Yhtiöitymistä, taloutta ja Amerikan terveisiä

Oamkin yhtiöittäminen etenee edelleen aikataulussa. Uutena positiivisena signaalina on hyvä kiinnostus Oamkin osakkuutta kohtaan; Oulun kaupunki lähetti tiedustelukirjeen OSEKKin omistaja- ja jäsenkunnille sekä yrittäjille ja kauppakamarille. Kaikki mainitut ovat kiinnostuneita osakkuudesta. Tavoitteena oleva kymmenen miljoonan osakepääoma näyttää toteutuvan; lopullinen varmuus saadaan osakemerkinnän yhteydessä. Samaan aikaan yhtiön osakassopimusta ja sääntöjä on valmisteltu, jotta ensimmäinen yhtiökokous saataisiin pidettyä aikataulun mukaan toukokuussa. Yhtiöitymisen osalta kaikki siis etenee suunnitellusti.

Sen sijaan taloudessa ei mene yhtä hyvin; valtiovallalla näyttää olevan vakaa aie kuristaa ammattikorkeakoulut hengiltä. Viimeisin nyrkinisku palleaan tuli hallituksen kehysriihessä, jossa ikään kuin sivutuotteena jäädytettiin ammattikorkeakoulujen indeksi vuodelle 2014, mikä tarkoittaa jo aiemmin tiedettyihin leikkauksiin noin 20 miljoonan euron lisäleikkausta. Näin ollen ammattikorkeakoulusektorin rahoituksesta leikataan noin 18 %, eli 170 miljoonaa, tällä hallituskaudella. Korkeakoulujen tasapuolinen kohtelu ei myöskään toteudu, kun yliopistoille ei tehty indeksin jäädyttämistä. Arene on jälleen kirjelmöinyt asiasta – kirjelmä ei tuottane tulosta, kuten eivät aiemmatkaan Arenen kirjelmät. Harmi, että tämä taloushaaste on näin valtava – samaan aikaan, kun osakeyhtiölle tulisi saada vahva startti. Oamkin kohdistuva leikkaus on vähintään kymmenen miljoonaa euroa vuoden 2012 tasosta vuoteen 2016. Tuloksellisuuden parantaminen ja tilojen käytön tehostaminen ovat merkittävimmät säästökeinot, mitkä juuri tällä hetkellä ovat käytettävissä talouden sopeuttamiseen, jotta selviämme budjettimme pienenemisestä 65 miljoonasta arviolta 55 miljoonaan euroon mainitulla jaksolla. Syksyn toimilupa- ja koulutusvastuuhaut tulee tehdä vakaalla harkinnalla talouden realiteetit huomioiden.

Mennäänpä sitten kevyempiin aiheisiin. Pääsiäisen ympärillä vietin liki pari viikkoa vuosilomastani Yhdysvalloissa Philadelphian lähistöllä, poikani perheen asuessa tilapäisesti siellä. Ajattelin kertoa blogissani kokemuksia jenkkien elämästä – osin omien, osin poikani havaintojen kautta.  Tätä kirjoittaessani olen vielä USA:ssa. Täällä ostaminen on halvempaa kuin Suomessa, erityisesti siksi, että on jos jonkinmoisia ’kolme kahden hinnalla’ yms. sekä bonus-tarjouksia. Hintataso on yleisestikin edullisempi kuin Suomessa, ja valikoimaa on valtavasti. Netin kautta ostaminen on vaivatonta ja kotiinkuljetusmaksut olemattomia, jos niitä ylipäänsä on ollenkaan. Palveluja on joka lähtöön; täällä todellakin asiakas on kuningas – ja kun palveluyrittäminen on myös yrittäjälle edullista työnantajamaksujen pienuuden johdosta. Täällä todellakin kulutetaan ja käytetään palveluita – ja mikä käyttäessä, kun palveluja on joka tarkoitukseen. Palkkataso ainakin niissä töissä, joihin vaaditaan korkeakoulutus, on selvästi Suomea parempi. Ottamatta kantaa siihen kumpi yhteiskuntajärjestelmä on parempi, fakta on, että Yhdysvalloissa minunkin koulutuspohjallani eläisi huomattavasti leveämmin. Toki jenkkien yhteiskuntajärjestelmässä täytyy maksaa monista palveluista, jotka Suomessa rahoitetaan verovaroin, mutta toisaalta itse voi päättää paljon pidemmälle, mihin omat rahat käytetään – ja voi myös kysyä, toimivatko yhteiskunnan palvelut Suomessa läheskään aina toivotusti (vrt. esimerkiksi julkinen terveydenhuolto). Yksilöllisyys ja holhouksen lähes täydellinen puuttuminen ovat merkittäviä eroja suomalaiseen ja skandinaaviseen järjestelmään.

USA:n sisämarkkina on valtava voimavara ja Yhdysvallat maailmantalouden veturi. Vaikka se viime aikoina on vähän yskähdellytkin asuntolainakuplan puhjettua, on ilmiselvää, että tämä yhteiskunta kyllä nousee ja vetää muut taloudet nousuun – ja mielestäni hyvä niin.  Kaikkihan tiedämme Suomen olevan pieni tekijä maailmantaloudessa ja -politiikassa; Venäjä, Kiina ja USA sanelevat tahdin. Vaikka Yhdysvallat onkin kapitalismin ruumiillistuma, niin oma mielipiteeni on, että, jos näistä kolmesta on valittava se, jonka haluaisi vetävän globaalia kehitystä, oma valintani olisi USA.

Pennsylvaniassa on nyt jo liki kesä, vaikka keskimääräistä kylmempää on ollutkin; golfin peluuseen on hyvät edellytykset. Vaikka kentät eivät vielä juuri viherräkään, ne ovat loistokunnossa – pohjoissuomalaisittain tarkasteltuna – ja jopa PGA-tason kentille pääsee helposti. Tarvittaessa ruskean kentän voi maalata vihreäksi esimerkiksi TV-lähetystä varten, jolloin esteettinenkin puoli on priimaa. Kaikki ei täällä ole aina sitä, miltä näyttää – mutta tarvitseeko ollakaan, jos toimii.