Suvi-uuno kesäduunissa

Ei pääskysestä päivääkään. Kesä on paukutellut hellerajoja rikki pitkin Pohjois-Suomea, mutta siitä huolimatta rannat ja torit eivät täyty nuorista. Miksi näin? Vastaus on: kesäduuni! Sosiaali- ja terveysala, teollisuus ja muut alat imevät korkeakouluopiskelijat koulun penkeiltä työelämään muutamaksi kuukaudeksi.  Joillekin kesätyö on opintopisteitä kerryttävää harjoittelua, toisille se on jo oikeaa työkokemusta cv:n jatkoksi.

Osa opintoja tai ei, kesätyö on arvokasta työtä niin työllistävän tahon kuin myös meidän opiskelijoiden kannalta. Palkka ja työttömyyskassaan kerrytetyt kuukaudet ovat se konkreettinen palkkio tehdystä työstä, mutta työkokemus on tulevien töiden haussa nykypäivänä ehkä se halutuin ominaisuus hakijassa. Opiskeluaikanani olen ehtinyt olla jo kaksi kesää oman alani töissä ja tällä viikolla alkoi kolmas ”suvi-uunoiluni”. Työelämän pelisäännöt ja työyhteisön dynamiikka jotakuinkin säilyvät vaikka työpaikka vaihtuisi. Ne kun on kerran omaksunut, tulee työssä käymisestä kuin pyörällä ajoa; aluksi voi pitkän tauon jälkeen vähän horjuttaa, mutta pian muistaa, miten ajetaan ilman käsiä.

Jokaisen työn alkaessa kunnon perehdytys on A ja O. Ja uskon, että jokainen korkeakouluopiskelijakin osaa arvostaa kunnon perehdytystä. Se tunne kun olet yksin työpisteessäsi, etkä tiedä mitä tehdä, on yhtä kiusallinen, kuin huomata kaupan kassalla lompakon unohtuneen kotiin. Työ jää tekemättä, jos kukaan ei ole neuvomassa. Viime kesänä sain perinpohjaisen perehdytyksen organisaation strategiasta ihan ruohonjuuritasolle asti. Perehdytysasiakirjani jopa jäivät säilöön työyksikkööni siltä varalta että jos palaan, niistä voi kerrata ja katsoa, mitä viimeksi tehtiin ja mitä ei tehty. Tästä jäi lämmin olo – olen siis tervetullut takaisin milloin vain.

Kesätyön kuva ja työyhteisön suhtautuminen suvi-uunoon eli kesätyöläiseen kertoo yleisesti organisaation hengestä. Yksinkertainen työnkuva ja ynseä kohtelu ovat arkipäivää monille meistä. Monesti kuulen tarinoita siitä, ettei opiskelijan nimeä viitsitä edes opetella. Kesätytöttely ja -pojittelu on varsin yleistä. Vaikka tituleeraan kesätyöntekijöitä suvi-uunoiksi tässä blogissa, en tarkoita sitä pahalla. Kunnon perehdytys, hyväksyvä työyhteisö ja monipuolinen työnkuva ovat osoitus siitä, että työnantaja ja muut työntekijät luottavat kykyysi hallita sinulle annetut työtehtävät. Tänä kesänä saan tehdä hieman edistyneempää työtä kuin aikaisemmin ja olen todella innoissani!

Opiskelijuus kesätyöpaikassa mielestäni saa näkyä, ja sen saa tuoda esille! Vaikka et olisikaan harjoittelussa, mielestäni sinulla opiskelijana on oikeus toivoa ja jopa vaatia asianmukaista opastusta työtehtävääsi! Akavan opiskelijat ovat laatineet harjoittelusuositukset, joissa on ohjeita niin opiskelijalle, harjoittelupaikalle kuin korkeakoulullekin. Mielestäni useimmat opiskelijaa ja työnantajaa koskevat kohdat pätevät myös työelämässä ja näitä suosituksia voisi noudattaa myös kesätyön aikana.

Työelämän suola on hyvä meininki ja sitä toivotan teille kaikille, olitte sitten duunissa tai harjoittelemassa tai jopa ihan vaan lomalla! Muistakaa myös rentoutua! Niin minäkin teen!

 

suvi-uuno duunissa

piikana autan

et muut pääsee lomalle


Noora Nousiainen

Hallituksen puheenjohtaja, kesätyöläinen ja välillä lomalainen

Vastaa