Monthly Archive: elokuu 2013

Uuden opiskelijan kirjastovinkit

1. Hanki kirjastokortti

Usko pois, opiskelujen aloitus sujuu jouhevammin, kun hankit kirjastokortin ensi tilassa. Valmiin kortin kanssa voit ottaa varaslähdön kurssikirjamarkkinoilla esimerkiksi tekemällä hyllyvarauksen kirjaan jo etukäteen. Useimmista kurssikirjoista ei nimittäin ole omaa kappaletta jokaiselle opiskelijalle. Toki kirjastossa voi vierailla ilman korttiakin, mutta kortin avulla voit lainata kurssikirjojen lisäksi myös lehtiä, nuotteja, musiikkia, elokuvia ja paljon muuta. 😉 Hae kirjastokorttia täällä >>

2. Näin löydät tarvitsemasi kurssikirjan

Tiedot Oamkin kirjaston aineistoista ja niiden sijaintipaikat löytyvät kätevimmin Leevi-kokoelmatietokannasta.

a) Syötä etsimäsi kirjan nimi esimerkiksi kirjaston etusivulla sijaitsevaan hakukenttään ja klikkaa ”Hae”. Saman voit tehdä suoraan Leevissä.

b) Tarkista saatavuustieto ja hyllysijainti Leevistä:

c) Nouda kirja hyllystä. Jos et löydä oikeaa hyllyä, kysy apua kirjaston henkilökunnalta. Autamme mielellämme!

3. Uusi lainat ajoissa ja välty myöhästymismaksuilta

Uusimalla lainasi viimeistään eräpäivänä vältyt turhilta myöhästymismaksuilta. Lainat voi uusia Leevissä, sähköpostitse ja myös puhelimitse.

4. Tutustu kirjaston kotisivuihin

Kirjaston nettisivuilta löydät mm. aukioloajat, yhteystiedot, uutiset, e-aineistolinkit, käyttösäännöt sekä kattavan tiedonhankinnan itseopiskelumateriaalin. Ja mikä tärkeintä, kirjaston nettisivuille on koottu myös Usein Kysytyt Kysymykset, mistä löytyy vastaukset yleisimpiin pulmiin, mitä asiakkaanamme saatat joskus kohdata. Jos et löydä kysymykseesi vastausta UKK-sivulta, kysy suoraan kirjastosta. Vastaamme mielellämme!

Luova tiivistää kansainvälistä partneriverkostoaan

Luova tiivistää kansainvälistä partneriverkostoaan

EU:n korkeakoulujen välistä yhteistyötä rahoittava Erasmus-ohjelma päättyy tällaisena kuin se nyt on toiminut. Uudella rahoituskaudella Erasmus jatkaa samannimisenä ja tulee olemaan osa Erasmus+ ohjelmakokonaisuutta, johon yhdistyvät nykyinen Elinikäisen oppimisen ohjelma ja EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtävä yhteistyö. Siirtyminen uudelle ohjelmakaudelle tuo luontevasti mukanaan korkeakoulujen välisen yhteistyön tarkastelun ja arvioinnin sekä sopimusten päivittämisen. Tässä yhteydessä ammattikorkeakoulu suunnitellusti tiivistää yhteistyöverkostoaan ja pyrkii yhteistyösopimuksiin etenkin monialaisten korkeakoulujen kanssa.

Myös luonnonvara-alan yksikön on tarpeen kohdentaa ja tiivistää kansainvälistä yhteistyötä. Pyrimme muutamien korkeakoulujen kanssa sopimuksella määriteltyyn yhteistyöhön, joka kattaa mahdollisimman laajasti perinteisen liikkuvuuden lisäksi opetusyhteistyön, opetuksen kehittämisen sekä hanke- ja tutkimusyhteistyön.  Tähän mennessä tällainen ns. avainkumppanuussopimus on tehty saksalaisen yhteistyökoulun,  University for Sustainable Development Eberswalde, kanssa. Sopimus realisoituu eräiltä osin tänä syksynä kun yksikköön tulee töihin opettaja Eberswaldesta puoleksitoista kuukaudeksi.  Myös hankeyhteistyössä on lupaavia aloitteita koskien mm. kestävää energiantuotantoa.

Tällaisia avainkumppanuussopimuksia pyritään solmimaan muutamia. Määrän sijasta keskitytään laatuun. Mahdollisia avainkumppaneita Luovalla on Saksan lisäksi mm. Tsekissä ja Hollannissa. Koko Oamkin tasolla ns. strategisia kumppanuuksia valittaessa yhtenä kriteerinä on kumppanin monialaisuus. Sellaisia korkeakouluja, joissa on Oamkin isojen alojen lisäksi luonnonvara-alan koulutusta, ei kuitenkaan ole ihan helppo löytää. Siksi keskitymme avainkumppanuuksiin, joilla tehokasta yhteistyötä tehdään korkeakoulujen kanssa, joissa on juuri Luovan koulutustehtävää vastaavaa ja täydentävää koulutusta, vaikka monialaisuudesta joudutaankin tinkimään.

Toimimme alalla, jossa maantieteellinen sijainti ja luonnonolosuhteet määrittelevät toiminnan mahdollisuudet ja rajoitukset. Tämä ohjaa myös yhteistyökumppanuuksien syntymistä: toisaalta on hedelmällistä työskennellä niiden kanssa, jotka painivat samojen ympäristöstä ja olosuhteista johtuvien asioiden parissa mutta toisaalta myös täysin erilaisista ratkaisuista voi oppia. Luovan koulutuksen jatkossa keskittyessä maaseutuelinkeinoihin on tarpeen löytää vanhojen hyvien kumppaneiden lisäksi myös uusia kumppaneita, joiden kanssa voidaan kehittää maatalouden ja ympäristöasioiden opetusta.

Haluamme edistää myös alueen luonnonvara-alan yritysten kansainvälistymistä. Ulkomaalaisia harjoittelijoita sijoittuu kauttamme Oulun seudun yrityksiin ja muihin organisaatioihin. Hankkeissa toteutetaan yrittäjille suunnattuja opintomatkoja maihin, joissa esimerkiksi bioenergian hyödyntämisestä on pitempi kokemus ja enemmän tietoa kuin meillä. Esimerkiksi Saksassa on tavallista, että maatilat toimittavat biokaasusta tuotettua energiaa myyntiin. 

Strategisten ja avainkumppanuuksien lisäksi tänä syksynä neuvotellaan ja päivitetään Erasmus-ohjelman vaatimat korkeakoulujen väliset Erasmus-sopimukset, joilla sovitaan perinteisistä kansainvälisen yhteistyön muodoista kuten opiskelija- ja opettajavaihdoista. Näidenkin sopimusten määrää on tarkoitus vähentää ja keskittyä kumppaneihin, joiden kanssa yhteistyö on molempia osapuolia hyödyttävää ja käytännön
järjestelyt toimivat hyvin. Opiskelijaliikkuvuuden suhteen arvostamme yhteistyökouluissamme koulutustarjontaa, joka täydentää, syventää ja laajentaa omaa tarjontaamme ja antaa siten opiskelijoille lisää vaihtoehtoja ja jotain enemmän kuin mitä itse voimme tarjota. Tästä esimerkkinä ovat hollantilaisen yhteistyökoulun hevostalouden opinnot. 

Arja Maunumäki, Luonnonvara-alan yksikön kv-koordinaattori

Koko kirjoitus »

Sidosryhmät – tilkkutäkistä designiksi?

Sidosryhmät - tilkkutäkistä designiksi?

Sidosryhmät halutaan entistä kiinteämmin mukaan Oamkin toiminnan kehittämiseen. Yhteistyöstä halutaan vuorovaikutteista, keskustelevaa ja vaikuttavaa. Sidosryhmäyhteistyön merkitys on kasvussa koko korkeakoulukentällä, mutta samalla se on todettu myös haasteelliseksi. Miksi meidän kanssamme halutaan tehdä yhteistyötä? Miksi me haluamme tehdä jonkun kanssa yhteistyötä? Kokeeko meidän tärkeäksi nostama yhteistyökumppani samoin meistä? Miten viestimme ja onko käyttämämme kanavat edes oikeita kohderyhmälle?

Keväällä kirjoitimme Marianne Isolan kanssa raportin Oamkin sidosryhmäyhteistyön nykytilasta. Samalla tarkastelun alla oli sidosryhmäsuunnitelma vuodelta 2010. Oli selvää, että suunnitelma kaipaa uudistusta, niin paljon on tapahtunut muutoksia sekä meidän organisaatiossamme että toimintaympäristössämme. Alustavasti mietimme tuolloin rakennetta ja sisältöä. Jotenkin suunnitelma pyöri käsissämme ilman että siitä sai kunnollista otetta. Oli todettava, että nyt huokaistaan kesän yli ja odotetaan selkeyttäviä päätöksiä, minkä jälkeen työhön tartutaan uudestaan. Työstöaikatauluksi sovittiin syksy.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Elokuu alkaa olla jo loppukesää tai alkusyksyä, kumpaan sen haluaa sijoittaakin. Joka tapauksessa sidosryhmäsuunnitelman löysimme työlistalta odottamassa. Pohdimme asiaa uudemman kerran ja sovimme, että suunnitelman työstämiseen hyödynnetään kaikki saatavilla olevat fiksut aivot. Niinpä työhön on nyt tarttunut myös Ismo Kinnunen ja Anne-Maria Haapala. Koska paljon hyvää tietoa on yksiköiden ihmisillä, tullaan suunnitelmassa hyödyntämään heidänkin tietojaan ja ideoitaan.

Tänään ideoimme sisältöä vanhalla kunnon mind map -tekniikalla. Ismo oli tehnyt hienoa taustatyötä ja selvitellyt, mitä asioita sidosryhmäsuunnitelmissa on huomioitu muualla. Anne-Marian viestinnälliset näkemykset olivat tarkkoja. Tavoitteena on jättää rönsyilyt pois ja tehdä suunnitelma, joka auttaa priorisoinnissa, systematisoi työtä ja saa aikaan nykyistä enemmän vaikuttavuutta. Roolit ja vastuut nousi jälleen esille, ne ovat tärkeässä asemassa myös tässä työssä.

 Jos sinulla on sidosryhmäyhteistyöstä näkemyksiä, joita haluat tuoda esille, niin laitahan meiliä tai kommenttia tulemaan. Otamme kaikki ajatukset ilolla vastaan.

Elokuisin terveisin
Sari Ahvenlampi

Koko kirjoitus »

Vain valmistelua

Ensimmäinen työviikko alkaa olla onnellisesti ohi. Vielä viikko sitten töihinpaluu tuntui suhteellisen  utopistiselta ajatukselta. Miten voisin luopua päiväunista ja yleisestä sluibailusta? Mutta ihmeesti sitä vain ihmismieli (ja -keho) venyy kaikenlaiseen.

Muutamat tuttavani ovat vuosien varrella ihmetelleet, mitä tekemistä opettajalla on koululla, kun opetuskaan ei ole vielä alkanut. No mietitäänpä… Maanantai meni sähköposteja perkatessa. Viestejä oli yllättävän vähän, 125 kpl. Ja niistäkin aika suuri osa oli sellaisia, jotka eivät vaadi mitään toimenpiteitä. Mutta toki selviteltäviä asioitakin löytyi. Tiistain istuimme koulutuksessa, jossa saimme lisäoppia opinnäytetöiden ohjaamiseen.  Aamupäivän ja iltapäivän luennoitsijoilla oli hämmentävästi erilaiset näkemykset amk:n opinnäytetyön luonteesta. Niistä voi varmaan valita itselleen mieluisamman lähestymiskulman. Keskiviikko oli pyhitetty kokouksille. Aamulla kuulimme rehtorin terveiset alkavalle lukuvuodelle.  Mielenkiintoista nähdä, mitä uusi Oy-malli tuo mukanaan. Puhumattakaan siitä, mitä tulevat säästötarpeet tulevat aiheuttamaan. Lounaan jälkeen kokoustettiin osasto- ja koulutusohjelmatasolla. Torstai-aamu meni taloushallinnon tiimin palaverissa ja iltapäivällä omistauduin opiskelijoille: allekirjoitimme harjoittelusopimuksen harjoitteluun lähtevän kanssa ja suunnittelimme syksyn opintoja harjoittelusta palaavaan kanssa.

Ja nyt ollaan sitten perjantaissa (TGIF!). Tarkoitus olisi tässä vähitellen (kunhan saan tämän kirjoituksen laadittua) kääntää katse ensimmäisen jakson opetukseen. Aika harva opintojakso on sellainen, että se ei vaatisi mitään valmistelutöitä. Aikatauluja täytyy suunnitella. Aineistoja pitää päivittää ja tallettaa Oivaan opiskelijoita varten ynnä muuta. Muutakin tekemistä piisaa, esimerkiksi harjoittelukäynneistä sopimisia, opinnäytetyöntekijöiden ohjausta ja muutakin opiskelijoiden ohjausta. Joten eiköhän se ensi viikkokin sujahda ohi ihan huomaamatta. Ja sitten alkaakin jo opetus. Jännittävää nähdä, millaisia ryhmiä pääsee opettamaan tänä syksynä.

Eräs ystäväni osaa jo nykyään kysyä, joko teillä on opetus alkanut vai onko sinulla ”vain valmistelua”.  Sitäpä hyvinkin!

Ulla Reinikainen (Taloushallinnon lehtori)

 

Kuuman kostean, minä tunsin Itävallan…

Taiskan hittibiisi ”Mombasa” vuodelta 1976 sai uudet sanat matkustaessani Wieniin Kansainvälisen musiikkikirjastoliiton vuosittaiseen konferenssiin, joka tänä vuonna järjestettiin 28.7. – 2.8. jo 62. kertaa. Tällä kertaa mukana oli lähes 400 osallistujaa ympäri maapallon, minä pohjoisimpana.

                             

Päätapahtumapaikka Wienin yliopiston kampuksella

Wien oli järjestänyt osallistujille lämpimän vastaanoton, lämpötila ei koko viikon aikana juuri laskenut alle 30 asteen edes öisin. Järjestäjät olivat pistäneet parastaan myös ohjelman suhteen, päivisin kuuntelimme mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäneitä esityksiä klo 9.00 – 17.30 ja useammaksi illaksi oli järjestetty myös mukavaa oheisohjelmaa. Pääsimme käymään konsertissa kuuluisassa Musikverein –talossa, joka on tuttu useimmille vuosittaisista uudenvuodenkonserteista sekä vapaavalintaisella retkellä. Itse osallistuin ”Musical bus tour” –kierrokselle, joka vei Johann Straussin kotoa Franz Schubertin syntymäkotiin ja päättyi Heiligenstadtiin, jossa Ludwig van Beethoven kirjoitti kuuluisan testamenttinsa. Matkan varrella nähtiin useita musiikkipitoisia nähtävyyksiä, jotka liittyivät Wienissa asuneisiin säveltäjäkuuluisuuksiin kuten Wolfgang Amadeus Mozartiin.

                             

Straussin kotimuseossa                                      Beethovenin patsas          

Osallistumisen päätarkoitus oli saada näkyvyyttä kirjastomme projektille eli digitaaliselle nuottikirjastolle. Olin etukäteen lähettänyt konferenssijärjestäjille esitteen laitettavaksi mukaan osallistujille annettavaan konferenssilaukkuun. Viikon kuluessa sainkin useita mielenkiintoisia yhteydenottoja esitteen ansiosta ja pääsin kertomaan nuottikirjastostamme kirjastoammattilaisille ympäri maailman.  Henkilökohtaisesti suurin palkinto tehdystä työstä oli se, että minua pyydettiin kirjoittamaan artikkeli digitaalisen nuottikirjaston synnystä Fontes Artis Musicae –lehteen, joka on kansainvälinen musiikkikirjastoalan julkaisu. Viimeistään tämän artikkelin kautta pieni ja vaatimaton projektimme tulee tunnetuksi ympäri maailman. Hienoa oli myös kuulla useammankin osallistujan suusta, että projektimme on hyvin mielenkiintoinen ja että minun olisi pitänyt olla yksi puhujista tämänvuotisessa konferenssissa. Erilaiset digitointiprojektit ovat kiinnostava aihe tällä hetkellä ja taloudellisen tilanteen aiheuttamien säästöpaineiden vuoksi useat kirjastot ovat kiinnostuneet erityisesti vapaasti verkossa käytettävissä olevasta aineistosta, kuten digitaalinen nuottikirjastokin on. Olin myös iloisesti yllättynyt siitä, että kanssani keskustelleet henkilöt olivat jo havainneet  kirjastomme ainutlaatuisuuden, vastaavanlaista Sibelius-formaatissa toimivaa nuottikirjastoa ei muualla ole, vaan nuotit ovat yleensä jaossa pdf-muotoisina ja ilman minkäänlaista kirjastoammatillista panosta sisältöön.

63. vuosittainen konferenssi järjestetään ensi vuonna Antwerpenissa, mielenkiinnolla odotan kuulevani minkälaisia aiheita on tuolloin tarjolla…

Tapasin myös tuttuja Tallinnasta ja Zagrebista

Tiina
Kulttuurialan kirjasto

Vasaran varresta

Luovan ylimääräinen irtain, jolla ei ole tarvetta Kaukovainion kampukselle muuton jälkeen, päätettiin myydä yleisellä huutokaupalla 7. kesäkuuta. Tilaisuudesta ilmoitettiin sosiaalisessa mediassa ja erilaisissa sähköisissä tapahtumakalentereissa. Huutokauppatapana oli ns. englantilainen huutokauppa, jossa korkeimman huudon tehnyt sai tuotteen itselleen.

Huutokauppa on mielenkiintoinen tapahtuma, jossa asiakkaina on monenikäisiä ihmisiä kaikista eri sosiaaliluokista. Ihmisten motiiveja osallistua huutokauppaan on monenlaisia. Tv-hahmo konstaapeli Reinikainen toteaa osuvasti Tankki täyteen –sarjassa: ”huutokaupat ja ravit tuo kaikenlaisia elukoita kivien raoista päivän valoon”. Harrastan itse muuten molempia…

Luovan huutokaupassa ei pääsääntöisesti ollut käytössä pohjahintoja, joten hintataso määräytyi pelkästään huutojen perusteella. Huutokauppalistan eli myytävien tavaroiden listan varmistuttua mietittiin miten tavarat menisivät parhaiten kaupaksi ja mahdollisimman hyvällä hinnalla. Päädyimme kokoamaan pienistä tavaroista erilaisia paketteja, jolloin yhdellä huudolla menisi kohtuullisen paljon pientä tavaraa.  Isommat ja kalleimmat tavarat myytiin erikseen. Huutokaupan alussa tietysti ilmoitettiin, että tavara myydään siinä kunnossa kuin se on.

Huutokaupassa meklarin tehtävä on pitää ihmisten mielenkiintoa yllä ja houkuttaa asiakkaita huutamaan myynnissä olevaa tavaraa. Meklarin yleisimpiä kikkoja on kehua tavaran halpaa hintaa, erinomaista kuntoa tai muuten sen arvoa tai käyttökelpoisuutta. Myöskään huumoria ei ”meklatessa” saa unohtaa, sillä se kohottaa mukavasti huutokaupan tunnelmaa. Kokemuksesta voin sanoa, että ennen huutokauppaa siellä ei näytä olevan kovin mielenkiintoista tavaraa, mutta huutokaupan jälkeen saattaa olla auto täynnä kaikenlaista tarpeellista! Luovan huutokaupassa kaikki tavara (97 lyöntiä) teki kauppansa ja ennakoitua parempaan hintaan, kokonaismyynti oli yli 2000 euroa. Syynä lienee ollut aurinkoinen sää ja huutokauppaväen hyvä mieli.

Suosittelen kaikille käyntiä vähintään yhdessä huutokaupassa ja sitten voi todeta jälkikäteen, tuliko ostettua heräteostoksia huutokauppatunnelman innoittamana. Ensimmäinen, toinen ja … kolmas kerta!

Antti Hirvonen

kirjoittaja toimi Luovan muuttohuutokaupan meklarina