Liza Marklund: Uhatut (2002)

Uhatut on tositarinaan perustuva romaani. Kirjan päähenkilö Maria (Mia) Eriksson kertoi tarinansa Liza Marklundille, joka kirjoitti tarinasta Ruotsin valtiopäiviäkin kohauttaneen esikoisteoksensa Gömdan vuonna 1995. Suomeksi kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2002. Liza Marklund tunnetaan dekkareista, joiden päähenkilö on toimittaja Annika Bengtzon. Uhatut (1995 Gömda) ei ole dekkari, vaan karmaiseva tarina vuosikausia kestäneestä perheväkivallasta ja vainosta. Romaanin itsenäiset jatko-osat ovat Turvapaikka (2004) sekä Mian salaisuus (2006).

Kirja kertoo Mia Erikssonista, tavallisesta ruotsalaisesta naisesta, joka rakastuu väärään mieheen. Aluksi maahanmuuttajataustainen mies on ihana, kohtelias ja rakastava. Pikku hiljaa suhteeseen hiipii viha, vallanhimo ja väkivaltaisuus. Mies alkaa puuttua Mian tekemisiin ja pian hän huomaa elävänsä keskellä sekä henkisestä että fyysisestä väkivallasta muodostuvaa helvettiä. Pariskunnalle syntyy lapsi, mutta perhe-elämä ei ole onnellista. He eroavat ja ex-mies alkaa vainota Miaa.

Vaino pahenee, kun Mia tapaa uuden miehen, menee naimisiin ja saa toisen lapsen. Vainooja uhkaa jatkuvasti perheen henkeä. Vaino ulottuu myös Mian lähiomaisiin.  Viranomaiset ovat voimattomia yrittäessään suojella Mia ja hänen perhettään. Lopulta Mian perhe joutuu lähtemään kodistaan ja piilottelemaan eri paikoissa, mutta aina ex-mies löytää heidät. Lopulta perheen on kadottava maan alle suojellakseen omaa henkeään. Perhe joutuu kierteeseen, jossa asuinpaikka vaihtuu jatkuvasti. Ainainen pelko ja epävarmuus elämässä vaarantavat lasten kehityksen. Vaikean elämäntilanteen seurauksena Mian Emma-tytär sairastuu fyysisesti ja psyykkisesti sekä Mian mielenterveys järkkyy.

Kirja on järkyttävä kuvaus perheväkivallasta ja vainosta, mutta kuitenkin tarina on kauheudestaan huolimatta selviytymistarina. Kirjaa lukiessani mietin – miksi yhdellä vallanhaluisella ja väkivaltaisella miehellä on oikeus tuhota monen ihmisen elämä? Tarina kertoo myös siitä, miten huonosti yhteiskunta ja viranomaiset pystyvät suojelemaan vainon ja väkivallan uhria. Kirja on ajatuksia herättävä.

Jaana Rusanen