahdilla ja myös sen kehityksen seuraaminen ja hyödyntämismahdollisuuksien pohtiminen kirjastomaailman kannalta on todellinen haaste. Kirjastojen pitää myös löytää uusia toimintatapoja ja myös näitä oli runsaasti esillä, kuten erilaisia mobiilisovelluksia, verkossa toimivia chat-palveluita ja jopa QR-koodien hyödyntämistä kirjastopalvelujen markkinoinnissa. Kaikesta kehityksestä huolimatta palaamme usein siihen samaan kysymykseen: kuinka löytää tarjolla olevasta valtavasta informaatioviidakosta oikea, haluttu tieto nopeasti ja tehokkaasti?

Konferenssi herätti paljon ajatuksia, joiden pohdinta jatkuu edelleen. Tuolla ymmärsin myös sen, kuinka hyvässä asemassa me suomalaiset olemmekaan: meillä maanjäristykset tai muut luonnonkatastrofit eivät ole tuhonneet kirjastoja, meillä on vapaa pääsy tietoverkkoihin ja tietoon, unohtamatta sitä tosiasiaa, että kirjastopalvelut ovat todella kattavat ja ilmaisia kaikille vauvasta vaariin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Virrassa

Työnnän vanhan soutuveneeni säännöstelyn syövyttävän vaikutuksen suojaksi kivetystä kotirannastani joen haltuun ja selviän ongelmitta istumaan penkilleni. Se on aina vähän onnessa, kivetty ranta ei ole niitä helpoimpia. Melon hitaasti ylävirtaan, kohti kirkon kupeessa olevaa koskea. Sitä lähestyessäni veden kohina voimistuu, ja peittää lopulta alleen kaupungin liikenteen äänet, mitä nyt ambulanssin kaukainen huuto mittailee vielä joen voimaa. Se on kuitenkin tuomittu häviämään. Ja pian olen osa jokea, kuin irti kaikesta muusta. Allani ja ympärilläni on joki, ja sen äänet ja tuoksut täyttävät kaiken tyhjän tilan.

Joen pinnalla olen kuin pohjalla, Ylivieskan kerrostalotkin katoavat jokitörmien suojiin. Mutta kirkon torni kipuaa sinnikkäästi näkyville, kuin jotakin kohti, jotakin tavoitellen. Vilkaisen vaistomaisesti ylös, mutta en näe siellä mitään muuta kuin naakkaparven levottoman singahtelun. Huomaan, että joku vilkuttaa minulle joen ylittävältä Helaalan sillalta. Hän näyttää huutavan jotakin, mutta sanat jäävät matkalle. En näe, tulisiko minun tuntea hänet. Heilutan hänelle takaisin.

Saaren kupeessa kurkkaan uudelleen ylemmäksi, tällä kertaa saaren pajupensaiden ja leppien lehvästöön. Pusikko on harmaan savinen vielä liki pari metriä pääni yläpuolella, oksissa roikkuu muovinpalasia, kertakäyttöpakkauksia, narunpätkiä, järviruokojen ja muiden kasvien kuolleita jäänteitä. Tuolla jossain, yläpuolellani, vesi raivosi vielä pari viikkoa sitten kesätulvan näyttäessä voimiaan. Tunnen itseni entistäkin pienemmäksi, mutta samalla koen jonkinlaista mielihyvää siitä, että on olemassa asioita, joille ei tarvitse voida mitään. Vai tarvitseeko?

Ajatukset valuvat silti päässäni siinä missä joki virtaa. Tuntuu turhalta taistella vesistä pois ravinteiden milligrammoja kun sitten iskeekin tulva, joka huuhtoo mennessään satoja ja tuhansia kiloja fosforia ja typpeä? Mutta tuntuu lohduttavalta ajatella, miten nopeasti vesi joessa vaihtuukaan. Pitäisi siis löytää yläjuoksulta sellainen suurensuuri hana, josta voisi loputtomasti liruttaa jokeen putipuhdasta vettä. Lähtisinkö sitä etsimään?

Veneeni telakoituu kosken alapuoliseen akanvirtaan, pysyen liki paikoillaan, mitä nyt hetkittäin tuulen henki sitä hivenen pyöräyttää. Mutta jo parin metrin päässä kosken virta imisi minut mukaansa, kohti merta. Rantapolulla nuori pari on kävelyllä itkevän lapsensa kanssa. Koski nauraa itkun ilmeille iloisen solinan. Kosken kohdalla äiti näyttää osoittavan lapselle jotakin joesta. Lapsi nauliintuu niille sijoilleen ja jää tuijottamaan joelle. Hieman myöhemmin näen, miten vanhemmat yrittävät houkutella lapsensa uudelleen liikkeelle. Kiukku on vaihtanut puolta, mutta se ei vaikuta joen iloon.

Näen myös mustiin pukeutuneen vanhan mummon astelevan kirkon kupeesta hautausmaalta kohti jokitörmää. Lähempänä jokea hän astuukin yllättäen auringonvaloon. Ja minä huomaan erehtyneeni: Ei hän niin vanha olekaan, ja sitä paitsi hänellä näyttäisi olevan värikäs kukkaleninki päällään. Hänen vilkutuksensa on iloinen, kävelykepillä kepeästi tehty. Omani on liikuttunut.

Heitän uistimen virtaan, ja näen, kuinka vieheen lippa pyörii ja välkkyy taistellessaan veden voimaa vastaan. Pajupusikon savisuus ja oksissa roikkuvat jätteet häiritsevät silti tunnelmaa. Käännän vanhaa hattureuhkaani siten, että häiriö rajautuu pois näkökentästäni. Mietin, millä keinolla voisin saada jokaisen kaupunkilaisen hetkeksi tänne joen kuohujen keskelle, kokemaan virran itse.

Minä voisin olla vaikka kaupunginsoutaja. Ensi kesänä.

Tapio Koistinaho, ympäristösihteeri
Ylivieskan kaupunki

Opiskelijakyselyn valmistelun tunnelmia

Opiskelijat pääsevät jälleen osallistumaan Oamkin laatu- ja kehitystyöhön marraskuussa järjestettävän opiskelijakyselyn muodossa. Olemme rehtorin toimistossa työstäneet kyselyä viime viikkoina kovalla tohinalla ja kysely onkin edennyt jo testausvaiheeseen asti.

Viikolla 40 opiskelijatestaajat testasivat palautevastaavien johdolla kyselyn käyttäjäystävällisyyttä, ymmärrettävyyttä ja teknistä toimivuutta. Palautteen pohjalta kyselyyn tehdään vielä muutoksia, jonka jälkeen siitä käännetään englanninkielinen versio. Marraskuun alussa, viikoilla 45 ja 46 kaikki Oamkin opiskelijat pääsevät vastaamaan opiskelijakyselyyn ohjatun vastaustunnin tai sähköpostiin lähetettävän linkin välityksellä.

Opiskelijakyselyn kanssa samanaikaisesti järjestetään laatukiertue, jossa Oamkin laatutoimijat jalkautuvat Oulun, Raahen ja Oulaisen yksiköihin esittelemään kyselyä ja kertomaan sen vaikutuksista Oamkin laadunvarmistukseen ja koko ammattikorkeakoulun toiminnan kehittämiseen. Kiertueella voi tulla juttelemaan kanssamme kaikesta opiskelijakyselyyn ja laadunvarmistukseen liittyvästä! Oulun kiertueelle osallistuu myös laatuleipurikuvistaan tuttu Esa Vengasaho, joka piirtää opiskelijoista, ja miksei henkilökunnastakin 🙂 hauskoja karikatyyrikuvia.

Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan maistuvia palkintoja. Tavoitteenamme on, että mahdollisimman moni opiskelija innostuu vastaamaan kyselyyn ja siten vaikuttamaan opintoihinsa. Kyselyssä käydään läpi opiskelijoiden näkemyksiä muun muassa opetusjärjestelyistä, opintojen sisällöstä, ohjaus- ja tukipalveluista sekä opintojen kehittämistä ammatillisista valmiuksista, jotka ovat laadunvarmistustyölle tärkeitä.

Opiskelijakyselystä saatua palautetta käsitellään rehtorin toimistossa, yksiköissä ja koulutusohjelmatiimeissä. Palaute käydään läpi kokonaisuudessaan rehtorin toimistossa, jossa siitä tehdään jokaiseen yksikköön toimitettavat yksikkökohtaiset koosteet. Yksiköt käsittelevät saamansa palautteen ja tekevät sen pohjalta päätökset toimenpiteistä. Koulutusohjelmakohtaisia palautteita käsitellään koulutusohjelmatiimeissä, ja niiden pohjalta laaditaan itsearvioinnit. Toimenpiteistä ja itsearvioinneista järjestetään kaikille avoimia palautetilaisuuksia, jonka jälkeen suunniteltujen muutosten toteutumista seurataan säännöllisesti.

Olen ollut nyt ollut kuukauden ajan rehtorin toimiston harjoittelijana ja Oamkin laadunvarmistusprosessi on alkanut tulla tutuksi. Tähänastisen harjoitteluni aikana olen päässyt työstämään opiskelijakyselyä, osallistumaan moniin mielenkiintoisiin tilaisuuksiin sekä tutustumaan kattavasti koko Oamkin laatutyöhön. On ollut mukava huomata, että Oamkissa pidetään laadukasta koulutusta ykkösasiana ja pyritään jatkuvasti sen kehittämiseen. Oamkia tehdään opiskelijaa varten ja opiskelijan näkemyksiä kunnioittaen. Hienoa!

Tavataan laatukiertueella!

Saara Tikkanen

SITOUTUMISTA JA PUUTTUMISTA

Keskiviikko 3.10. oli laatua ja tärkeitä asioita pullollaan. Aamupäivän laatukoulutuksessa rehtori Paaso kertoi yhtiöittämiseen liittyvistä ajankohtaisista asioista ja vararehtori Kimari esitteli Oamkin uutta kehittämissuunnitelman luonnosta, jota voi kommentoida Minun Oamkissa 10.10. asti. Tuloksellisuustavoitteet ovat tulevaisuudessa korkealla, ja niiden eteen täytyy tehdä paljon laadukasta kehittämistyötä. On myös kiinnitettävä huomiota korkeakoulun toiminnan ylläpitämiseen ja taloudellisuuden parantamiseen.

Jatkoksi tähän tutkija, FT Mervi Ruokolainen Jyväskylän yliopistosta kertoi henkilöstön sitoutumisen muodoista ja merkityksestä organisaatiossa. Esityksessä tuli ilmi myös se, miten sitoutumista vahvistetaan ja miten siihen voi vaikuttaa. Sitoutumiseen itsessään vaikuttaa moni asia, kuten työntekijän ammatillinen orientaatio ja työetiikka, työtehtävän mielekkyys, työyhteisö, esimiestyö ja organisaation johtaminen sekä organisaatiokulttuuri. Kukin voi itse reflektoida omaa sitoutumistaan ja vaikuttaa siihen, mutta yhtä tärkeää on, että siihen kiinnitetään työyhteisön ja koko organisaationkin puolesta huomiota. Tutkija Ruokolainen esittikin pohdiskelevan kysymyksen: Ennustaako henkilöstön sitoutuminen työhyvinvointia vai työhyvinvointi sitoutumista? Entä tuottaako sitoutuminen organisaation menestystä vai menestys sitoutumista? Mielestäni työhyvinvointi on hyvin tärkeää koko organisaation ilmapiirin ja menestyksenkin kannalta.

Iltapäivällä Päivi Rautio ja Kirsti Haapapuro peräänkuuluttivat rohkeutta. Aiheena oli opiskelijoiden haitallinen päihteiden käyttö, sen tunnistaminen ja siihen puuttuminen. On tärkeää tarkkailla, havainnoida ja puuttua sekä opiskelijoiden että työntekijöiden hyvinvointiin. Sillä tavoin edistetään ja ylläpidetään koko koulutusorganisaatiomme toimintaa, työhyvinvointia ja yhteishenkeä. Sitoutumisenkin kannalta hyvinvointi on organisaatiomme kriittinen menestystekijä.

 Pinja Hietalahti, laatukoordinaattori

P.S. Koulutusten materiaali löytyy muuten Heimosta:

 

Kesämuistoja: Alumnit melomassa vol.2 30.8.12

Nokkalan veneilykeskuksessa 30.8. startattiin Oamkin alumnien toinen melontakurssi melontaseura K&C:n kanssa. Ilma oli hieman viileä ja tuulinen, mutta se ei rempseitä melojia estellyt vaan pikemmin innosti liikkumaan enemmän. Aloiteltiin ensin kuivaharjoittelulla maalla K&C ohjaajan neuvojen mukaan samalla seuraten kun ammattimeloja pyöri Oulujoessa tehden eskimokäännöksiä! Antoi ainakin malliesimerkkejä miten kajakin kaatuessa pärjätään 🙂

 

Kuivaharjoittelujen päätteeksi vedimme liivit sekä aukkopeiteet päälle ja hypimme kaikki omiin kajakkeihimme. Hetken pyörimisen ja suoraan pääsemisen harjoittelun jälkeen suuntasimme nokat kohti idässä häämöttävää Pohjansiltaa. Ensimmäisen 7.6. järjestetyn melontakurssin jälkeen oli virtauskin Oulujoessa huomattavasti voimakkaampi ja ylävirtaan pääseminen oli jo hankalaa. Onneksi lähempänä rantaa virtaus ei käätänyt kajakkia ympäri vaan eteneminen ja kajakin suoraan ohjaaminen oli mahdollista.

 

Pääsimme lähelle Hintan vedenpuhdistamoa, jossa kuulimme ettei kaikki ryhmät pääse edes niin pitkälle etenemään. Tyytyväisenä aloittelijan taitoihimme harjoittelimme vielä kääntymisen eri tekniikoita ja jatkoimme kohti Värtön uimarantaa. Uimarannassa iloksemme oli vielä kahvila auki ja rantauduimme laiturille. Ilman että kenenkään tarvitsi tässä vaiheessa vilpoiseen veteen upota, siirryimme sisätiloihin nauttimaan kupposen kuumaa teetä/kahvia ohjaajamme seurassa. Kiitokset ohjaajalle vielä että olit ottanut käteistä mukaan!

Paluumatka alavirtaan menikin huomattavasti joutuisammin ja hetkessä olimme takaisin Nokkalan venekeskuksessa. Pientä kisan tuntua rantaan melomissa oli jo havaittavissa, kunnes porukamme Sami pyöräytti kajakin ympäri melkein eskimotyyliin. Ohjaajan avustuksella Sami, kajakki ja mela saatiin turvallisesti rantaan eikä vakavampaa sattunut. Rantauduimme 2½ tunnin melonnan jälkeen takaisin aloituspisteeseen kaikki tyytyväisinä tehtyyn reissuumme. Loppusanojen jälkeen päätimme melontakurssin, kiitimme ja etenimme kukin omille teilleen. Toiset vaihtamaan kuivat vaatetukset ja kun toiset suuntasivat vielä lämmittelemään Oulun erääseen kuppilaan.

 

 Kiitokset osallistuneille sekä K&C:lle ja palaamme melontaan taas ensi vuonna.

 Juha Ahola

Oamkin alumnit, rahastonhoitaja

 

Paluu kellariin

Aloitin työni hetki sitten opiskelijakunnan koulutussihteerinä, innosta hihkuen. Palasin takaisin rakkaan opiskelijakuntani toimitiloihin Välkkylän kellariin. Puolitoista vuotta pois Oamk-yhteisöstä on tehnyt hyvää ja antanut perspektiiviä. Aikani lähitulevaisuudessa lupaa annoksen uutta ja vanhaa, sopivassa suhteessa. Kävin katselemassa miltä yliopisto-opiskelu näyttää Tampereella, yhdessä Suomen suurimmista opiskelijakaupungeista. Kovinhan se on erilaista, niin itse opiskelu kuin tuutoritoiminnan toteutuminenkin.

Vastuulleni koulutussihteerinä kuuluu siis vertaisohjauksen, tuttavallisemmin tuutoritoiminnan koordinoiminen. Neuvottelen tuutorivastaavien kanssa, suunnittelen tulevan kevään tuutorikoulutukset ja niiden markkinoinnin sekä olen aina tavoitettavissa vastaamaan tuutoreihin tai vaikkapa opintojen ohjaukseen liittyvissä asioissa. Vastaan yhdessä opiskelijakunnan hallituksen porukan kanssa koulutuksen kehittämiseen liittyvistä asioista ja edustan sinuakin, opiskelija, mm. opintoasiain työryhmässä Oamkin keskushallinnossa. Myös järjestökoulutukset kuuluvat vastuulleni.

Ajatuksia saa heittää, kysymyksiä saa kysyä. Toivon näin tapahtuvan!  Palasin kellariin, palasin Ouluun. Tulkaa kahvittelemaan ja kertomaan terveisiä, tutustumaan ja pyytämään neuvoa. Täällä taidan viihtyä tovisen.

Liity mukaan OSAKOn yhteisöön tilaamalla opiskelijakortti ja maksamalla jäsenmaksu. Pienistä jäsenmaksuvirroista kasvaa yhteinen iso potti, jonka avulla muun muassa järjestetään tapahtumia, valvotaan puolestasi Oamkin hallinnossa tapahtuvia asioita, järjestetään vaalit ja opitaan roima läjä kaikenlaista uutta. Voit olla tyytyväinen jäsen, tuutorina toimiva, aktiivinen edustajistossa ääntään esille tuova opiskelija tai suunnitella vuoden vaihtoa arjen opiskeluista OSAKOn hallitustoimintaan, kaikki jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita!

Jari-Pekka ”Jarru” Kanniainen 

 

minne menetkään

sua OSAKO seuraa

on ain turvanain

 

 

 

Arjen kestävä elämä – kohteena Singapore ja Sveitsi

Elelipä kerran perheemme kaukana kaukana vuorten takana, palmujen katveessa sadepuun suojassa.  Vihreä keidas, siistiksi ja sotilaallisen säntilliseksikin mainitussa Singaporessa ei sotkijaa kiitelty eikä sylkijää suopeasti katselu. Roskiksia löytyi kaikkialta, ja roskat päätyivät sinne. Mikä ihana lopputulos!

Kun kaupunkivaltio on kooltaan vain noin 25×40 km, asukkaita saarella liki 5 miljoonaa ja väestö vallan monimuotoinen, niin ei voi kuin nostaa hattua yhteiskunnan onnistumiselle luomaan siisti ja toimiva arki kaikille, uskontoon katsomatta. Singaporelainen kulttuuri on väestön kirjavan taustan vuoksi varsinainen sekametelisoppa. Kulttuurin vertauskuvana pidetään rojak-salaattia, jonka moninaiset ainesosat on erotettavissa, vaikka kaikkea peittää omaleimainen maapähkinäkastike. Singaporelaisuutta verrataan tuohon makoisaan kastikkeeseen, joka sitoo eri ainesosat yhteen. Soljuvaa yhteiseloa!

Perinteinen aasialainen ruokailutapa on ollut syödä banaaninlehdiltä puutikuilla, jotka lopuksi on, viuh vaan, nakattu metsään ja sinne ovat ruokailuvälineet maatuneet tuota pikaa. Mutta sitten tuli muovi, tuo meret ja mannut täyttävä ihmemateriaali. Vesipulloja, muovikasseja, muoviastioita… mikä muovien värikylpy. Muista Aasian maista poiketen Singaporessa muovijäte ei kuitenkaan täytä talojen alustoja eikä tienvarsia. Toki jätettä syntyy, ja paljon. Kaikki tungetaan roskakuiluun mikä suinkin mahtuu, mutta jätehuolto toimii – vaikka sitten lajittelemattomuudessaan. Helppoa, eikä kannata enempää miettiä!

Muuttokuormamme lähti kolmen vuoden päästä likemmäs kotimaata, juustomaahan, käkikellojen tarkkuudella toimivaan Sveitsiin. Uusi maa, uudet tavat, aivan erilainen arki. Mielenkiintoista! Miten kylmä olikaan aamulla ylös noustessa, ei ollut tropiikin pehmeys syleilemässä. Siunattu Ikea, josta olin viime hetkellä Singaporessa käynyt ostamassa untuvatäkit matkaan. Ihmettelin suuresti kun hiukan, hmm… pihin oloinen vuokraisäntämme kehotti pitämään makuuhuoneen ikkunoita yön ajan auki. Eikös siinä sähkömittarikin pyöri jo vallan hurjana? Mutta ei, kello 22–07 ei taloja lämmitetä. Jos ei vierustoveri tai peitto riitä, niin ainahan on kuumat vesipullot edelleen käytössä. Likelle ja lähemmäs vaan!

Ihastuttavat, usein käsinmaalatut ikkunaluukut suljetaan päivisin, jottei talo kuumene kesällä liikaa. Ei tarvita ilmastointia, joka maksaa. Kätevää, järkevää! Sveitsissä jätteiden sielunelämä vaatikin sitten opettelua, enää ei yksi eikä toinenkaan kuilu niellyt kaikkea. Ystävällinen lähikauppias kädestä pitäen ohjasi, kun en ensin tajunnut edes millä periaatteella säilyketölkit jaotellaan eri keräysluukkuihin. Kieliongelmiakin oli havaittavissa. Ääntämisessänikin oli puutteita, ja niinpä iloisesti tervehdin vastaantulijoita aamuisin: Kaurapuuroa! No, ilo oli tarttuvaa!

Korkean kierrätysprosentin takana on raha, tuo oiva porkkana. Roskapussien tai roskapusseihin kiinnitettävien tarrojen hintaan sisältyy jätehuoltomaksu. Isosta pussista pitää pulittaa enemmän frangeja kuin pienestä, tietenkin. Hyvä ja helppo tapa säästää. Sveitsiläiset suhtautuvat vakavasti jäteasiaankin.

Arki kestää kunhan puitteet ovat olemassa.

Saara Saarinen
Pohjois-Pohjanmaan ELY, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue