Daily Archive: maaliskuu 1, 2013

Isaac Asimov: I, Robot

Alunperin 1950-luvulla ilmestynyt scifiklassikko, joka onnistuu yllättämään helppolukuisuudellaan ja viihdyttävyydellään.

Kirjaan on koottu Asimovin jännittäviä robottinovelleja mielekkäänä kokonaisuutena. Tarinat kertovat erityyppisten robottien kehitysvaiheista, niissä ilmenneistä ongelmista ja siitä, miten kyseiset ongelmat saadaan ratkaistua. Jokaisessa tarinassa on oma pieni mysteerinsä selvitettävänä, ja samalla robotit peilaavat myös ihmisluonnetta.

Kaiken perustana toimivat robotiikan kolme lakia:

  1. A robot may not injure a human being or, through inaction, allow a human being to come to harm

  2. A robot must obey orders given to it by human beings except where such orders would conflict with the First Law.

  3. A robot must protect its own existence as long as such protection does not conflict with the First or Second Law.

Asimovin kerronta on sujuvaa, henkilöhahmot eläviä ja hahmojen välinen dialogi viihdyttävää, jopa hauskaa. Kirja sopii mielestäni erinomaisesti myös lukijoille, jotka eivät ole scifin suurkuluttajia.

(Sivuhuomiona I Robot elokuva perustuu samaan robottiuniversumiin ja sisältää joitain tuttuja hahmoja, mutta on oma erillinen kertomuksena.)

– Katariina

Leena Krohn: Tainaron

Allegoriakirja Tainaron kertoo erilaisista lajeista ja niiden käyttäytymistavoista Tainaronin kaupungissa. Päähenkilö on sivullinen tarkastelija, joka peilaa eri lajien tottumuksia ja tapoja omaan kokemusmaailmaansa. Tainaronissa arkitodellisuus kumoutuu ja päähenkilö käy läpi olemassaolon eri ulottuvuuksia, erilaisia tapoja jäsentää todellisuutta.

Tainaron julkaistiin 2004 USA:ssa ja se oli ehdolla World Fantasy Award -palkinnon saajaksi vuonna 2005. Krohnin tuotantoa on käännetty useille eri kielille ja Krohn on saanut Finlandia-palkinnon teoksestaan Matemaattisia olioita tai jaettuja unia.

Judith McNaught: Hellä ja katkera yö

Kaikki alkaa siitä, kun FBI tarvitsee sankarittaremme apua. Sloan Reynolds on vaatimatonta elämää elävä pikkukaupungin poliisi, jonka isän puuhia FBI haluaa tutkia. Vastahakoisesti Sloan suostuu auttamaan ja lähtee palm Beachiin esittämään tyhmää blondia seuranaan FBI-agentti Paul Richardsson. Seurapiirien säihkeessä Sloan tutustuu uudelleen perheeseensä sekä komeaan ja rikkaaseen liikemieheen, Noah Maitlandiin, joka vie häneltä jalat alta. Mies on aivan eri maailmasta kuin Sloan ja kaiken lisäksi myös FBI:n epäiltyjen listalla. Asiat mutkistuvat lisää, kun Sloanin isoisoäiti murhataan.

Hellä ja katkera yö on mukavan kevyttä luettavaa, jossa on sympaattinen sankaritar, kiinnostavia sivuhenkilöitä sekä muutamia jännittäviä hetkiä. Sopii romanttisen hömpän ystäville.

– Maija

Mika Waltari: Suuri illusioni (1928)

Suuri illusioni on Mika Waltarin esikoisromaani, joka käsittelee nuoruutta ja rakkauden illuusion särkymistä.  Romaanissa seurataan nuorta toimittaja Hartia, joka tavattuaan vanhan tuttunsa lähtee tämän kanssa viettämään iltaa taiteilijapiirien suosimaan paikkaan. Siellä Hart tapaa kauniin, vastustamattoman ja elämää nähneen  Caritasin sekä  Hellaksen, katkeran ja kylmäkiskoisen kirjailijan,  jotka jostakin syystä näyttävät vihaavan toisiaan.  Hart ihastuu Caritasiin ja tutustuu Hellakseen tämän töykeydestä huolimatta. Käy ilmi, että Hellaksella ja Caritasilla on yhteistä menneisyyttä josta nykyiset kireät välit johtuvat. Näin alkaa omanlaisensa kolmen ihmisen välinen suurien tunteiden piirileikki halki 1920-luvun Helsingin, Pariisin ja Saksan.

Kuten monilla kirjailijoilla on tapana, myös Waltari arvosteli  iäkkäämpänä omaa nuoruudentyötään. Hän kuvasi esikoisteostaan lapsekkaaksi, kehittymättömäksi ja sentimentaaliseksi. Kirjan ansioiksi hän laski muun muassa sen, että se kertoo jotakin omasta ajastaan. Waltari on 19-vuotiaalle itselleen turhan ankara, mutta teoksen aikalaiskuvauksen mielenkiintoisuudesta on helppo olla samaa mieltä. Etenkin se, kuinka junassa matkustava saksalaisnuorukainen ponnekkaasti vakuuttaa asiaa epäilevälle Hartille, ettei Saksa tulisi enää sotimaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen on historian valossa mielenkiintoinen pala omaa aikaansa.

Pieni varoituksen sana lienee paikallaan. Romaanin käsitellessä 1920-luvun nuoria ja kiihkoisia intellektuelleja joille verbaalinen briljeeraus on pyhä velvollisuus ja elämäntehtävä, voi varautumattomalle nykylukijalle romaanin liioittelevan älyllinen keskustelukulttuuri olla paikoittain liikaa.

– Teppo R.