Monthly Archive: tammikuu 2013

Yhdessä paremmaksi!

Terveisiä kellarista!

Päätin uudelleenkäyttää Heikin viime viikon blogiotsikon. Tällä kertaa otsikko viittaa kehittymisen sijasta paranemiseen toimiston väkeä sekä edustajistoakin koetelleesta flunssasta. Toimistolta taisi pahimmillaan olla puolet porukasta kipeänä. Vaikka meno onkin ollut hetkittäin ”sairasta”, on täällä ehditty moneen mukaan.

OSAKOn hallituksesta, puheenjohtajistosta sekä koulutussihteeristä koottu delegaatio osallistui SAMOKin 20. – 22.1. järjestämään Lähtölaukaus -koulutustapahtumaan. Ohjelmassa oli kosolti luentoja erilaisiin opiskelijavaikuttamisen muotoihin ja aiheisiin liittyen, valtiovallan tervehdys sekä tulevaisuudennäkymiä. Tärkeä osuus oli myös muiden opiskelijakuntien toimijoihin tutustumisella.

Viime viikonloppuna järjestettiin edustajiston koulutustapahtuma Predari Sanginjoen leirikeskuksessa. Perjantain ja lauantain kestänyt tapahtuma piti sisällään koulutusta opiskelijavaikuttamiseen liittyen sekä myöskin vuoden ensimmäisen edustajiston kokouksen. Tapahtuman alussa meillä oli myöskin ilo päästä kuuntelemaan Oamkin tervehdys rehtori Jouko Paasolta sekä SAMOKin puheenjohtajan Mikko Valtosen terveiset ja tietoa ajankohtaisista asioista. Allekirjoittanut ei kyennyt kaikkiin ohjelmanumeroihin täysipainoisesti osallistumaan, sillä keittiönkin puolella piti kiirettä. Todettakoon että kokkiryhmämme sai kehuja onnistuneesta muonituksesta.

Parin viikon takaisessa blogissa mainittu lakialoite lukukausimaksuista johtaa näinä päivinä alkavaan lobbaamiseen ilmaisen koulutuksen puolesta. Aikaa on siis käytetty myös valmistautumalla soittokierrokseen jossa käydään puhelimitse läpi Oulun alueen kansanedustajia ja pyritään vaikuttamaan maksuttoman koulutuksen puolesta. Kiirettä siis on pitänyt ja pitää jatkossakin. Seuraava tapahtuma onkin reilun tunnin päästä alkava koulutusalajärjestöjen järjestökoulutus.

Eka kuukausi
on ohi koitoksineen
Vaan vauhti säilyy

 

Juho Koskelainen

Hallituksen jäsen

Laatuauditointi – kaavamaisia ulkoa opeteltuja vastauksia vai aitoa kehittämiseen tähtäävää keskustelua?

”Sydän hakkaa vimmatusti, kädet hikoilevat ja tuntuu, että on vaikea hengittää. Pitääkö sitä kaikkeen lupautua? Neuvotteluhuoneen valtavan pöydän takana istuu mies tumma puku päällä ja kohta se kysyy jotain MINULTA. Entä, jos en osaa vastata? Entä, jos sanat eivät vain tule kurkusta ulos?”

Fiilis olisi voinut olla yllä kuvatun kaltainen. Todellisuudessa näin jälkikäteen muisteltuna en muista, että olisiko jollain miehistä ollut puku päällä ja istuimmeko erityisen ison pöydän takana. Sen muistan, että meitä vastaajia oli useita ja keskustelussa oli oikeasti keskusteleva ja kehittävä sävy. Tilaisuudesta jäi hyvä fiilis!

Hyvällä fiiliksellä ei kuitenkaan yksistään kehitetä asioita. Tarvitaan aina vaan uusia tekoja matkalla kohti laadukkaampaa toimintaa. Yhteisellä matkallamme kohti edelleen parempaa laatua ja arjen käytäntöjä toivon, että pääsemme myös kevään kehityskeskusteluissa kehittämiseen tähtäävään keskusteluun ja yhdessä sovittuihin toimiin asioiden parantamiseksi. Auditoinnin pohjalta laaditussa korkeakouluneuvoston arviointiraportissakin todetaan, että korkeakoulun kehittämiskohteiden priorisointi edistäisi laadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuuden arviointia ja kehittämistä. Kaikkea ei siis tarvi muuttaa yhdellä kerralla!

Tiina Gallén
Osastonjohtaja, Yliopettaja
Liiketalouden yksikkö

Työelämäläheisyys ja eOppiminen – avaimet Oamkin menestykseen

Ammattikorkeakoulun vahvuutena pidetään erityisesti työelämäläheisyyttä, monialaisuutta ja käytännönläheisyyttä. Mutta miten tämän käytännössä saisi oikeasti kehitettyä Oamkin tunnistetuksi vahvuudeksi?

Oulun seudun ammattikorkeakoulussa on muutamia työelämäläheisiä, käytännönläheisiä menestysesimerkkejä, joista voisi mainita Game Lab, FolkJam, tapahtumatuottaminen, BusinessKitchen, CAVE, sosiaali- ja terveysalan, liiketalouden sekä tekniikan muutamat oppimisympäristöt. Näissä mainituissa esimerkeissä työelämä, yrittäjyys, ylipäänsä ympäröivä yhteiskunta on lähellä ja osa oppimista, samoin monialaisuus ja moniammatillisuus on tyypillistä.

Näen tärkeänä että tällaisten työelämäläheisten oppimismallien luomisessa eOppimisella on keskeinen rooli. Toinen tärkeä mahdollistava tekijä on, että oppiminen tapahtuu monialaisissa projekteissa. Näissä projekteissa pyritään aikaansaamaan työelämän mukaisia oppimistilanteita, työelämästä saaduista aiheista.

Puhuttaessa monialaisuudesta ja oppimisesta, on tärkeää luoda edellytykset opettajien tiimityölle. Oamkin eKampus-konsepti lähtee tältä pohjalta.

Pilottitoteutuksena olemme muuttamassa ylempien ammattikorkeakoulutusten toteutuksen eOppimis- ja verkkopohjaisiksi. Se ei suinkaan tarkoita, että kaiken pitää tapahtua verkossa tai eOppimisen keinoin, mutta teknologian täytyy olla hyödynnettävissä oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa alusta asti. EKampuksen yleisenä tavoitteena on tehdä eOppimisesta jokaisen opettajan ja opiskelijan matalan kynnyksen työkalu oppimisen ja tuloksellisuuden kaiken puoliseksi edistämiseksi.

Jotta tässä hankkeessa onnistuisimme, edellyttää se opettajien perehdytystä eOppimisen mahdollisuuksiin. Kuitenkin niin, että perehdyttämistä ei toteuteta erillisinä koulutuksina, vaan pyritään varsin suoraviivaisesti pääsemään omaan opetukseen liittyvään käytännön tekemiseen. Koska teknologia on jo olemassa, on tärkeää, että ei sorruta keksimään pyörää niin sanotusti uudelleen.

Uskon, että sopivalla, läheltä löytyvällä, tuella on mahdollista, että opettajat laajasti alkavat hyödyntää teknologiaa opintojaksojen toteutustavan valmistelussa. Tavoiteltavaa on, että oppimisen tavoitteet ja saavutettavuus ohjaavat oppimisteknologian tarkoituksenmukaista arkipäivän käyttöä.

Mitä, missä, milloin?

Vuoden 2011 lopussa jäin kotiin odottelemaan vauvan syntymää. Tunnelmat oli leppoisat ja silti jännittyneet.  Jäin hyvillä mielin töistä pois, kun syksy oli huipentunut hyvin menneeseen auditointivierailuun. Tiesin että hetken voi huokaista ennen kuin alkaa uudet haasteet puhaltaa omissa päivissä – ja öissä. Edessä oleva elämänmuutos jännitti. Kun ensimmäinen lapsi syntyy, on kaikki uutta. Mielessä on paljon kysymyksiä, joihin saa vastauksia vasta kun lapsi on konkreettisesti sylissä.

Vuosi 2012 kiteytyy yhteen pieneen ihmiseen, joka syntyi tammikuussa ja lähti kävelemään joulukuussa. Siinä välissä vauva kasvoi vähän isommaksi ja minä opettelin äitiyttä. Niin kokonaisvaltaisesti vaikuttavaa asiaa en toista keksi kuin mitä lapsen syntymä on. Se pyöräyttää maailman ympäri ja antaa suurimmat ilot ja huolet. Se järjestää toimintaa päiviin ja öihin. Se antaa mahdollisuuden kasvaa ihmisenä ja samalla saa huomata myös oman pienuutensa. Kun aina ei vain jaksa. Kun haluaisi vain nukkua. Edes hetken.  Ja silti, kun katselee omaa pientä lasta, ei rakkaampaa löydy.

Tällaisen vuoden jälkeen tuntui kummalliselta kävellä työpaikalle ja avata työhuoneen ovi. Kaikki oli jotenkin niin tuttua ja silti mikään ei kuitenkaan ollut ihan samalla tavalla kuin ennen. Mietin, mitä täällä on tapahtunut sillä aikaa kun olin kotona, onko muutoksia ollut paljonkin, kun Oamkista tehdään osakeyhtiötä.

Reilun viikon ajan olen hahmotellut mielessäni Oamkin asioita. Tutut työryhmät ovat toiminnassa, muistioista näkyy, mistä asioista on vuoden aikana keskusteltu. Ne löytyivät helposti tutusta paikasta! Toimintakertomukset on tehty ja samoin suunniteltu seuraavaa vuotta. Huomaan, että tuttuja juttuja löytyy kun luen dokumentteja intrasta, joka on varsin samanlainen kuin lähtiessäni vuosi sitten. Tuntuu siltä, että muutoksia on tulossa mutta vielä ne eivät konkretisoituneet arkeen. Keskusteluissa ne kuuluvat kyllä.

Huomaan, että pientä jännitystä on ilmassa. Mitä tarkoittaa kun Oamk on osakeyhtiö? Mitä se tarkoittaa MINUN työssäni? Ja tässä minä  on ihan jokainen meistä. Miten organisaatio muuttuu? Kuka on esimieheni ja kenen kanssa teen töitä? Ennen kaikkea:  tarvitaanko minua? Tällaisia ajatuksia leijuu ilmassa. Huomaan, että tässä muutosvaiheessa tarvitaan tiedottamista, viestintää ja keskustelua vieläkin enemmän kuin aiemmin. Onko sitä riittävästi? Mielestäni ei ole. Vuoropuhelun on muutoksessa oltava jatkuvaa, koska pienikin viive lisää huhuja. Kun siis rakennetaan uutta, visioidaan tulevaa ja samalla mietitään, pitäisikö jotain tiedottaa ja missä vaiheessa – ollaan jo vähän myöhässä.

Onneksi tällaisissa muutoksissa ei tarvitse odottaa siihen, että lapsi on sylissä, ennen kuin tietää mitä todella tapahtuu. Viestintäkanavia on nykyään paljon jos niitä halutaan käyttää. Ainut mahdollisuus ei ole tiedotustilaisuus kerran tai kahdesti lukukaudessa ja muutama tiedote intrassa.  Toivon siis näin uuden kynnyksellä, että luomme yhdessä uutta hyvää Oamkia keskustelevassa hengessä ja työtä rinnakkain tehden. Silloin voidaan puhua aidosta ja rohkeasta Minun Oamkistani. Organisaatio on juuri niin hyvä kuin ihmiset, jotka siellä tekevät työtä. Epätietoisuus tulevasta ei lisää kenenkään työmotivaatiota.

Innostavaa työvuotta kaikille!

Opiskelijapolitiikkaa?

Suomen opiskelijaliike on liikahdellut joulun tienoilla varsin mukavasti. Syyt liikkeelle lähtöön ovat tosin olleet hyvin uhkaavia suhteessa opiskelijajärjestöjen ajamaan politiikkaan.

Kaksi asiaa ylitse muiden nousi esille keskusteluun joulun tienoilla, myös opiskelijakunta OSAKOn toimistolla. Ensimmäinen oli jouluviikkoa edeltävällä viikolla julkistetun opintotuen rakenteellisen kehittämisen työryhmän muistion ehdotukset sekä tammikuun ensimmäisellä viikolla Kokoomuksen, Perussuomalaisten, Sosialidemokraattien ja Keskustan kansanedustajien aloitteesta julkisuuteen noussut lakialoite lukukausimaksujen keräämisestä osalta ulkomaisia opiskelijoita. Iloksi jo muutama kansanedustaja on vetänyt allekirjoituksensa aloitteesta pois.

Opiskelijakunta OSAKOlla on näistä asioista kirjatut poliittiset tavoitteet omissa poliittisissa ohjelmissaan. Joka syksy vaaleilla äänestettävä opiskelijakunnan edustajisto on päättänyt niiden sisällöstä kaikille avoimissa kokouksissaan. Kannat, jotka löydät helposti opiskelijakunnan nettisivuilta materiaalipankista poliittisten ohjelmien alta, ovat selkeitä molempien asioiden osalta:

Korkeakoulutuksen tulee olla maksutonta kaikille Suomessa

Suomalaisen korkeakoulutuksen ei pidä olla maksullista tutkintoon johtavan tilauskoulutuksen eikä lukukausimaksujen muodossa Opiskelijoiden välinen tasa-arvo ja korkeakouluyhteisön jäsenten yhdenmukaiset oikeudet on turvattava maksuttoman koulutuksen keinoin. Perusteet kaupallistamiselle ovat heikot, sillä lukukausimaksut ja tutkintoon johtava tilauskoulutus eivät ole todellinen rahasampo. Maksuton koulutus on merkittävä vetovoimatekijä, jolla edistetään maamme kansainvälistymistä.

 

Opiskelijan toimeentulo on varmistettava

Opintotuella on tultava toimeen, ja sen on oltava tasa-arvoinen kaikille korkeakouluopiskelijoille elämäntilanteesta huolimatta. Opintotukea on kehitettävä opintorahapainotteisesti, ei opintolainapainotteisesti, ja opintoraha on sidottava elinkustannusindeksiin. Näin lyhennetään opintoaikoja sekä vähennetään opintojen aikaista velkaantumista ja toimeentulo-ongelmista johtuvaa epävarmuutta.

Harjoittelun aikaiseen toimeentuloon ja sen turvaamiseen on etsittävä uudenlaisia ratkaisuja. Opiskelijan tulee voida keskittyä harjoitteluunsa täysipainoisesti ilman kohtuutonta taloudellista rasitusta.

Kesäajan toimeentulotuen saamisesta on tehtävä helpompaa. Epävarmassa kesätyötilanteessa opiskelijan kesäajan toimeentuloa vaikeuttavat toimeentulotuen pitkät käsittelyajat sekä pakollinen opintolainan nostaminen. Järjestelmää on kehitettävä näiden rajoitusten vähentämiseksi.

Opiskeluiden aikaisen asumisen tukemisen tulee olla ympärivuotista ja riittävän kattava.

Eduskunnan päätöksenteko voi tuntua Oamkin yhteisön jäsenestä sangen kaukaiselta, mutta vaikutukset voivat olla täällä parhaimmillaan ja pahimmillaan hyvinkin nopeasti.

Toteutuessaan yllä olevat uhat voisivat näkyä esimerkiksi hyvin epätasa-arvoisena tilanteena Liiketalouden ja Tekniikan yksiköiden kansainvälisissä koulutusohjelmissa, joissa EU-/ETA-maiden ulkopuolelta tulevat joutuisivat jatkossa maksamaan itse omasta koulutuksestaan, vieressä eurooppalaisen opiskelijan saadessa opiskelunsa verovaroin maksettuna, maksuttoman koulutuksen periaatteen mukaisesti. ”Muualta” tulevat opiskelijat eivät pääsääntöisesti olisi enää aidosti kyvykkäimpiä, pätevimpiä ja kiinnostuneimpia Suomesta, vaan niitä, joilla olisi rahaa maksaa kalliita lukukausimaksuja, eli lähes pelkästään hyvätuloisinta väestönosaa maista kuten Venäjä ja Kiina.

Opintotukijärjestelmän kehittäminen taas koskisi jokaikistä Oamkin opiskelijaa, joka nostaa opintotukea. Opintolainapainotteisuus näkyisi pienentyvänä opintorahana ja kasvavana, jopa pakollisena opintolainana toimeentuloa turvana. Muistio esittää yhtenä vaihtoehtona jopa (käänteisiä) lukukausimaksuja eli maksuttoman koulutuksen periaatteen hylkäämistä. Tällöin opintotuki koostuisi kokonaisuudessaan opintolainasta, joka maksetaan valmistumisen jälkeen takaisin. Ei kuulosta houkuttelevalta!

Opiskelijaliike on siis nostanut päätään. Tässä kirjoituksia ja mielipiteitä.

 

vaikea paikka

lukukausimaksu on

opinnot pois jää

 

Jari-Pekka Kanniainen

Koulutussihteeri

Raahen korkeakoulukirjastosta tuli minikirjasto

”Täälläkö se minikirjasto on” kysyi opiskelija kurkistaessaan kirjastoon. Hän oli löytänyt Raahen kampusalueen perällä olevaan auditoriorakennukseen ja siellä ensimmäisen kerroksen käytävälle puoliväliin käytävää. Hänelle olimme kertoneet oikeat koordinaatit jo ennen muuttoa. Samoin olimme kertoneet sen, että kirjasto tulee sijaitsemaan kolmen hengen työhuoneessa. Minikirjastoksi hän oli nimennyt meidät itse mielikuvissaan. Otin sen termin heti käyttööni.

Seuraava asiakas tuli reippaasti sisään, astui viisi askelta ja pysähtyi hämmentyneenä. Hän oli jo kävellyt palvelutiskin ohi ja oli jo menossa kirjahyllynkin ohi. Sitten hän kääntyi ja kysyi ”tässäkö koko kirjasto on”. ”Tässä” vastasin minä hymyillen. Samoin kävi toisellekin asiakkaalle samana päivänä.

Eilen nostelin parikymmentä Oamkin muista kirjastoista Raahen lähetettyjä asiakkaiden varaamia kirjoja varattujen kirjojen hyllylle. Siis kirjojen ja lehtien lainaaminen onnistuu myös minikirjastossa. Raahen oma kokoelma supistui varsin vaatimattomaksi, mutta kirjoja ja lehtiä saa Raaheen varaamalla Oulussa ja Oulaisissa olevaa aineistoa. Suosittelen hyötyliikuntaa, joten kirjastossakin voi käydä varaamassa kirjoja, mutta helpoimmalla pääsee, jos tekee varaukset omatoimisesti Leevissä tai ottaa minuun yhteyttä jollain muulla ulottuvilla olevista välineistä.

Minikirjastossa muutokset aikaisempaan kirjastoon näkyvät paitsi hyllyjen ja niissä olevien aineistojen vähenemisenä myös opiskelutilojen ja erilaisten laitteiden tarjonnassa. Ryhmätyö- ja tutkijanhuoneita ei enää ole käytettävissä, kuten ei hiljaista lukutilaakaan. Myös kopiointi ja tulostaminen kuuluvat menneisiin palveluihin. Tietokoneita löytyy kaksi käytävältä kirjaston edestä, mutta opiskelutehtävien tekemiseen ne eivät oikein sovellu. Tiedonhakuun nekin kyllä soveltuvat!

Kirjastopalveluista lainaamisen lisäksi edelleen tarjolla on tiedonhaun ohjausta, jota annan mielelläni jatkossakin! Sitä annan myös etänä AC:n välityksellä. Samoin e-aineistot ja kirjaston verkkopalvelut ovat Raahenkin asiakkaiden käytettävissä aivan kuten ennenkin. Myös kirjojen palauttaminen onnistuu kirjaston ollessa suljettu, kun vain elokuvateatteri on auki.

 

 

”Elämä on juna, ei asema”

Olen kirjoittanut 1,5 vuoden aikana tähän blogiin viisi kertaa. Aiheitani ovat olleet opiskelijakysely ja palautteenanto, sitoutuminen ja työhyvinvointi, ulkoinen auditointi, laatukiertue ja sen kuulumiset sekä oma harjoitteluaikani. Sanomani laadusta on varmaankin jo mennyt perille! Tämä onkin sitten kuudes ja samalla viimeinen kirjoitus, sillä laatukoordinaattorin sijaisuuteni loppuu ja Sari Ahvenlampi ottaa taas ohjat.

Näin viimeiseksi aiheeksi tuli mieleeni työnkierto. Listasin juuri työkokemukseni Oamkissa ja hämmästyin itsekin, kuinka paljon tähän 1,5 vuoteen on mahtunut. Aloitin kolmen kuukauden harjoittelun rehtorin toimistossa aprillipäivänä 2011 opinto- ja laatuasioiden sekä kv-asioiden hallinnon tehtävissä. Sen jälkeen työtehtäväni jatkuivatkin laatukiertueen lisäksi opintotukilautakunnan tehtävissä. Oamkin tasa-arvosuunnitelman tulin tekemään parin päivän varoitusajalla. Tasa-arvosuunnitelman valmistelun jälkeen vietin kuukauden gradun parissa, mutta sitten opintojen ohjauksen hallinnollisissa tehtävissä tarvittiin apua. Ehkä yllättävin oli tämä sijaisuus tki-toiminnan laatukoordinaattorina ja sain tutustua taas yhteen uuteen puoleen Oamkin organisaatiosta ja sen hallinnosta. Työtehtäväni ovat vaihtuneet melko tiuhaan tahtiin, mutta laatu ja siihen liittyvä työ on silti ollut osana jokaista työpäivääni tavalla tai toisella. Koen, että vaihtelu on ollut virkistävää ja suosittelen sitä kaikille! Yksiköiden yhteistyön lisäämiseksi työnkierrosta on Oamkissa ollut puhetta jo useita vuosia.

”Elämä on juna, ei asema”, kirjoittaa Paulo Coelho. Tämä junamatka Oamkissa on ollut erittäin antoisa ja opettavainen. En jää kaipaamaan pitkiä kokouksia ja tietokoneella istumista, mutta työstä saamiani uusia kokemuksia ja oivalluksia sekä tietenkin mukavia työkavereitani tulen muistelemaan lämmöllä.

Markus Mäkitalokin kiitti kauniisti hallintoa omassa ”jäähyväiskirjoituksessaan”, joten minäpä kiitän hallinnon lisäksi OSAKOa ja kaikkia muita, keiden kanssa olen ollut yhteistyössä!

Pinja Hietalahti

Harjoittelija, Toimistosihteeri, Suunnittelija ja Tki-laatukoordinaattori

Rehtorin toimisto

Turvetuloa!

Bioenergia ry järjesti tiistaina 8.1. ”Millä Oulu lämpiää” -seminaarin osana ”Millä Suomi lämpiää” -kiertuettaan. Tapahtumassa puhujina oli Oulun seudun suurimpien energiantuottajien edustajia Oulun Energiasta, Laanilan Voimasta ja Stora Ensolta. Terveiset Arkadianmäeltä tilaisuuteen toi keskustan kansanedustaja Antti Rantakangas. Seminaarissa kuultiin verrattain yksimielisiä puheenvuoroja energiapolitiikasta.

Oulu lämpiää pitkälti turpeella ja puulla. Turvetuotanto on kuitenkin joutunut viime vuosina ongelmiin, koska märät kesät ovat haitanneet turpeennostoa. Turpeen käytön lisäämistä haittaa myös uusien turvesoiden lupaprosessien venyminen. Vanhoilta turvesoilta turvetta taas ei voi nostaa yhtä nopeasti kuin nuorilta, koska vanhat turvesuot kuivuvat hitaammin.

Puhujat penäsivätkin lupaprosessien nopeuttamista. Moni on eri mieltä, ja toivoisi jopa, ettei uusia turvesoita luvitettaisi enää lainkaan. Tällaisia puheenvuoroja ei tässä seminaarissa tosin kuultu. Mitä vaihtoehtoja turpeelle sitten olisi?

Puuta ei kuulemma voida monessakaan voimalaitoksessa polttaa ainoana polttoaineena, koska maamme kattilakanta on sellainen, että pelkkä puunpoltto aiheuttaa korroosiota. Laanilan Voimasta kerrottiin myös, että hakkuutähteet ovat tikkuisia ja aiheuttavat laitteiden tukkeutumista. Sahojen puujätteen eri muodoissaan sen sijaan sanottiin sopivan mainiosti Laanilan Voiman polttokattiloihin. Rantakangas puolusti puun käytön lisäämistä kertomalla, että vain puolet metsien vuotuisesta kasvusta hyödynnetään nykyisellään.

Metsäenergia esitettiin turpeen ohella ainoaksi varteenotettavaksi biopolttoaineeksi. Maalämpö, aurinkoenergia, peltoenergia ja biokaasu eivät palvele keskitettyä energiantuotantoa eivätkä suurteollisuutta, ja tässä tilaisuudessa näkökulma oli suurten. Hajautettua energiantuotantoa saati älykästä energiaverkkoa ei mainittu. Turpeen ainoaksi realistiseksi ja halvaksi – joskaan ei toivotuksi – vaihtoehdoksi esitettiin kivihiili. Parasta olisi siksi puhujien mukaan uusien turvesoiden käyttöönotto laajassa mitassa.

Turpeen käytön lisäämiselle on toki argumenttinsa tässä maakunnassa. Se työllistää, lisää energiaomavaraisuutta ja on sitä lähienergiaa. Vesiensuojelunkin kerrottiin nykyään olevan turvesoilla kunnossa. Tässä seminaarissa turve oli myös bioenergiaa. Turpeen status vaihtelee, riippuen siitä keneltä kysytään, fossiilisesta hitaasti uusiutuvaan.

Suomen energiaomavaraisuus on vain 31 prosenttia. Kauppatase on negatiivinen ja valtiolla lainaa miljarditolkulla. Ratkaisuksi seminaarissa taloustilanteeseen ehdotettiin kotimaisen energiantuotannon lisäämistä. Hyvä idea. Olisi toivottavaa kuitenkin keskustella julkisesti mitä kaikkia uusiutuvan energian muotoja voitaisiin käyttää tulevaisuudessa enemmän, koska monipuolisuus lienee ainoa tie: koko uusiutuvan energian kirjo käyttöön niin hajautetusti kuin keskitetysti. Eikä pitkäjänteinen energiapolitiikkakaan varmasti haittaisi.

Projektisuunnittelija Tiina Sarja

Oulun seudun ammattikorkeakoulu,  Luonnonvara-alan yksikkö

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Vaikka otsikkoni onkin hieman mielikuvitukseton, uskaltaisin väittää, että itse en ole. Tällä, pitää muistaa-ajatusten ja nuhan täytteisellä päällä, olen tänään keksinyt monia tapoja vältellä blogivuoden aloittamista. 🙂 Nyt kuitenkin, kun sähköpostin ja Osakolaisen juttujen kaltaiset asiat voi hetkeksi jättää rauhaan, siemaisen C-vitamiini poretabletilla terästämääni vettä ja hiljennyn pohtimaan tulevaa vuotta.

Suomen opiskelijakuntien tulevat puheenjohtajat kokoontuivat jo joulukuun puolella ensimmäisen kerran tutustumaan ja oppimaan johtamisesta. Minä eli Noora Nousiainen ja varapuheenjohtajani Heikki Leppänen osallistuimme myös SAMOKin järjestämään tapahtumaan. Ohjelma tarjosi melko laajasti ohjeistusta sekä oppia opiskelijakuntien taloudesta, lakisääteisestä asemasta sekä erilaisista johtamistyyleistä. Tavallaan oli helpottava kuulla iltaohjeman saunaosuuden rentouttaneilta muilta puheenjohtajilta, että he kokivat samanlaista epävarmuutta kuin mekin. Nyt on ääni kellossa muuttunut  kun perehdytykset on pidetty ja ollaan päästy asian ytimeen. Ja näin sen pitää ollakin, kukaan ei ole seppä syntyissään!

OSAKOn vuoden ensimmäinen tapahtuma sisältää myös koulutusta. Predari eli pre edari eli ennen ensimmäistä edustajiston kokousta pidettävän koulutusviikonlopun suunnitelmat ovat loppusilausta eli ruokalistaa vaille valmiit. Uuden edustajiston kouluttaminen sekä toimintaan perehdyttäminen on erittäin tärkeää, jotta se voi toimia saumattomasti ja täyttää yhden opiskelijakuntien lakisääteisen tehtävän. Ammattikorkeakoululain 42 a § kohdassa sanotaan näin: ”Opiskelijakunnan tehtävänä on omalta osaltaan valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.” Ja sitähän opiskelijakunnan edustajistossa toimiminen parhaillaan opettaa.

Tulevaan vuoteen liittyy myös varmasti edustajistoa puhuttava piirre, nimittäin uuden strategian laatiminen. Vanha strategia kausi päättyy vuoden 2013 loputtua ja silloin astuu voimaan uusi, tänä vuonna työstetty teos. Vanhan strategian tavotteista jokaista ei ole saavutettu, mutta vuoden aikana vielä ehtii eteenpäin. Muun muassa jäsenmäärämme hipoo strategian asettamaa 4000 jäsenen rimaa ja uskaltaisin sanoa, että tänä keväänä yhteisvoimin ylitys onnistuu. Jotkin tavoitteista on ehkä vielä saavuttamattomissa kuten edustajiston vaalien 40% äänestysaktiivisuus. Tänä vuonna kuitenkin jotain tehtiin oikein, sillä  äänestysprosentti nousi melkein 10% viime vuodesta. Uuden strategian luomisesta ja strategia prosessin käynnistämisestä ehkä puhutaan jo Predarissa. 

Nämä kaksi viikkoa ovat olleet opettavaisia. Esimiesasema, puheenjohtajuus, uusi työpiste, uudet ihmiset sekä työmäärän ja ajanhallinta ovat tehneet elämästäni hetkeksi hullunmyllyä. Pikkuhiljaa alan tottua tähän uuteen rooliini. Onneksi ystäväni, entiset hallituskaverit sekä perheeni ovat rohkaisseet minua. Niinkuin Tiina sanoi: ”Kyllä susta hyvä puheenjohtaja tulee.” Alan jo uskoa tuohon lauseeseen.

Kiitos vuoden 2012 hallitukselle, OSAKO alumneille ja OSAKOn työntekijoille, ilman teitä en olisi nyt tässä,  kiitollisuudesta ja onnesta kyynelehtien kirjoittamassa toimistolla vielä tähän aikaan päivästä (klo 18:27) ensimmäistä blogikirjoitustani OSAKOn hallituksen puheenjohtajana.


Predari alkaa
bussi lähtee kohta jo
toimistolta hoi!


Terveisin Noora Nousiainen

Hallituksen puheenjohtaja

The Finnish sustainability approach put to the test in The Netherlands

The Finnish sustainability approach put to the test in The Netherlands
The Finnish sustainability approach put to the test in The Netherlands

Two Dutch lecturers from Van Hall Larenstein UAS attended a Sustainable Teacher Exchange week in Oulu UAS last October. Looking back on this visit after a while is a nice opportunity to reflect on our own school situation in The Netherlands. In Oulu we saw a dedicated sustainability team that took really good care of the environmental aspects of the institute. What struck me most was the philosophy of getting results in a well planned but relaxed way. This step by step approach seemed to have a lot of support from all levels in the organisation. This work was crowned by the WWF certificate at the entrance and the little friendly dog symbol that smiled to me from many places in the building.

This makes me jealous! I also want to have a certificate in my institute and a nice cartoon figure. I have been pulling at many strings in my school to get our environmental care in order, but we never reached the Oulu state of a real certificate in the doorway. Thanks for this example!

Partly by frustration on the slow environmental progress in our institute (still no separate waste disposal system) I focused myself more and more on the curriculum development and on regional cooperation:

  • In the curriculum we decided to concentrate sustainability lessons in one period per year. Special focus was given by colleague Glibert Leistra on the philosophy of ethics and on dealing with sustainability dilemmas in the classroom. This proved to be a good decision and he trained the staff in bringing dilemma’s to the classroom with the Socratic discussion method. Students examine a case now by asking real good questions to each other and exploring the ethical standpoints in these discussions. In the end they make a decision and this helps them to unwind the many opinions that can blur your view. 
  • In regional cooperation we invested in the building of a network of government (local municipalities of Rheden and Arnhem), entrepreneurs, NGO’s, natural and cultural resource management organisations, schools and citizens-organisations. In this network with the name Groene Vallei Veluwezoom (Green Valley Veluwezoom) our school provides students for a lot of practical research questions. Several teachers are involved in green projects with a direct connection with citizen participation. After a few years of experimenting, we can now harvest some good practices. One recent example is a local citizens initiative to restore a derelict commercial apple orchard with high grown apple trees for adoption at 35€ per tree per year. This initiative is now expanding to a wider movement of ”greening the whole neighbourhood”.  Our students cooperate for real with the municipality staff in the participation process and the results are very promising. But the question in this BLOG is: Does it really promote sustainable development within our network? I vote for a Yes, because we are all working towards a common goal in small and relaxed but steady steps (The Finnish approach!) Every partner is contributing according to his abilities and special skills. Our school brings in knowledge on landscape architecture and the environment; it facilitates the citizen participation and provides the vision of young people. This last factor is more and more appreciated, because many planning projects are driven by the older generations. So in regional cooperation our school is promoting the People and Planet -side of the puzzle. The Profitability/Profit-side is the difficult one these days. But we discovered that there is always money for a good idea. As long as the initiative is visionary and imaginable for the stakeholders and as long as it promotes real citizen involvement, than there is a really good chance for success. So do it as the Oulu Fins: relaxed but steady and determined!

Daan van der Linde (Rural Development lecturer) daan.vanderlinde@wur.nl and Gilbert Leistra (Nature Conservation lecturer) gilbert.leistra@wur.nl

Van Hall Larenstein UAS, Larensteinselaan 26a, 6882 CT Velp, The Netherlands. www.vanhall-larenstein.com

Koko kirjoitus »