Daily Archive: helmikuu 21, 2013

Life Beyond Routine

Winter is slowly sliding towards spring. Even the sun has decided to present itself and shed light on our busy days. This time of the year is famously a favourable time for new ideas, hobbies, and even new beginnings.

The post-darkness sun isn’t the only source of inspiration for this week’s blog post, though. OSAKO works in teams, and as I’m responsible for international events, I’m part of a team concentrating on students’ well-being. Students’ health care is obviously central to our work, but the concept of well-being extends beyond that; it’s also about possibilities for satisfying free time and being an active member of the society. Sometimes this requires new ideas, hobbies, and new beginnings. A well-being student is a student who feels good, not just a student who’s physically healthy.

Routine makes us feel comfortable and creates sense of security. Up to a certain point this is, of course,  a good thing. However, it is all too easy to stick to the routine, and never taking a step out of our comfort zone will make sure we never learn anything new, either. I’m not talking about skydiving or bungee jumping here, but simple little things, that we all can do every once in a while. Someone maybe hasn’t been ice skating for years, or there’s a restaurant right next door that you’ve never visited. Or maybe someone’s been planning to learn how to snowboard but never got around to do it.

Many of the activities we’ve organized for the international students have been new experiences for me, as well. Last week we took the students ice fishing, and even though this might not be as exotic for me as it is for some, it surely is something I hardly ever do, and therefore extremely refreshing.

Maybe in the future we should inform also the Finnish students better about these events. The next trip OSAKO will organize is a day trip to the SnowCastle on March 16th, and everyone’s more than welcome on board. And if anyone has any new ideas on how we could contribute to students’ well-being, we’d be very happy to hear your suggestions!

 

This year I won’t say

I will not do this and that

I will say hell yeah


Tanja

Secretary of Cultural Affairs

Lehtinen Lasse (Arto Paasilinna): Nätti-Jussi

Nätti-Jussi oli varsinanen legenda, josta kerrotaan kaskuja yhä edelleen varsinkin Pohjois-Suomessa. Nätti oli kuitenkin muutakin kuin legenda: hän syntyi vuonna 1890 ja kuoli 1964.

Tämä suomalainen seikkailija on virallisesti lähtöisin Karstulasta, mutta sinne, kunnanesimiehen pihaan, hänet jätti tuntematon nainen ja Nätti sai vasta n. 30-vuotiaana tietää olevansa vaihdokas, jonka oikea koti olisi ollut iso talo Mäntässä. Karstulassa tämä kampurajalkainen, hylätty vauva annettiin kasvatiksi Äijä ja Maija Nätin perheeseen ja poika sai nimekseen Johan Viktor Nätti,  Nätti-Jussi aloitti seikkalijan matkansa. Myöhemmin Jussi huutokaupattiin Poikosten perheeseen.

Jo 5-vuotiaana Jussi pantiin paimentamaan lehmiä laidunkausiksi metsään, kunnes hänet huutokaupattiin uudelleen 7-vuotiaana  seppä Räihälle ja hänen vaimolleen. Sepän apupoikana  Jussi oppi tekemään sepän töitä. Jussi oli harva puheissaan, mutta tarkka kuuntelija ja näppärä oppimaan eri asioita koko ikänsä, joten hän oppi jo pienenä selviytymään itsenäisesti erilaisissa tilanteissa ja suoriutumaan hyvin monipuolisista askareista. Samalla sinnikkyydellä hän oppi puhumaan ruotsia ja englantia.

Nätti-Jussi kiersi maailmaa Afrikan kulta- ja timanttikaivoksilta Pohjois-Amerikan intiaanikyliin ja  Liverpoolin satamakorttelehin. tulivatpa matkoilla tutuiksi myös Brysselin timanttikauppiaat ja Wienin kahvilat,  puhumattakaan Lapin metsätyömaista. Nimekkäitä tuttavuuksia Nätillä oli Al Caponesta Joe (”John F:n isä”) Kennedyyn, Kekkosesta Haile Selassieen.

Kirja on hulppean hilpeä selostus Nätin uskomattomista matkoista ja tuttavuuksista. Kuinka paljon kirjassa on fiktiota,  minkä verran faktaa – sitä saa lukija ihmetellä. Kirjan esipuheessa Paasilinna, kiitellessään Lehtistä tämän suostuttua viimeistelemään kirjan, mainitsee tämän olevan historiantutkija, jolla on ollut ”pätevyys tarkistaa päähenkilöä koskevat asiatiedot monista Suomen ja ulkomaiden arkistoista” (Lehtinen, Nätti-Jussi, 8).

Kenelle kirjaa voi suositella? Ihan kenelle tahansa, joka ei ota kaikkea ihan tosissaan ja osaa nauttia kunnon seikkailusta.

Heli Puustinen