Arjen kestävä elämä – kohteena Singapore ja Sveitsi

Elelipä kerran perheemme kaukana kaukana vuorten takana, palmujen katveessa sadepuun suojassa.  Vihreä keidas, siistiksi ja sotilaallisen säntilliseksikin mainitussa Singaporessa ei sotkijaa kiitelty eikä sylkijää suopeasti katselu. Roskiksia löytyi kaikkialta, ja roskat päätyivät sinne. Mikä ihana lopputulos!

Kun kaupunkivaltio on kooltaan vain noin 25×40 km, asukkaita saarella liki 5 miljoonaa ja väestö vallan monimuotoinen, niin ei voi kuin nostaa hattua yhteiskunnan onnistumiselle luomaan siisti ja toimiva arki kaikille, uskontoon katsomatta. Singaporelainen kulttuuri on väestön kirjavan taustan vuoksi varsinainen sekametelisoppa. Kulttuurin vertauskuvana pidetään rojak-salaattia, jonka moninaiset ainesosat on erotettavissa, vaikka kaikkea peittää omaleimainen maapähkinäkastike. Singaporelaisuutta verrataan tuohon makoisaan kastikkeeseen, joka sitoo eri ainesosat yhteen. Soljuvaa yhteiseloa!

Perinteinen aasialainen ruokailutapa on ollut syödä banaaninlehdiltä puutikuilla, jotka lopuksi on, viuh vaan, nakattu metsään ja sinne ovat ruokailuvälineet maatuneet tuota pikaa. Mutta sitten tuli muovi, tuo meret ja mannut täyttävä ihmemateriaali. Vesipulloja, muovikasseja, muoviastioita… mikä muovien värikylpy. Muista Aasian maista poiketen Singaporessa muovijäte ei kuitenkaan täytä talojen alustoja eikä tienvarsia. Toki jätettä syntyy, ja paljon. Kaikki tungetaan roskakuiluun mikä suinkin mahtuu, mutta jätehuolto toimii – vaikka sitten lajittelemattomuudessaan. Helppoa, eikä kannata enempää miettiä!

Muuttokuormamme lähti kolmen vuoden päästä likemmäs kotimaata, juustomaahan, käkikellojen tarkkuudella toimivaan Sveitsiin. Uusi maa, uudet tavat, aivan erilainen arki. Mielenkiintoista! Miten kylmä olikaan aamulla ylös noustessa, ei ollut tropiikin pehmeys syleilemässä. Siunattu Ikea, josta olin viime hetkellä Singaporessa käynyt ostamassa untuvatäkit matkaan. Ihmettelin suuresti kun hiukan, hmm… pihin oloinen vuokraisäntämme kehotti pitämään makuuhuoneen ikkunoita yön ajan auki. Eikös siinä sähkömittarikin pyöri jo vallan hurjana? Mutta ei, kello 22–07 ei taloja lämmitetä. Jos ei vierustoveri tai peitto riitä, niin ainahan on kuumat vesipullot edelleen käytössä. Likelle ja lähemmäs vaan!

Ihastuttavat, usein käsinmaalatut ikkunaluukut suljetaan päivisin, jottei talo kuumene kesällä liikaa. Ei tarvita ilmastointia, joka maksaa. Kätevää, järkevää! Sveitsissä jätteiden sielunelämä vaatikin sitten opettelua, enää ei yksi eikä toinenkaan kuilu niellyt kaikkea. Ystävällinen lähikauppias kädestä pitäen ohjasi, kun en ensin tajunnut edes millä periaatteella säilyketölkit jaotellaan eri keräysluukkuihin. Kieliongelmiakin oli havaittavissa. Ääntämisessänikin oli puutteita, ja niinpä iloisesti tervehdin vastaantulijoita aamuisin: Kaurapuuroa! No, ilo oli tarttuvaa!

Korkean kierrätysprosentin takana on raha, tuo oiva porkkana. Roskapussien tai roskapusseihin kiinnitettävien tarrojen hintaan sisältyy jätehuoltomaksu. Isosta pussista pitää pulittaa enemmän frangeja kuin pienestä, tietenkin. Hyvä ja helppo tapa säästää. Sveitsiläiset suhtautuvat vakavasti jäteasiaankin.

Arki kestää kunhan puitteet ovat olemassa.

Saara Saarinen
Pohjois-Pohjanmaan ELY, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue 

Vastaa