Puolivälinkankaan nuorisotalon liikuntasaliin kerääntyi torstaina 6.6. klo 18.00 joukko innostuneita itsensäylittäjiä. Liikuntasalin nurkassa lojui kasa kenkiä ja valjaita, katosta roikkui köysiä ja päätyseinistä ”kasvoi” kummallisen muotoisia kiinnikkeitä. Illan agenda: kiipeä seinää pitkin niin korkealle kuin pääset (tai uskallat). Oulun kiipeilyseura 91:n ohjaajan johdolla rupesimme valitsemaan kenkiä kasasta ja jännityksellä odottamaan mitä ilta toisi tullessaan.

Kun kaikki olivat saaneet ahtauduttua sukkamaisiin kenkiinsä ja taiteiltua itsensä kiipeilyvaljaisiin, oli alkulämmittelyn aika. Isot lihakset laitettiin töihin ja kiipeilyssä koville joutuvat paikat irroteltiin venyttelyllä. Erikoishuomiota kiinnitettiin käsivarsiin, hartioihin ja yläselkään. Alkulämmittelyn jälkeen tutustuttiin kiipeilyn perusteisiin boulderointiseinällä, jossa tarkoituksena oli edetä sivusuunnassa. Jalat, kädet, kroppa ja pää piti saada kaikki toimimaan yhteen; mikä oli paljon hankalampaa kuin ohjaajan esimerkkisuorituksesta saattoi päätellä. Yksi jos toinenkin tuntui miettivän, voiko seinällä eteneminen oikeasti olla näin vaikeaa ja ehdinkö väsyttää itseni jo harjoitellessa.

Punaisen langan löydyttyä siirryttiin isolle seinälle. Saimme opastuksen kiipeilijän varmistamiseen ja jokainen pääsi vuorollaan ohjaajan avustamana kokeilemaan varmistamista. Oma koordinaatiokyky ja luottamus kanssa alumniin olivat harjoitellessa koetuksella. Tärkeintä oli kiipeilytiimin välinen kommunikointi ”Lukko kunnolla kiinni? On. On. Kiipeän. Varmistan.”. Kaikki pääsivät hyvin kärryille sekä kiipeämisestä että varmistamisesta harjoittelun aikana.

Ohjatun harjoittelun jälkeen jakaannuimme kolmen hengen tiimeihin ja kiipeilemään keskenämme. Hurjapäisimmät saivat hommasta kiinni heti ja kurkottelivat kohti kattoa. Toiset tyytyivät jäämään matalammalle. Jokainen aivan varmasti ylitti kuitenkin itsensä. Minun päänsisäinen soundtrack soitti jostain syystä koko illan Hämähäkkimiehen tunnuslaulua (”Spiderman, Spiderman, does whatever a spider can”).

Kiipeilyyn varatut kaksi tuntia vierähtivät todella nopeasti. Kellon lähestyessä kahdeksaa liikuntasali alkoi olla täynnä käsiään venyttäviä, väsähtäneitä alumneja. Illan päätteeksi jaoimme ajatuksia seinäkiipeilyn hankaluudesta, saimme lisätietoa Oulun kiipeilymahdollisuuksista sekä lopuksi kehotuksen venytellä illan päälle, jos suinkin muistamme.

Kiitos Oulun Kiipeilyseura -91:lle ja kanssa alumneille hauskasta illasta. Ylitetään itsemme jatkossakin! 

Anne-Mari Kemppainen

Oamkin Alumnit, hallituksen jäsen