Monthly Archive: tammikuu 2013

Laatuauditointi – kaavamaisia ulkoa opeteltuja vastauksia vai aitoa kehittämiseen tähtäävää keskustelua?

”Sydän hakkaa vimmatusti, kädet hikoilevat ja tuntuu, että on vaikea hengittää. Pitääkö sitä kaikkeen lupautua? Neuvotteluhuoneen valtavan pöydän takana istuu mies tumma puku päällä ja kohta se kysyy jotain MINULTA. Entä, jos en osaa vastata? Entä, jos sanat eivät vain tule kurkusta ulos?”

Fiilis olisi voinut olla yllä kuvatun kaltainen. Todellisuudessa näin jälkikäteen muisteltuna en muista, että olisiko jollain miehistä ollut puku päällä ja istuimmeko erityisen ison pöydän takana. Sen muistan, että meitä vastaajia oli useita ja keskustelussa oli oikeasti keskusteleva ja kehittävä sävy. Tilaisuudesta jäi hyvä fiilis!

Hyvällä fiiliksellä ei kuitenkaan yksistään kehitetä asioita. Tarvitaan aina vaan uusia tekoja matkalla kohti laadukkaampaa toimintaa. Yhteisellä matkallamme kohti edelleen parempaa laatua ja arjen käytäntöjä toivon, että pääsemme myös kevään kehityskeskusteluissa kehittämiseen tähtäävään keskusteluun ja yhdessä sovittuihin toimiin asioiden parantamiseksi. Auditoinnin pohjalta laaditussa korkeakouluneuvoston arviointiraportissakin todetaan, että korkeakoulun kehittämiskohteiden priorisointi edistäisi laadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuuden arviointia ja kehittämistä. Kaikkea ei siis tarvi muuttaa yhdellä kerralla!

Tiina Gallén
Osastonjohtaja, Yliopettaja
Liiketalouden yksikkö

Mitä, missä, milloin?

Vuoden 2011 lopussa jäin kotiin odottelemaan vauvan syntymää. Tunnelmat oli leppoisat ja silti jännittyneet.  Jäin hyvillä mielin töistä pois, kun syksy oli huipentunut hyvin menneeseen auditointivierailuun. Tiesin että hetken voi huokaista ennen kuin alkaa uudet haasteet puhaltaa omissa päivissä – ja öissä. Edessä oleva elämänmuutos jännitti. Kun ensimmäinen lapsi syntyy, on kaikki uutta. Mielessä on paljon kysymyksiä, joihin saa vastauksia vasta kun lapsi on konkreettisesti sylissä.

Vuosi 2012 kiteytyy yhteen pieneen ihmiseen, joka syntyi tammikuussa ja lähti kävelemään joulukuussa. Siinä välissä vauva kasvoi vähän isommaksi ja minä opettelin äitiyttä. Niin kokonaisvaltaisesti vaikuttavaa asiaa en toista keksi kuin mitä lapsen syntymä on. Se pyöräyttää maailman ympäri ja antaa suurimmat ilot ja huolet. Se järjestää toimintaa päiviin ja öihin. Se antaa mahdollisuuden kasvaa ihmisenä ja samalla saa huomata myös oman pienuutensa. Kun aina ei vain jaksa. Kun haluaisi vain nukkua. Edes hetken.  Ja silti, kun katselee omaa pientä lasta, ei rakkaampaa löydy.

Tällaisen vuoden jälkeen tuntui kummalliselta kävellä työpaikalle ja avata työhuoneen ovi. Kaikki oli jotenkin niin tuttua ja silti mikään ei kuitenkaan ollut ihan samalla tavalla kuin ennen. Mietin, mitä täällä on tapahtunut sillä aikaa kun olin kotona, onko muutoksia ollut paljonkin, kun Oamkista tehdään osakeyhtiötä.

Reilun viikon ajan olen hahmotellut mielessäni Oamkin asioita. Tutut työryhmät ovat toiminnassa, muistioista näkyy, mistä asioista on vuoden aikana keskusteltu. Ne löytyivät helposti tutusta paikasta! Toimintakertomukset on tehty ja samoin suunniteltu seuraavaa vuotta. Huomaan, että tuttuja juttuja löytyy kun luen dokumentteja intrasta, joka on varsin samanlainen kuin lähtiessäni vuosi sitten. Tuntuu siltä, että muutoksia on tulossa mutta vielä ne eivät konkretisoituneet arkeen. Keskusteluissa ne kuuluvat kyllä.

Huomaan, että pientä jännitystä on ilmassa. Mitä tarkoittaa kun Oamk on osakeyhtiö? Mitä se tarkoittaa MINUN työssäni? Ja tässä minä  on ihan jokainen meistä. Miten organisaatio muuttuu? Kuka on esimieheni ja kenen kanssa teen töitä? Ennen kaikkea:  tarvitaanko minua? Tällaisia ajatuksia leijuu ilmassa. Huomaan, että tässä muutosvaiheessa tarvitaan tiedottamista, viestintää ja keskustelua vieläkin enemmän kuin aiemmin. Onko sitä riittävästi? Mielestäni ei ole. Vuoropuhelun on muutoksessa oltava jatkuvaa, koska pienikin viive lisää huhuja. Kun siis rakennetaan uutta, visioidaan tulevaa ja samalla mietitään, pitäisikö jotain tiedottaa ja missä vaiheessa – ollaan jo vähän myöhässä.

Onneksi tällaisissa muutoksissa ei tarvitse odottaa siihen, että lapsi on sylissä, ennen kuin tietää mitä todella tapahtuu. Viestintäkanavia on nykyään paljon jos niitä halutaan käyttää. Ainut mahdollisuus ei ole tiedotustilaisuus kerran tai kahdesti lukukaudessa ja muutama tiedote intrassa.  Toivon siis näin uuden kynnyksellä, että luomme yhdessä uutta hyvää Oamkia keskustelevassa hengessä ja työtä rinnakkain tehden. Silloin voidaan puhua aidosta ja rohkeasta Minun Oamkistani. Organisaatio on juuri niin hyvä kuin ihmiset, jotka siellä tekevät työtä. Epätietoisuus tulevasta ei lisää kenenkään työmotivaatiota.

Innostavaa työvuotta kaikille!

Raahen korkeakoulukirjastosta tuli minikirjasto

”Täälläkö se minikirjasto on” kysyi opiskelija kurkistaessaan kirjastoon. Hän oli löytänyt Raahen kampusalueen perällä olevaan auditoriorakennukseen ja siellä ensimmäisen kerroksen käytävälle puoliväliin käytävää. Hänelle olimme kertoneet oikeat koordinaatit jo ennen muuttoa. Samoin olimme kertoneet sen, että kirjasto tulee sijaitsemaan kolmen hengen työhuoneessa. Minikirjastoksi hän oli nimennyt meidät itse mielikuvissaan. Otin sen termin heti käyttööni.

Seuraava asiakas tuli reippaasti sisään, astui viisi askelta ja pysähtyi hämmentyneenä. Hän oli jo kävellyt palvelutiskin ohi ja oli jo menossa kirjahyllynkin ohi. Sitten hän kääntyi ja kysyi ”tässäkö koko kirjasto on”. ”Tässä” vastasin minä hymyillen. Samoin kävi toisellekin asiakkaalle samana päivänä.

Eilen nostelin parikymmentä Oamkin muista kirjastoista Raahen lähetettyjä asiakkaiden varaamia kirjoja varattujen kirjojen hyllylle. Siis kirjojen ja lehtien lainaaminen onnistuu myös minikirjastossa. Raahen oma kokoelma supistui varsin vaatimattomaksi, mutta kirjoja ja lehtiä saa Raaheen varaamalla Oulussa ja Oulaisissa olevaa aineistoa. Suosittelen hyötyliikuntaa, joten kirjastossakin voi käydä varaamassa kirjoja, mutta helpoimmalla pääsee, jos tekee varaukset omatoimisesti Leevissä tai ottaa minuun yhteyttä jollain muulla ulottuvilla olevista välineistä.

Minikirjastossa muutokset aikaisempaan kirjastoon näkyvät paitsi hyllyjen ja niissä olevien aineistojen vähenemisenä myös opiskelutilojen ja erilaisten laitteiden tarjonnassa. Ryhmätyö- ja tutkijanhuoneita ei enää ole käytettävissä, kuten ei hiljaista lukutilaakaan. Myös kopiointi ja tulostaminen kuuluvat menneisiin palveluihin. Tietokoneita löytyy kaksi käytävältä kirjaston edestä, mutta opiskelutehtävien tekemiseen ne eivät oikein sovellu. Tiedonhakuun nekin kyllä soveltuvat!

Kirjastopalveluista lainaamisen lisäksi edelleen tarjolla on tiedonhaun ohjausta, jota annan mielelläni jatkossakin! Sitä annan myös etänä AC:n välityksellä. Samoin e-aineistot ja kirjaston verkkopalvelut ovat Raahenkin asiakkaiden käytettävissä aivan kuten ennenkin. Myös kirjojen palauttaminen onnistuu kirjaston ollessa suljettu, kun vain elokuvateatteri on auki.

 

 

”Elämä on juna, ei asema”

Olen kirjoittanut 1,5 vuoden aikana tähän blogiin viisi kertaa. Aiheitani ovat olleet opiskelijakysely ja palautteenanto, sitoutuminen ja työhyvinvointi, ulkoinen auditointi, laatukiertue ja sen kuulumiset sekä oma harjoitteluaikani. Sanomani laadusta on varmaankin jo mennyt perille! Tämä onkin sitten kuudes ja samalla viimeinen kirjoitus, sillä laatukoordinaattorin sijaisuuteni loppuu ja Sari Ahvenlampi ottaa taas ohjat.

Näin viimeiseksi aiheeksi tuli mieleeni työnkierto. Listasin juuri työkokemukseni Oamkissa ja hämmästyin itsekin, kuinka paljon tähän 1,5 vuoteen on mahtunut. Aloitin kolmen kuukauden harjoittelun rehtorin toimistossa aprillipäivänä 2011 opinto- ja laatuasioiden sekä kv-asioiden hallinnon tehtävissä. Sen jälkeen työtehtäväni jatkuivatkin laatukiertueen lisäksi opintotukilautakunnan tehtävissä. Oamkin tasa-arvosuunnitelman tulin tekemään parin päivän varoitusajalla. Tasa-arvosuunnitelman valmistelun jälkeen vietin kuukauden gradun parissa, mutta sitten opintojen ohjauksen hallinnollisissa tehtävissä tarvittiin apua. Ehkä yllättävin oli tämä sijaisuus tki-toiminnan laatukoordinaattorina ja sain tutustua taas yhteen uuteen puoleen Oamkin organisaatiosta ja sen hallinnosta. Työtehtäväni ovat vaihtuneet melko tiuhaan tahtiin, mutta laatu ja siihen liittyvä työ on silti ollut osana jokaista työpäivääni tavalla tai toisella. Koen, että vaihtelu on ollut virkistävää ja suosittelen sitä kaikille! Yksiköiden yhteistyön lisäämiseksi työnkierrosta on Oamkissa ollut puhetta jo useita vuosia.

”Elämä on juna, ei asema”, kirjoittaa Paulo Coelho. Tämä junamatka Oamkissa on ollut erittäin antoisa ja opettavainen. En jää kaipaamaan pitkiä kokouksia ja tietokoneella istumista, mutta työstä saamiani uusia kokemuksia ja oivalluksia sekä tietenkin mukavia työkavereitani tulen muistelemaan lämmöllä.

Markus Mäkitalokin kiitti kauniisti hallintoa omassa ”jäähyväiskirjoituksessaan”, joten minäpä kiitän hallinnon lisäksi OSAKOa ja kaikkia muita, keiden kanssa olen ollut yhteistyössä!

Pinja Hietalahti

Harjoittelija, Toimistosihteeri, Suunnittelija ja Tki-laatukoordinaattori

Rehtorin toimisto

taskuLeevi -testejä Androidissa, sympparissa ja iPadissa

Tarkkasilmäisimmät lienevät jo huomanneen, että saimme Leevistä viime syksynä mobiiliversion. Syyslukukauden hulinoista johtuen pääsin itse testaamaan taskuLeevin nimellä kulkevan mobiilikäyttöliittymän toimintoja vasta nyt. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?

Aloitin testailut Kulttuurialan kirjaston Android-tabletilla. Leevi-linkki löytyy luultavasti helpoiten kirjaston etusivulta. Vasemmanpuoleisessa navigointipalkissa on kätevästi sormellanäpättävä oranssi Leevi-banneri. Leevi tunnistaa yleisimmät mobiiliselaimet automaattisesti, ja ohjaa minut suoraan taskuLeeviin.

Ensimmäiseksi haluan testata aineiston hakua ja varaamista. Testiyksilö olkoon Jari Parantaisen Sissimarkkinointi, joka on Kulttuurialalla kurssikirjana, mutta löytyy myös muista toimipisteistä. Naputan nimekkeen eli ’Sissimarkkointi’ hakukenttään ja tökkäisen ”Hae”-nappia. Hakutuloksia on 4, joista valitsen uusimman eli 2008 painoksen. Kaikki niteet ovat lainassa, joten päätän tehdä varauksen. ”Varaus/pyyntö”-nappi löytyy kätevästi sivun yläosasta, ja sitä klikkaamalla avautuu kirjautumislomake.

Kirjautumislomakkeeseen syötetään tuttuun tapaan kirjastokortin numero, oma sukunimi ja PIN-koodi.

Vielä kerran ”Varaus/Hold”…

Kirjautumisen jälkeen taskuLeevi pyytää vielä varmistamaan varauksen ja valitsemaan, mistä toimipisteestä haluan noutaa kirjan. Valitsen Kulttuurialan kirjaston ja klikkaan ”Tee varaus/pyyntö” ja taskuLeevi kertoo varmistukseksi, että ”Pyyntö onnistui”. Melko kätevää. =)

Tablet-tietokone ei ole loppujen lopuksi kovin kaukana normiläppäristä, joten lisään vaikeusastetta, ja testaan taskuLeeviä seuraavaksi, jos nyt ei varsinaisesti antiikkisella niin ainakin karvalakkimallisella, älypuhelimellani ja sen mininäytöllä.

Tällä kertaa päätän testata lainojen uusimista. Kirjautumissivulle pääsee klikkaamalla taskuLeevin yläreunasta ”Omat tiedot / Lainojen uusinta”. Sitten taas syötetään kirjastokortin numero, sukunimi ja PIN-koodi. Painikkeet tuntuvat huomattavasti pienemmiltä, mutta osun niihin silti kiitettävästi. Kirjautuminen onnistuu ja lainani räpsähtävät näytölle. Ruksin niistä kaikki, jotka haluan uusia. Lopuksi klikkaan ”Uusi valitut” ja taskuLeevi ilmoittaa uusinnan onnistumisesta. Noniin, sekin oli melko kätevää. Tuon voi tehdä oikeasti melkein missä ja milloin vaan. Bussissa, kotona, kävelyllä, kaupungilla, rinteessä, after skissä jne. 😉

Lopuksi haluan testata vielä, että mitä iPad sanoo taskuLeevistä.

Hakeudun taskuLeeviin jälleen kirjaston etusivun Leevi-bannerin kautta. Mutta mitä ihmettä? TaskuLeevin sijaan avautuukin Leevin normaali näkymä. Olen jo hätyyttelemässä kirjaston atk-tukea, että nyt on Leevin mobiiliohjauksessa jotain vikaa, kunnes hoksaan, että iPadissa ei olekaan erillistä mobiiliselainta, vaan se käyttää Applen tavallista pöytäkoneselainta Safaria. Dah! Nähtävästi iPadin ominaisuudet ovat niin lähellä läppäriä, että se ei tarvitse erillistä mobiilioptimoitua käyttöliittymää.

Selainten varsin avuliaasta itseohjautuvuudesta huolimatta halusimme kuitenkin tarjota asiakkaillemme mahdollisuuden valita kumpaa Leevin versiota mieluummin käyttää; Molemmista käyttöliittymistä pääsee siirtymään toiseen versioon ja takaisin halutessaan.

Ja niin on lainojen uusiminen taas pikkuisen helpompaa. Jos jotakuta nyt huolestuttaa, että kirjaston talous kriisiytyy menetettyjen myöhästymismaksujen vuoksi, niin olkaa huoleti: kirjaston toimeentuloa ei ole ennenkään laskettu myöhästymismaksujen varaan. 😉