Monthly Archive: kesäkuu 2013

Pääsykoehulinaa

Ennen kesälaitumille lähtöä Liiketalouden yksikössä järjestettiin pääsykokeet tulevana syksynä alkaviin opintoihin pyrkijöille. Kokeisiin oli kutsuttu reilut 2 000 nuorta ja aikuista. Kokeet olivat liiketalouden, tietojenkäsittelyn sekä kirjasto- ja tietopalvelualan koulutusohjelmissa.

Oppilaitoksessa oli siis hulinaa kolmen päivän ajan. Tämän jälkeen alkoi kokeiden tarkastus. Homma hoidetaan ihan käsityönä eli opettajat lukevat jokaisen paperin läpi ja tarkastavat tehtävät. Tämä on siis varsin aikaa vievää ja tarkkaa työtä.

Yksistään liiketalouden pääsykokeita oli noin 1 000 kappaletta tarkastettavana. Näitä sitten useamman hengen voimin monena päivänä tarkastettiin. Pistetiedot syötettiin tietokantaan, josta ne sitten lähtevät eteenpäin. Kesän aikana valitut saavat sitten kutsun tulla opiskelemaan.

Kokeisiin oli vastattu pääosin vallan hyvin. Liiketalouden yksikkö on vetovoimainen opiskelupaikka, hakijoita on useita yhtä aloituspaikkaa kohti.

Tämän urakan jälkeen pääsemme kesälaitumille! Syksyllä jatkamme uusien innokkaiden opiskelijoiden kanssa.

Oikein hyvää kesää lukijoille Liiketalouden väen puolesta!

Terhi Mustakangas, opettaja

Alumnin suusta

Luova päättää viimeisen lukuvuotensa niissä tiloissa, joista myös itse valmistuin 11 vuotta sitten. Vuosikurssini aloitti opinnot vuonna 1998 Muhoksella, seuraava vuosi oltiin Kempeleessä ja viimeiset vuodet saimme keskittyä opintoihimme Vallinkorvassa. Ja se oli hyvä juttu. Tuntui kuin kiertolaiset olisivat saapuneet vihdoinkin kotiin: oma yksikkö luonnon keskellä tuntui turvalliselta ja kotoisalta. Vallinkorvan henki oli meistä kaikista leppoisa, virikkeellinen ja kannustava.

Suurin osa vuosikurssiltani on työllistynyt hyvin oman alansa töihin. Kun keväällä 2012 tapasimme, totesimme että valtaosa työskentelee edelleen luonnonvara-alalla. Työnantajakenttä on laaja: useat työskentelevät julkishallinnon eri organisaatioissa (kunnat, seurakunnat, Metsäkeskus, ProAgria ja Metsähallitus), osa on sijoittunut yksityissektorille erilaisiin suunnittelufirmoihin, metsäteollisuuteen tai yrittäjiksi. Myös kolmannen sektorin palveluksessa (järjestöissä) on muutamia. Vain murto-osa on kouluttautunut täysin uudelle alalle.

Oma työputkeni on ollut katkeamaton aina valmistumispäivästä lähtien, vaikkakin määräaikaisuus on tuonut siihen oman sävynsä näinä vuosina. Olen työskennellyt erilaisissa maaseudun kehittämistehtävissä sekä ympäristöalan kouluttajana. Oulun seudun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan yksikkö on edelleen yksi tärkeimmistä sidosryhmistäni nykyisessä työssäni Oulun kaupungilla. On ollut helppoa jatkaa yhteistyötä, kun yksikkö on pieni ja henkilökunta tuttua ja myös opiskelijoiden kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä ja kokemukset siitäkin ovat olleet erittäin hyviä. Vallinkorvan henki ei ole haihtunut eikä toivottavasti haihdu sittenkään, kun yksikkö on osa Kaukovainion kampusta.

Luonnonvara-alalla opiskeleville ja vasta valmistuneille haluan sanoa vielä, että olette valinneet perinteisen mutta myös tulevaisuuden ammatin. Luonnonvara-ala on hyvin monipuolinen ja mahdollisuudet uralla etenemiseen ovat hyvät. Kannustan kaikkia säilyttämään siteet ammattikorkeakouluun ja omaan yksikköönne valmistumisen jälkeenkin. Opiskelijoille on varmasti tärkeää saada kontakteja työelämään meidän täältä valmistuneiden kautta, mutta vähintään yhtä tärkeää meille on pysyä ajan hermolla opiskelijoiden kautta.

Rita Porkka, Agrologi (YAMK)

projektipäällikkö

Oulun kaupunki

KantriOulu-hanke

Digivoituminen opiskelijasta harjoittelijaksi

Suurin osa Liiketalouden yksikön opiskelijoista on jo aloittanut kesäloman – tai ainakin viettää päivänsä koulun seinien ulkopuolella. Vielä jokin aika minäkin luulin kuuluvani tähän joukkoon.

Huomasin, ettei taloushallinnon suuntautumisvaihtoehto ollut se minun juttuni, joten heitin opinnot uusiksi. Syksyllä suunnistan markkinoinnin puolelle opiskelemaan. Enää minulla oli ongelmana löytää kesätöitä tai mukava paikka suorittaa markkinoinnin yleisharjoittelua, joka mielellään tukisi myöhempiä opiskeluja ja töitä.

Alettiin lähestyä toukokuuta ja yhä kesätyöpaikat tuntuivat olevan jättikokoisen kiven alla. Seuraavan kolmen kuun osalta kalenterini näytti pelottavan tyhjältä. Epätoivo kesäni kohtalosta alkoi vallata alaa. Siinä vaiheessa sähköpostiin kilahti vihdoinkin vastaus rukouksiini. ”Kiinnostaisiko sinua yleisharjoittelu Liiketalouden yksikön viestintäryhmässä?” Ai että kiinnostaisiko, todellakin! Harvemmin käy näin päin, että minua pyydetään töihin.

Vaihtaminen opiskelijoiden puolelta henkilöstön puolelle oli aluksi hämmentävää.

  • Täällä pyörii kamalasti ihmisiä, joita ei ole koskaan aiemmin nähnytkään.
  • Opettajat eivät katoa koululta heti lähiopetuksen päätyttyä.
  • Koulukaan ei ole typötyhjä kesäisin.
  • Henkilöstön taukotilaan voi vain kävellä ja hakea kahvia.

Loppujen lopuksikin tällaisen yksittäisen LIK-opiskelijan näkemys yksikön rattaiden pyörittämisestä on kovin kapea. Mistäpä sitä tietäisi esimerkiksi TIK- tai KIR-opettajia? Ja harvemmin tulee törmättyä hallintohenkilöstöön luentojen lomassa.

Harjoittelussani olen saanut tehdä kaikenmoista. Olen muun muassa

  • metsästänyt vanhentuneita linkkejä ja tietoja iki-ihanan Oivamme loputtomalta tuntuvasta suosta,
  • kirjoittanut elämäni ensimmäisen palaverimuistion,
  • opetellut käyttämään videokameraa,
  • löytänyt uusia ilmoitustauluja ja esitetelineitä,
  • kahlannut läpi kirjoja sosiaalisessa mediassa viestimisestä sekä
  • facebookannut ahkerasti. Yksikön Facebook-sivun kehittämistehtävän parissa totta kai.

Kuusi viikkoa ei muutenkaan ole mahdottoman pitkä aika, mutta nyt tämä harjoittelu alkaa suorastaan huveta käsiin; enää on kaksi ja puoli viikkoa sekä monta viestinnän kirjaa jäljellä. ”Aika kuluu nopsaan, kun paljon tapahtuu”, lauloi Sinisen talon Nalle aikoinaan, ja se on totinen tosi.

 

Varo ettet jää nalkkiin! …Me taidetaan kaikki olla entisiä opiskelijoita.”

Kollegan varoitukset huomioon ottaa

Heta Jyrälä
Viestintäryhmän harjoittelija

 

Puhutaanko norjaa?

Jeg og min kollega Leila hadde tre hyggelige dager i Oslo med en gruppe lærere i svensk fra ulike finske yrkeshøyskoler. Temaet for seminariedagene var Norge, det norske språket, samfunnet og arbeidslivet. Utenom forelesninger besøkte vi Holmenkollen, Operaen, Vikingskipshuset og spiste masse nydelig mat i det gode selskap.

Och samma på svenska:

Jag och min kollega Leila hade tre trevliga dagar i Oslo med en grupp lärare i svenska från olika finska yrkeshögskolor. Temat för seminariedagarna var Norge, det norska språket, samhället och arbetslivet. Förutom föreläsningar besökte vi Holmenkollen, Operan, Vikingskeppsmuseet och åt massor av god mat i gott sällskap.

 

NORSK

SVENSKA

hyggelig

trevlig

samfunnet

samhället

spise

äta

nydelig

god, fin

 

 
 
 

Ymmärsitkö? Hyvä! Norja ja ruotsi muistuttavat paljon toisiaan, ja ruotsin kielellä pärjää Norjassa erinomaisesti. Itse asiassa 80-90 % norjalaisista, ruotsalaisista ja tanskalaisista sanoista ovat samoja tai samankaltaisia. Meitä pohjoismaalaisia yhdistää kielen lisäksi kulttuuri ja yhteiskuntarakenne. Muumi ja Peppi Pitkätossu ovat yhtä lailla osa norjalaislasten kuin suomalaislastenkin elämää. Vaikka suomalaislapset saavatkin päiväkodeissa ja kouluissa lämpimän aterian ja norjalaislapset syövät kotoa tuotuja eväsleipiä, on meillä paljon yhteistä.

Pohjoismaalaisuuden korostaminen ja me-henki jäivätkin parhaiten mieleemme kolmen päivän mittaiselta koulutusmatkaltamme kauniiseen Osloon. Osallistuimme toukokuussa kollegani Leila Karjalaisen kanssa Suomen amk-ruotsinopettajien VÅRTRÄFF-seminaariin, jossa käytiin tänä vuonna läpi Norjaa monelta kantilta: kieltä, yhteiskuntaa, työelämää. Loppuhuipennus oli kansallispäivän vietto (17 mai) Oslon kaduilla. Tunnelma oli iloinen, kun norjalaiset vauvasta vaariin olivat pukeutuneita kansallispukuihinsa, Norjan liput liehuivat, lapset lauloivat ja soittivat kulkueissa (barnatøget) ja ”Hip hip hurraa” –huudot raikuivat kaduilla kuningasperheen vilkuttaessa linnansa parvekkeelta.

 

Rikkaassa Norjassa on huutava työvoimapula. Kannustankin opiskelijoita opiskelemaan ruotsin kieltä, sillä koskaan ei tiedä, minne elämä vie. Meillä suomalaisilla vaikutti olevan hyvä maine tunnollisina työntekijöinä, ja suomalaista koulutusta arvostetaan Norjassakin. Esimerkiksi Nordjobb voisi tarjota hienon ensikosketuksen työelämään jossakin muussa Pohjoismaassa.

Kieliasiat ovat aina mielenkiintoisia kielten opettajan mielestä.  Bokmål ja nynorska ovat kaksikielisen Norjan viralliset kielet. Kun Suomessa opiskelijat ovat opiskelleet välillä ”pakkoruotsia”, opiskelevat norjalaiset ”spynorskaa”, ja ruotsia osaavat tietävät, mitä ´spy´ tarkoittaa. 🙂 Liikuttavaa oli kuunnella erään norjalaisen luennoitsijan puheenvuoron aloitus äidinkielellään, kveenin kielellä (Pohjois-Norjassa puhuttu suomensukuinen vähemmistökieli). Sitä ymmärsi, sehän kuulosti vähän Pohjois-Suomen murteilta tai Pohjois-Ruotsin meänkieleltä. Maailmanlaajuisesti ajatellen: kaksikielisyys on tavallista, ei epätavallista. Kielitaito on aina rikkaus. Kielitaito avaa ovia.

Ida Valtonen
Ruotsin kielen lehtori

Lukuvuoden päättyessä

Tämä vuosi on ollut yksikössämme monessa mielessä erityinen. Ensinnäkin valmistuneita on tänä vuonna paljon ja toiseksi olemme viimeistä kertaa päättäneet lukuvuoden nykyisissä tiloissa. Valmistuneita on tosiaankin ennätysmäärä 71. Näyttää siis siltä, että opiskelijoillamme on ollut hyvä draivi päällä. Mikäpä sen parempaa, koska tällä tavalla rakennamme myös pohjaa tuleville vuosille, kun rahoituksemme jatkossa tulee määräytymään ennen muuta tutkintojen mukaan.

Valmistuminen ammattiin on edellyttänyt opiskelijoilta kovaa ponnistelua. Agrologi ja hortonomi ovat arvostettuja tutkintonimikkeitä, joita valmistuneet nyt voivat ylpeänä kantaa. Osaamistasoa ei tietenkään mitata tittelillä. Uskon, että koulutus on antanut ammatillista osaamista ja vastannut niitä tulevaisuuden näkymiä, mitä itse kullakin on ollut koulutukseen lähtiessä.

Meidän alalla tarpeet ovat kovin monenlaisia. Viimevuoden aikana valmistuneista puolet ilmoitti aloittavansa koulutuksensa jälkeen uudessa työpaikassa, 10 % ilmoitti aloittavansa työskentelyn omassa yrityksessään, esim. maatilalla, tai viheralan yrityksessä. Aika monella on työpaikka ollut jo opintojen aikana, ja jatkuu myös opintojen jälkeen. Liian moni, yli 30%, on kuitenkin joutunut vastaamaan työpaikkaa koskevaan kysymykseen, että töitä ei ole tiedossa.  Alallemme on leimallista myös kausiluonteisuus ja tällä hetkellä tyypillinen projekteihin sidottu pätkätyöläisyys.

Kokonaisuutena uskon, että työllistymismahdollisuudet valmistuneille ovat kohtalaiset, mutta toisaalta tarvetta osaamisen kehittämiseen tulee kaikilla olemaan myös myöhemmin uransa aikana. Koulutus avaa tien ja tukevan pohjan kehittyä alan todellisiksi ammattilaisiksi. Arvaan, että juuri tällä hetkellä moni valmistuva ei juuri jatko-opintojen perään haikaile, mutta silti toivon että opintonsa päättävät pitävät mielessä erilaiset jatkokoulutuksen mahdollisuudet. Esimerkiksi Maaseudun kehittämisen koulutusohjelma, ylempi AMK-tutkinto, on tarkoitettu nimenomaan vastaamaan niihin haasteisiin, joita uudistuva työelämä edellyttää.

Mennyt lukuvuosi on ollut ammattikorkeakoululle varsin kiireinen ja muutoksia täynnä. Ne ovat parhaillaan historiansa suurimpien haasteiden edessä. Täällä meidän omassa mittakaavassamme nämä muutokset koskettavat erityisen vahvasti tätä meidän pientä alaamme. Entistä pienemmillä aloituspaikkamäärillä ja resursseilla meidän tulee pystyä vastaamaan koko laajan Pohjois-Suomen luonnonvara-alan tarpeisiin yhdessä Rovaniemen ammattikorkeakoulun kanssa. Haastetta ja työtä siinä tulee riittämään.

Isoimpia muutoksia ovat hortonomikoulutuksen loppuminen, ja yksikön siirtyminen nykyisistä tiloista Kaukovainiolle osaksi isoa kampusta. Näistä kipeistäkin päätöksistä on mielestäni pystytty sopimaan varsin rakentavasti. Esimerkiksi yksikön muuttoon on suhtauduttu yksikössä kaikin puolin realistisesti ja tulevaa lähdettiin rakentamaan yhdessä heti, kun perusratkaisut selvisivät. Tällä positiivisella ja asenteella on ollut se hyvä seuraus, että asiamme on Kaukovainiolla edennyt hyvässä hengessä. Nyt on hyvä syy ennakoida, että saamme toimivat ja modernit puitteet, joissa voimme edelleen uudistaa toimintaamme.   

Takana on siis haasteellinen vuosi ja sen lopputulemana saavutetut hyvät tulokset ovat vaatineet koko henkilöstöltä hyvää panosta ja joustoa. Oppiminen on opiskelijoiden tehtävä ja meidän henkilökunnan tehtävä on luoda oppimisen puitteet ja tukea opiskelijoiden työtä. Tässä olemme onnistuneet tänä vuonna hyvin. Koulutusohjelmavastaavat ja opettajat ovat ennakkoluulottomasti kehittäneet toimintatapojamme tulosvaateiden edellyttämään suuntaan. Tuloksemme ovat olleet hyvät ja positiivinen asenteemme on noteerattu. Uskon, että kovalla työllä saavutetut tulokset koituvat luonnonvara-alan opetuksen hyödyksi jo lähivuosina, kun tilanne nyt käynnissä olevien muutoksen vuosien jälkeen taas pieneksi hetkeksi varmasti rauhoittuu.

Olemme nyt kaikki ansainneet kunnon tauon.

 Hyvää kesää

Jukka Tikkanen

Yritykset viestivät vastuullisuudestaan vain harvoin sosiaalisessa mediassa

Oamkin Liiketalouden yksikössä kaikki tradenomiopiskelijat saavat ajankohtaiset tiedot yritysten yhteiskuntavastuun perusteista: Green thinking– kurssi on kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille pakollinen. Kurssiin sisältyy luentojen lisäksi projekti, jossa tehdään työelämäläheisiä toimeksiantoja aiheen parissa.

Omassa projektiryhmässäni Degree in International Business- opiskelijoiden kanssa tarkastelimme yritysten vastuullisuusviestintää internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Taustalla oli toimeksianto aiheesta Nokia Oyj:n pääkonttorille älypuhelinten osalta ja lisäksi opiskelijaryhmät tarkastelivat muita toimialoja kiinnostuksensa mukaan: muotia, elintarviketeollisuutta, matkailualaa ja urheilua. 

Tehtävän tavoitteena oli ensin kartoittaa toimialalla Suomessa toimivia yrityksiä, valita niistä kolme lähempään tarkasteluun ja sen jälkeen kuvata jokaisen yrityksen yhden tuotteen elinkaarta saatavilla olevien tietojen perusteella.  Vastuullisuuden näkökulmastahan tuotteen elinkaari alkaa jo raaka-aineiden ja energian tuotannosta ja päättyy vasta jätteiden käsittelyyn tuotteiden käytöstä poistuessa. Tämä harjoitus tuotteiden elinkaaren pohdinnasta osoitti jälleen kerran hyödyllisyytensä: ilman yksityiskohtaisia tietojakin opiskelijat saavuttivat ihan uudenlaista ymmärrystä siitä millaisia materiaali- ja energiavirtoja tuotantojärjestelmiin liittyy, ja millaisia ovat  keskeisimmät vastuullisuuskysymykset. Elinkaariharjoituksen pohjalta opiskelijat osasivat sitten tarkastella huolellisesti yritysten viestintää: mitä asioita kehitetään, mistä asioista ei puhuta viestinnässä, ja millä tavoin asioista viestitään.

 Johtopäätöksiä ympäristötehokkuudesta ja sosiaalisesta vastuusta

Toimialasta riippumatta kansainvälisten alihankintaketjujen hallinta on yrityksille haasteellista. Vaikeita työoloihin tai poliittisiin konflikteihin liittyviä sosiaalisen vastuun kysymyksiä tunnistettiin mm. suklaan raaka-aineisiin, harvinaisempiin metalleihin tai tekstiilien halpatuotantoon liittyen. Näiden osalta yritykset totesivat ainoastaan että ne ovat mukana kansainvälisissä yhteistoiminta-elimissä jotka pyrkivät löytämään ratkaisuja ongelmiin.

Kansainvälisten tuotantoketjujen yleisenä ongelmana on, että yritysten on lähes mahdotonta saada alihankkijoiltaan luotettavaa tietoa työntekijöiden olosuhteista ja hyvinvoinnista. Palkkauksen ja työehtojen tutkimista mm. vaikeuttaa se, että halpatuotantomaissa tuplakirjanpito on yleistä, eikä oikeiden tietojen jäljille tai olosuhteita tarkkailemaan yritysten ulkopuolelta pääse. Suurimmaksi ongelmaksi opiskelijat kuitenkin nimesivät useiden yritysten strategiat, jotka perustuvat joko mahdollisimman suurten volyymien myymiselle mahdollisimman halvalla tai tuotteiden edulliselle hinnalle vaikka lapsiorjienkin käyttämisen kustannuksella, kuten suklaan tuotannossa.

Erityisesti muodissa yleisenä ongelmana nähtiin se, että yhtiöt keskittyvät myymään suuria määriä tuotteita jotka ovat lyhytikäisiä joko huonon laadun tai tyylien vaihtumisen vuoksi. Muotia tarkastellut ryhmä totesi mm. että runsaasta vastuullisuusviestinnästään huolimatta esimerkiksi H&M ei vaikuta ottavan lainkaan todellista vastuuta huolestuttavista tapahtumista sen alihankintaketjuissa. 

Matkailualallakin havaittiin tarvetta kehittää vastuullisuutta ja vastuullisuusviestintää. Kuluttajille tarjotaan ympäristöystävällisempiä ”vihreitä” matkavaihtoehtoja, mutta ei välttämättä esteettömiä tai allergiavapaita vaihtoehtoja. Lapin matkailuyrittäjien viestinnässä usein monet vastuullisuusnäkökohdat kuten rekikoirien hyvinvointi, moottorikelkkailun vaikutukset paikalliseen luontoon, tarjotun ruuan laatu jne. loistivat viestinnässä poissaolollaan.

Tarkastelun myötä pääsimme mielenkiintoisiin keskusteluihin siitä onko yksittäisellä yrityksellä mahdollisuuksia muuttaa maailmaa. Löysimme esimerkkejä puolesta ja vastaan. Hyvin huomionarvoista yrityksille on että meillä on tradenomiopiskelijoidenkin keskuudessa kasvava ryhmä nuoria kuluttajia, jotka ymmärtävät ja osaavat etsiä tietoa vastuullisuuskysymyksistä – ja antavat niille arvoa. He haluavat jopa opiskelijabudjetin puitteissa päättää millaista toimintaa rahoillaan kuluttajana äänestävät. Ja heidän mielestään teollisuuden nykyiset toimet ehkäistä työntekijöiden myrkytystapauksia tekstiilien halpatuotannossa tai lapsiorjien käyttöä kaakaon tuotannossa eivät yksikertaisesti riitä. Tarkastelimme myös esimerkkejä yrityksistä, joiden koko liikeidea kiertyy hyvän tekemisen ympärille ja eettisen toiminnan edistämiselle. Tällaisia ovat mm. Tom’s shoes, Globe Hope, Table for two ja Oululainen Kiks. Myös esimerkiksi reilun kaupan merkki tuotteessa voi lisätä kuluttajien luottamusta tuotantoketjuun. Vaihtoehtojakin siis jo on.

 Johtopäätöksiä vastuullisuusviestinnästä

Vastuullisuusviestinnän tarkastelussa keskusteltiin sisältöjen lisäksi myös viestinnän tavoista ja kanavista. Opiskelijat löysivät suuria eroja siinä, kuinka yritykset toimivat sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi älypuhelinten valmistajat ovat lähestyneet dialogisuutta sosiaalisessa mediassa viestiessään hyvin eri tavoin. Keskustelua Applen tuotteista pitävät yllä hyvin pitkälle kuluttajat. Yritys on hyödyntänyt heimoajattelua toimintakulttuurissaan, ja on saanut aikaan sovelluksia tuottavan yhteisön ja myös kuluttajista muodostuvia käyttäjäheimoja jotka mm. tukevat toisiaan, välittävät tietoa ja markkinoivat tuotteita muille kuluttajille. Nokia ja Samsung taas ovat yrityksinä vahvemmin läsnä sosiaalisessa mediassa ja yritysten edustajat käyvät asiakkaiden kanssa keskustelua.

Sosiaalisen median ympäristöistä useat yritykset ovat läsnä ensisijaisesti Facebookissa, kuten esimerkiksi Lumene, joka pyrkii vastaamaan kaikkiin kommentteihin eri maiden Facebook-sivuillaan. Twitterin käyttö taas on enemmän lapsenkengissä ja useat yritykset sieltä vielä puuttuvat kokonaan, vaikka esimerkiksi Valio ja Fazer käyttävät Twitteriä jo hyvinkin dialogisesti.

Ehkä hätkähdyttävimpänä johtopäätöksenä näistä eri toimialoilla tehdyistä tarkasteluista päädyimme käsitykseen siitä, että vaikka useat yritykset viestivät vastuullisuudestaan yhteiskuntavastuun raporteissa ja nettisivuillaan, sosiaalisessa mediassa vastuullisuusviestintää on vielä todella vähän. Tämä on hämmästyttävää siksi, että juuri ne yritykset ja kampanjat joilla on erityistä goodwill-arvoa, saavat helpommin huomiota sosiaalisessa mediassa. Seuraavalla Green thinking- kierroksella voisimmekin vaikka tuottaa yrityksille käytännön ideoita tämän mahdollisuuden hyödyntämiseksi.

KTT Sanna Oja
Tuntiopettaja

Ensimmäinen!

Viime viikon torstaina juhlimme kevään aikana valmistuneita tradenomeja. Yksi valmistuneista on Jonna Räsänen, ryhmästä LIK1SNT2. Hän on ensimmäinen uudesta taloushallinnon suuntautumisvaihtoehdosta valmistuva opiskelija. Jonnan opinnot sujuivat varsin sutjakkaasti, sillä hän aloitti opinnot syksyllä 2011 ja valmistuu siis 1,5 vuotta etuajassa Siksipä esitin hänelle muutamia kysymyksiä liittyen hänen polkuunsa opintojen läpi valmiiseen tutkintoon asti.

Jonna kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2002. Uravalinta ei ollut itsestään selvä. Hän haki useampana vuonna yliopistoon opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa. Samoin hän haki OAMK:iin liiketaloutta opiskelemaan, mutta aika ei ollut vielä kypsä kummallekaan vaihtoehdolle ja opiskelupaikka jäi saamatta. Loppujen lopuksi opiskelupaikka löytyi Rovaniemen ammattikorkeakoulusta, matkailun koulutusohjelmasta. Ennen sitä Jonna kuitenkin vietti vuoden Australiassa erilaisia töitä tehden.

Opiskelu Rovaniemen ammattikorkeakoulussa alkoi vuonna 2006 ja sisälsi mm. vaihtolukukauden Kanadassa. Opintojen ollessa loppusuoralla Jonna kiinnostui projektitoiminnasta ja teki harjoittelunsa matkailuhankkeen projektisihteerinä. Se antoi kipinän opiskella vielä International Project Management –erikoistumisopinnot. Kun opinnot olivat valmiit, Jonna suuntasi takaisin Ouluun ja alkoi etsiä töitä. Se osoittautui erittäin haastavaksi, koska taloushallinnon osaaminen ei riittänyt haaveena olleisiin projektiassitentin tai –koordinaattorin tehtäviin. Niinpä Jonna päätti hakea OAMK:iin uudestaan – tällä kertaa hyvällä menestyksellä.

Jonna aloitti siis opinnot OAMK:sn Liiketalouden yksikössä syksyllä 2011. Opintojen ripeää etenemistä selittää osaltaan Jonnan tausta:  hän sai noin 60 op hyväksilukuja aiemmista opinnoistaan. Hän piti myöskin yllä reipasta tahtia opintojen suorittamisen suhteen. Hän mm. käytti tehokkaasti hyväkseen koulun tarjoamat erilaiset opiskelumahdollisuudet ja suoritti opintojaksoja niin päivä- kuin iltaopintoinakin. Hänellä oli alusta asti tavoitteena päästä mahdollisimman pian työelämään, joten hän teki palkkatyötä opintojen ohella vain sen verran, että tuli toimeen. Opiskelijaelämääkin tuli nähtyä ja koettua jo Rovaniemen aikana, joten nyt oli aikaa keskittyä opiskeluun.

Jonna toteaa, että haasteita on toki ollut matkan varrella. Esimerkiksi eräällekin viikolle saattui kuusi tenttiä. Ja palautettavia tehtäviä on välillä ollut runsain mitoin samanaikaisesti tehtävänä. Yksi nurja puoli on ollut myös siinä, ettei tavallaan tunne kuuluvansa oikein mihinkään ryhmään, kun opintojaksoja on tullut suoritettua monien eri ryhmien mukana. Jonnalla oli kuitenkin sikäli hyvä tuuri, että samaan aikaan aloitti opinnot myös Riikka Kallo, jolla oli samanlaiset taustaopinnot ja myöskin hyvin samanlaiset suunnitelmat opintojen suhteen. He pystyivät siis valitsemaan samoja opintojaksoja ja toimimaan tehokkaana parina ryhmätöissä. Riikan mukavan elämänmuutoksen takia  Jonna kuitenkin  jäi toiseksi vuodeksi ”yksin” opiskelemaan.

Mukavinta Jonnan mielestä on ollut opiskella itseä kiinnostavaa alaa ja suurimmassa osassa opintojakoja opetus on ollut erittäin laadukassta. Tästä Jonna lähettää ison kiitoksen opettajille. Ja opintojen alkuperäinen tavoitekin toteutui: Jonna sai jo ennen valmistumistaan vakituisen työpaikan projektiassistenttina kansainvälisessä yrityksessä. Hän vastaa projektien taloushallinnosta.

Kun kysyin Jonnalta vinkkejä nykyisille / tuleville taloushallinnon opiskelijoille, hän vastasi seuraavaa:

”Jokaisen opiskelijan polku on ainutlaatuinen, joten ainoa vinkkini on opiskella oman elämäntilanteen ja kiinnostuksen kohteiden mukaisesti työelämän tarpeet mielessä pitäen. Taloushallinnon suuntautumisvaihtoehdon opettajien ammattitaitoa kannattaa hyödyntää  ja opintojaksoista ottaa kaikki irti, sillä niitä tulet varmasti tarvitsemaan työelämään siirtyessäsi.

Haluan kiittää kaikkia opettajiani ja kanssaopiskelijoita näistä kahdesta vuodesta. Onnea ja menestystä kaikille valmistuneille ja aurinkoista kesää!”


Ulla Reinikainen – taloushallinnon lehtori ja ryhmän LIK1SNT2 tutoropettaja