Vesiensuojelu osaksi jokaisen arkipäivää – siinäpä on tavoitetta kerrakseen. Työni erilaisissa vesiensuojeluun liittyvissä tehtävissä on jatkunut jo 13 vuoden ajan eikä loppua ole näkyvissä, päinvastoin. Uusia haasteita vesiensuojeluun tuovat muun muassa ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat kasvavat sademäärät ja tulvat jopa kesäaikaan sekä leudommat ja vähälumiset tai lumettomatkin talvet. Valumavesien määrä sekä vesien ravinne- ja kiintoainepitoisuudet uhkaavat kasvaa tulevaisuudessa. Mitä sitten on tehtävissä ja miten jokainen meistä voi vaikuttaa vesien tilaan?

”Pienistä puroista kasvaa suuri virta” ja ”Yhteistyöllä voimaa vesiensuojeluun” – ehkä hiukan jo kuluneita, mutta yhä etenkin vesiensuojelutyössä käyttökelpoisia sananparsia. Nimittäin jokaisen puron, joen ja järven tila on valuma-alueensa ja valuma-alueen toimintojen summa. Valuma-aluehan tarkoittaa sitä aluetta, jolta vedet kerääntyvät tiettyyn vesistöön. Niinpä jokainen meistä asuu, työskentelee, viljelee, lomailee, matkustaa tai vaikkapa saunoo jonkun vesistön valuma-alueella riippumatta siitä, onko kyseinen järvi, joki tai puro näköpiirissä vai kilometrien päässä. Ja jokaisen alueella toimivan, oli sitten kyseessä yksityinen henkilö tai yritys, toiminnalla on vaikutuksensa vesistöön.

Kannattaa siis hetkeksi pysähtyä miettimään, paljonko ja millä tavalla vettä käyttää: Seisonko suihkussa viikon jokainen päivä 5-10 minuuttia sammuttamatta suihkua välillä vai käynkö suihkussa harkiten vaikkapa 3 kertaa viikossa ja käytän veden mahdollisimman tehokkaasti? Jos omistan kesämökin, onko siellä vesivessa vai tyydynkö vesiensuojelullisesti huomattavasti parempaan vaihtoehtoon eli etäälle mahdollisesta mökkirannasta sijoitettuun kompostikäymälään? Kuinka paljon vettä kuluu esimerkiksi astioita tiskatessa tai huuhdellessa? Pesenkö täysiä koneellisia pyykkiä ja astioita? Mitä vähemmän vettä käytät, sitä vähemmän tuotat jätevettä ja riski vesistön kuormittumiseen pienenee.  

Monen mielestä yksittäisen Matti Meikäläisen tekemisillä ei ole merkitystä vaan suuret saastuttajat kuten vaikkapa kaivosteollisuus, turvetuottajat ja metsäyhtiöt pitäisi saada toimimaan ympäristön ja vesiensuojelun hyväksi. Tällöin unohdetaan, että myös yrityksissä on aina joku henkilö tehtyjen ja tehtävien päätösten takana. Olipa kyseessä pieni tai iso yritys, maatila, mökkiläinen, metsäfirma tai turvetuottaja, aina on olemassa ihminen, joka omalla asenteellaan ja päätöksellään vaikuttaa vesistöjen tilaan. Käytännön vesiensuojelu ja asennemuutos lähtee siis meistä jokaisesta!

Ilmiselvää on, että eri toimintojen vaikutukset vesistöihin vaihtelevat paikallisesti: toisaalla jonkun järven tilaa heikentävät pääasiassa haja- ja loma-asutuksen jätevedet, toisaalla maa- ja metsätaloudesta tai turvetuotannosta tuleva kuormitus. Fakta kuitenkin on, että jos jokainen huomioi vesiensuojelun sekä työssään että vapaa-ajalla, paranee vesistöjemme tila väistämättä. Uskonkin, että kaikilta meistä löytyy tahtoa toimia vesistöjen hyväksi, mutta tutkimusta, tietoa ja yhteistyötä asiaan liittyen tarvitaan moninkertaisesti lisää. Tietoa vesiensuojelusta ja –kunnostuksista tarvitsevat maanomistajat, metsänomistajat, urakoitsijat, koneyrittäjät, suunnittelijat, virkamiehet, lapset, nuoret etc. … Lista on pitkä joten työsarkaa riittää -ei pelkästään tiedonvälityksessä ja kouluttamisessa vaan myös menetelmien kehittämisessä ja yhteistyöverkostojen luomisessa. Siirrytään siis sanoista tekoihin jo tänään!

Projektisuunnittelija
Riina Rahkila
Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Luonnonvara-alan yksikkö