Lukuvuoden päättyessä
Tämä vuosi on ollut yksikössämme monessa mielessä erityinen. Ensinnäkin valmistuneita on tänä vuonna paljon ja toiseksi olemme viimeistä kertaa päättäneet lukuvuoden nykyisissä tiloissa. Valmistuneita on tosiaankin ennätysmäärä 71. Näyttää siis siltä, että opiskelijoillamme on ollut hyvä draivi päällä. Mikäpä sen parempaa, koska tällä tavalla rakennamme myös pohjaa tuleville vuosille, kun rahoituksemme jatkossa tulee määräytymään ennen muuta tutkintojen mukaan.
Valmistuminen ammattiin on edellyttänyt opiskelijoilta kovaa ponnistelua. Agrologi ja hortonomi ovat arvostettuja tutkintonimikkeitä, joita valmistuneet nyt voivat ylpeänä kantaa. Osaamistasoa ei tietenkään mitata tittelillä. Uskon, että koulutus on antanut ammatillista osaamista ja vastannut niitä tulevaisuuden näkymiä, mitä itse kullakin on ollut koulutukseen lähtiessä.
Meidän alalla tarpeet ovat kovin monenlaisia. Viimevuoden aikana valmistuneista puolet ilmoitti aloittavansa koulutuksensa jälkeen uudessa työpaikassa, 10 % ilmoitti aloittavansa työskentelyn omassa yrityksessään, esim. maatilalla, tai viheralan yrityksessä. Aika monella on työpaikka ollut jo opintojen aikana, ja jatkuu myös opintojen jälkeen. Liian moni, yli 30%, on kuitenkin joutunut vastaamaan työpaikkaa koskevaan kysymykseen, että töitä ei ole tiedossa. Alallemme on leimallista myös kausiluonteisuus ja tällä hetkellä tyypillinen projekteihin sidottu pätkätyöläisyys.
Kokonaisuutena uskon, että työllistymismahdollisuudet valmistuneille ovat kohtalaiset, mutta toisaalta tarvetta osaamisen kehittämiseen tulee kaikilla olemaan myös myöhemmin uransa aikana. Koulutus avaa tien ja tukevan pohjan kehittyä alan todellisiksi ammattilaisiksi. Arvaan, että juuri tällä hetkellä moni valmistuva ei juuri jatko-opintojen perään haikaile, mutta silti toivon että opintonsa päättävät pitävät mielessä erilaiset jatkokoulutuksen mahdollisuudet. Esimerkiksi Maaseudun kehittämisen koulutusohjelma, ylempi AMK-tutkinto, on tarkoitettu nimenomaan vastaamaan niihin haasteisiin, joita uudistuva työelämä edellyttää.
Mennyt lukuvuosi on ollut ammattikorkeakoululle varsin kiireinen ja muutoksia täynnä. Ne ovat parhaillaan historiansa suurimpien haasteiden edessä. Täällä meidän omassa mittakaavassamme nämä muutokset koskettavat erityisen vahvasti tätä meidän pientä alaamme. Entistä pienemmillä aloituspaikkamäärillä ja resursseilla meidän tulee pystyä vastaamaan koko laajan Pohjois-Suomen luonnonvara-alan tarpeisiin yhdessä Rovaniemen ammattikorkeakoulun kanssa. Haastetta ja työtä siinä tulee riittämään.
Isoimpia muutoksia ovat hortonomikoulutuksen loppuminen, ja yksikön siirtyminen nykyisistä tiloista Kaukovainiolle osaksi isoa kampusta. Näistä kipeistäkin päätöksistä on mielestäni pystytty sopimaan varsin rakentavasti. Esimerkiksi yksikön muuttoon on suhtauduttu yksikössä kaikin puolin realistisesti ja tulevaa lähdettiin rakentamaan yhdessä heti, kun perusratkaisut selvisivät. Tällä positiivisella ja asenteella on ollut se hyvä seuraus, että asiamme on Kaukovainiolla edennyt hyvässä hengessä. Nyt on hyvä syy ennakoida, että saamme toimivat ja modernit puitteet, joissa voimme edelleen uudistaa toimintaamme.
Takana on siis haasteellinen vuosi ja sen lopputulemana saavutetut hyvät tulokset ovat vaatineet koko henkilöstöltä hyvää panosta ja joustoa. Oppiminen on opiskelijoiden tehtävä ja meidän henkilökunnan tehtävä on luoda oppimisen puitteet ja tukea opiskelijoiden työtä. Tässä olemme onnistuneet tänä vuonna hyvin. Koulutusohjelmavastaavat ja opettajat ovat ennakkoluulottomasti kehittäneet toimintatapojamme tulosvaateiden edellyttämään suuntaan. Tuloksemme ovat olleet hyvät ja positiivinen asenteemme on noteerattu. Uskon, että kovalla työllä saavutetut tulokset koituvat luonnonvara-alan opetuksen hyödyksi jo lähivuosina, kun tilanne nyt käynnissä olevien muutoksen vuosien jälkeen taas pieneksi hetkeksi varmasti rauhoittuu.
Olemme nyt kaikki ansainneet kunnon tauon.
Hyvää kesää
Jukka Tikkanen
