Monthly Archive: syyskuu 2013

OSM-kisat – kuka, mitä, häh?

Opiskelijoiden SM-kisat eli OSM-kisat. Mikä tämä juttu on? Kuka niihin menee, himourheilijatko? Missä niitä on ja kuka niitä järjestää?

Opiskelijoiden SM-kisat (OSM) on valtakunnallisen Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) huomassa oleva kisakonsepti. OLL avaa kisahaun joka syksy ja valitsee hakemusten perusteella järjestäjät. OLL myös kouluttaa valitut kisajärjestäjät, toimittaa järjestäjille OSM-ilmeellä varustetut markkinointimateriaalit ja tukee järjestäjiä tilanteen mukaan. OLL on myös paikalla jokaisessa OSM-kisassa ja on omalta osaltaan huolehtimassa, että hommat rullaavat ja kisoissa noudatetaan OSM-sääntöjä. OSM-kisat voidaan järjestää erillisenä tapahtumana tai osana valmista liikunta- tai urheilutapahtumaa.

OSM-kisoissa on aina tarjolla kilpasarja ja rentosarja. Kilpasarjoja voi olla erikseen miehille ja naisille, tai joukkuelajeissa se voi olla yhdistelmäjoukkueille. Kilpasarjaan osallistuu usein lajin aktiivisia harrastajia. Palkintona mitalien ja tavarapalkintojen lisäksi OSM-kilpasarjan voittaja pääsee edustamaan Suomea opiskelijoiden EM-kisoissa niissä lajeissa, jotka kuuluvat Europaan opiskelijaurheiluliiton (EUSA) lajivalikoimaan. Esimerkiksi miesten futsalin OSM-kisojen voittaja, Jyväskylän yliopiston Kampuksen Dynamo on yksi Suomen futsal-liigan kovimpia joukkueita. Dynamo sijoittui opiskelijoiden EM-kisoissa kymmenenneksi hävittyään ensin alkulohkossa niukasti yhdellä maalilla tulevalle mestarille, espanjalaiselle Valladolidin yliopistolle.

Rentosarjassa taas ei taistella hampaat irvessä voitosta. Se on tarkoitettu niille, jotka haluavat pitää hauskaa yksin tai porukalla. Lajia ei tarvitse hallita. Yksi hienoimmista OSM-rentosarjan esimerkeistä oli viime viikonloppuna Porissa pelattu pesäpallon OSM. Siellä rentosarjassa oli yhteensä 14 joukkuetta. Rungon sarjalle muodostivat paikalliset Satakunnan ammattikorkeakoulun joukkueet, mutta vierailijoita oli paljon muualtakin, kuten Joensuusta, Mikkelistä, Tampereelta ja Turusta. Oli erittäin hauskaa olla paikan päällä todistamassa tervehenkistä opiskelijoiden hauskanpitoa ja yhdessäoloa, jossa samalla harrastettiin kuin huomaamatta liikuntaa. Sää suosi, ihmiset olivat iloisia ja ilmassa oli jopa festarihenkeä.

Pesäpallon OSM-kisojen rentosarjan voittaja Mikkelin ammattikorkeakoulun joukkue

Mainittujen futsalin ja pesäpallon lisäksi OSM-kisoja on tänä vuonna järjestetty jo golfissa, seikkailu-urheilussa, maratonilla (Helsinki City Marathonin yhteydessä), rantalentiksessä, pöytätenniksessä, squashissa, sulkapallossa, keilailussa, jalkapallossa, ultimatessa, salibandyssa, jääkiekossa, jenkkifutiksessa ja lentopallossa. Tulossa on vielä voimailulajien ja karjalaisen kolmiottelun kisat. Ensi vuoden kisajärjestäjien haku on auki 15.10. asti. Sen jälkeen tiedetään, missä lajeissa kilpaillaan ensi vuonna. Ota lisää selvää OSM-kisoista Opiskelijoiden Liikuntaliiton nettisivuilta, seuraa ensi vuoden tiedotusta ja kokoa porukka tai lähde itse edustamaan Oamkia OSM-kisoihin!

Hauskanpitoa,
yhdessäoloa ja 
Suomen mestaruus 

Vesa-Ville Väänänen
Opiskelijoiden Liikuntaliiton varapuheenjohtaja ja OSAKOn edustajiston jäsen 

Vuoden Alumni ehdokkaat vuosimallia 2013

On taas se aika vuodesta jolloin Vuoden Alumni valitaan. Ehdokkaat vuosimallia 2013 ovat alla aakkosjärjestyksessä sinun tutustuttavaksesi. Kymmenen hengen valintakolleegio joka koostuu yksiköiden valitsemista edustajista ja muista sidoshenkilöistä kumminkin tekee varsinaisen valinnan. Valinta julkaistaan nyt toistamiseen järjestettävässä Oamk-gaalassa Kotkantien kampuksella 4.10.

 

Antti Junttila (Liike)

Tutkinto: Tutkinto: Tradenomi 2003, Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma (yamk) 2008

Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut Antti toimii edelleen läheisessä yhteistyössä nykyisessä ammatissaan Oamkin kanssa. Antti toimii tällä hetken lehtorina Oulun seudun ammattiopiston Kaukovainion yksikössä ja opettanut myös Oamkissa Liiketalouden yksikössä.

Antin parhaat muistot opiskeluajasta Oamkissa: Ehdottomasti joustavuus opinnoissa jonka koulu sekä sen henkilökunta mahdollisti. Opetus oli luokkamuotoista, joka sopii omaan opiskelutyyliin hyvin.

http://fi.linkedin.com/pub/antti-junttila/5/84b/755

 

Liisa Kontturi-Paasikko (Kulttuuri)

Tutkinto: Tanssinopettaja 2010

Liisa on ollut nostamassa koko seuratanssia – tai paritanssia – siihen asemaan, missä se ja sen koulutus nyt on. Liisa on työnsä ohella tehnyt ensin konservatorion tanssinopettajaopinnot ja myöhemmin Oamkin tanssinopettajaopinnot. Liisa toimii nykyään opettajan Kulttuurin yksikössä.

Liisan parhaat muistot opiskeluajasta Oamkissa: Opintojen aikana opiskelijalla on iso mahdollisuus vaikuttaa opiskeluun ja näin kehittää koulutusohjelmaa henkilökunnan kanssa vastamaan työelämän tarpeita.

http://www.tanssintahti.com/Lissu_minä.html

 
   


Tapio Korhonen (Liike) 

 

Tutkinto: Tradenomi 2007

Valmistumisen jälkeen Tapio siirtyi opiskelijakunta OSAKOn koulutussihteeriksi ja tämän jälkeen opiskelijakunnan pääsihteerin tehtäviin. Tapio on OSAKOn hallituksen mukana valvomassa Oamkin opiskelijoiden etuja sekä vaalimassa heille tarjottuja palveluita.

Tapion parhaat muistot opiskeluajasta Oamkissa: Opiskelujat on täynnä hienoja tapahtumia, tilanteita ja ihmisiä. Itsensä löytäminen opiskeluaikana on Tapion merkittävin muisto.

http://www.oamk.fi/extra/amk/artikkelit/306/

 

Jani Lehto (Tekniikka)

Tutkinto: Insinööri 2003

Jani osallistui aktiivisesti opiskelijajärjestötoimintaan opintojensa ajan sekä ajoi opiskelijoiden etuja Otokylä Ry:ssä. Työurallaan hän on toiminut Nokialla sekä yksityisyrittäjänä. Tällä hetken hän toimii teknisenä johtajana start-up yrityksessä nimeltään Film Me group ltd,.

Janin parhaat muistot opiskeluajasta Oamkissa: En ole kertaakaan katunut että valitsin OAMK:in yliopiston sijasta, hieman käytännönläheisempi opiskelu, oma halu oppia ja hieno opiskeluympäristö kaikki yhdessä teki opiskeluajoista jakson aikajanalleni, josta voin olla edelleen ylpeä.

http://www.filmme.tv/en/about-us

 

Rita Porkka (Luova)

Tutkinto: Maa- ja metsätalouden AMK (ympäristösuunnittelija), 2001

Ritan työ on valmistumisestaan lähtien ollut vahvasti sidoksissa ympäristö- ja luonnonvara-alaan. Nykyisessä KantriOulu- hankkeessaan Rita on osoittanut laajaa osaamistaan mikä konkretisoituu lukuisina tapahtumina, seminaareina ja tempauksina. Riitan kontakti Oamkiin on säilynyt tiiviinä ja tuottanut useita opinnäytetyötilauksia, lyhytkursseja sekä opintojaksoyhteistyötä erityisesti Luonnonvara-alan yksikössä.

Ritan parhaat muistot opiskeluajasta Oamkissa: Alkuopintojen sekavasta kaaoksesta huolimatta, opinnot antoivat laaja-alaisen koulutksen joka teki valmistuneista edelläkävijöitä 2000-luvulle. Pienet ryhmät ja opiskelijoiden puolella olevat opettajat sekä rehtori jäivät positiivisena mieleen.

http://www.oamk.fi/extra/amk/artikkelit/192/

 

Juha Ahola

Alumniyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja

Elopäivät 2013 – Alumnin näkökulma

Tämänkertaisena alumniblogina toimii raportti Alumniyhdistyksen hallituksen jäsenen Jari-Pekka Kanniaisen osallistumisesta elokuussa Tampereella järjestettyihin Elopäiviin.

Elokuussa 19.-20. järjestetty Elopäivät, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelu- sekä alumnitoimijoiden valtakunnallinen seminaari, koostui yhdestä kokonaisesta seminaaripäivästä ja iltaohjelmasta sekä toisen päivän rinnakkaissessioista. Olin tilaisuudessa Oamkin alumniyhdistyksen sekä opiskelijakunnan edustajana, ja olin ainoa paikalla oleva Oamkin yhteisöstä.

Puheenvuoroja tilaisuudessa käyttivät Tampereen yliopiston vararehtori Harri Melin, Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Jussi Kivistö ja psykologi Arto Pietikäinen. Rinnakkaissessioissa oli useita vetäjiä ja niistä osallistuin maanantaina Uraohjauksen sanakirjaa käsittelevään sessioon sekä tiistaina alumnisessioon, joka toimi samalla Alumniverkoston tapaamisena.

Avausten jälkeen seminaari jatkui paneelilla, jossa alustuksien perusteella eri tahojen edustajat, mukaan lukien tutkijat, opettajat, rehtoraatti sekä opiskelijat, nostivat esiin tärkeäksi näkemiään osia korkeakoulujen yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

Ensimmäisen päivän päätti rinnakkaissessiot, joista osallistuin Uraohjauksen sanakirjaa käsittelevään ryhmään. Määrittelimme aluksi pienissä ryhmissä käsitettä ”uraohjaus”, josta kokosimme fläppitaululle koontia. Tuli esille, että myös uraohjaukseen liittyen on olemassa käsitteellistä hajontaa. Keskustelussa nousi monenlaisia syitä, yhtenä esimerkiksi se, että Suomessa ei kouluteta varsinaisesti uraohjaajia, vaan heidän kokemus- ja koulutustaustansa on hyvin värikästä. Uraohjauksen sanakirja on luotu wiki-pohjalle, ja se löytyy osoitteesta http://uraohjauksen-sanakirja.purot.net/

Toisena päivänä keskityttiin pelkästään alumniasioihin. Sessio koostui kahdesta alustuksesta ja keskustelusta. Alustajina toimivat Hanken yliopiston ja Aalto-yliopiston henkilökunta.

– Näyttää siltä, että monissa korkeakouluissa trendi on siirtyä alumniyhdistystoiminnasta kohti korkeakoulun itse koordinoimaa alumnitoimintaa.
– Monissa muissa korkeakouluissa alumnitoimintaa on resursoitu jollekin korkeakoulun työntekijälle.
– Alumneihin ja yrityksiin on jonkun hyvä olla jatkuvasti yhteydessä, kysymys on vain siitä, kuka sitä tekee: alumniyhdistyksen vapaaehtoiset, korkeakoulun työntekijä vai joku muu?

Oamkin alumnien tulevaisuus tuokoon mukanaan hyvää ja kattavaa keskustelua Oamkin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta muun muassa alumnitoiminnan kautta!

Jari-Pekka Kanniainen

96 yötä jouluun on

Niin se vaan on, että vuodet tuntuvat vierivän vuosi vuodelta nopeampaa. Ensi viikon lopulla saa alkaa virittelemään kalenterin sivun vaihtamista jo lokakuun puolelle. Miten tämä syksy on jo ennättänyt näin pitkälle? Vastahan sitä kesälomalta palattiin.

Toissa viikon Tour d´Oulu ja Preludi keräsivät jälleen tänä vuonna valtavat määrät osallistujia. Silmämääräisesti arvioiden Tour d´Ouluun osallistui enemmän väkeä kuin koskaan aiemmin. Myös Preludin osallistujamäärä hätyytteli ennätystä. Keväällä alkanut suunnittelutyö tuotti tulosta ja nyt molempien tapahtumien onnistumiset ja kehittämisenkohteet on käyty läpi ja dokumentoitu avuksi tulevaisuuden toimijoillemme. Meille on tärkeää, että pystymme vuosi toisen jälkeen tarjoamaan laadukkaita tapahtumia, joita palautteiden perusteella kehitetään entistä paremmiksi.  

Pidimme opiskelijakunnan hallituksen ja henkilöstön  syksyn suunnittelupäivän, eli ”evakon” viime perjantaina. Keskusteltavina aiheina olivat mm. työn alla oleva strategia, talousasiat, kevään kehityskeskusteluissa kehitettäviksi nousseet asiat ja toimijoidemme ajankäytön suunnitteleminen. Jokaisella työyhteisön jäsenellä tulee olla sellainen olo, että tätä kuunnellaan ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa työympäristönsä asioihin. Muuten palautteen antaminen loppuu siihen tuntemukseen, että tekemisillä ja sanomisilla ei ole mitään merkitystä ja palautteen antaminen ehtyy.

Mitä sinä olet mieltä opiskelijakunnastamme? Onnistummeko tehtävissämme ja tapahtumissamme? Ensi viikolla avautuu OSAKO –kysely nettiin, jolla tiedustelemme mm. näitä asioita. Kannattaa vastata, sillä juuri tuon palautteen perusteella osaamme kehittää toimintaamme haluamaasi suuntaan. Toinen hyvä mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun opiskelijakunnassa on asettua ehdolle edustajiston vaaleissa. Ehdokasasettelu on alkanut.

 

Elämänpyörä

Aluton ja loputon

Tärkein on matka

 

Tapio Korhonen, pääsihteeri

Kävellen naisille ammatteja

Kävellen naisille ammatteja
Kävellen naisille ammatteja
Kävellen naisille ammatteja

Naisten pankki on yhteisö, joka kerää lahjoituksia kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon edistämiseksi. Liiketalouden yksikön kestävän kehityksen toiminta sisältää samanlaisia tavoitteita. Niinpä innostuimmekin osallistumaan Kävele naiselle ammatti- tapahtumaan 15.9., jota Naisten pankki järjestää vapaaehtoisvoimin.  Ideana on, että vapaaehtoisen osallistumismaksun hinnalla maksetaan yhden naisen koulutus ammattiin. Ammatin hinta on 30e ja summan voi maksaa myös kimpassa kaverin kanssa. Tapahtuma järjestettiin usealla paikkakunnalla samanaikaisesti. Idean osallistumiseen saimme Naisten pankin toiminnassa mukana olevalta Anne Keräseltä. Hän tekee tutkimusta vastuullisesta johtamisesta Oulun yliopistolla.

Keräsimme osallistujia tapahtumaan Liiketalouden yksikössä sähköpostein, taukohuoneen ilmoitustaululla ja Heimossa. Oli ilahduttavaa, että Liiketalouden porukkaan ilmaantui paikalle yhdeksän aikuista ja kaksi lasta. Iloinen ja äänekäs porukkamme houkutteli myös Kalevan toimittajan ja kuvaajan meitä haastattelemaan. Seuraavan päivän lehdessä saimme ihailla kävelyporukan potrettia ja mainostaa Liiketalouden yksikön kestävän kehityksen ja kansainvälistymisen osaamista.

Tapahtumapaikalle oli järjestetty korukirppis, jossa saattoi tehdä löytöjä ennen ja jälkeen kävelyn. Tapahtuma alkoi ravintola Rauhalan pihalla sekä Naisten pankin että Oulun kaupungin tervehdyksillä. Sen jälkeen Amani- kuoro esitti Afrikkalaista musiikkia, jonka tahtiin vedettiin ohjattu alkujumppa. Useista mahdollisista reittivaihtoehdoista kävelimme viiden kilometrin lenkin, häikäisevän kauniissa syysauringon paisteessa Oulujoen viehättäviä rantoja ihaillen. Olimme onnekkaita, että juuri tapahtumapäivänä näin myöhään syksyllä, oli jopa seitsemäntoista astetta lämmintä.

Lenkin jälkeen kaikilla oli hyvä mieli ja hirveä nälkä, joten ravintola Tuban tarjoama Afrikkalainen brunssi houkutteli useita kävelijöitä. Kestävän kehityksen ideaan perustuva Tuba on tehnyt yhteistyötä myös Liiketalouden yksikön kanssa. Hyvän mielen saimme liikunnasta, hyvästä seurasta ja myös siitä, että onnistuimme tempauksellamme tukemaan monen naisen ja sitä kautta koko perheen toimeentuloa. Auttaminen oli helppoa ja mukavaa. Hyvä mieli seurasi meitä työpaikalle vielä maanantainakin.

Iloiset kävelijät

Sanna ja Minna

Koko kirjoitus »

Liikettä syksyssä

Syksy etenee huimaavaa vauhtia, siltä tuntuu. Toimilupa-anomukset, strategiat ja budjetit ovat valmistelussa. Yksikössä laaditaan myös jo tulevan vuoden työsuunnitelmia. Monta asiaa on kuitenkin vielä avoinna.

Mielenkiintoinen kokemus tällä viikolla oli osallistuminen yliopiston taloustieteiden tiedekunnan kansainvälisen akkreditointiryhmän haastatteluun. Kansainvälinen arviointiryhmä kysyi meiltä ohjausryhmän sidosryhmäjäseniltä, miten näemme yhteistyön yliopiston kanssa ja mitä konkreettisia toimenpiteitä on tehty. Hyvänä esimerkkinä voimme mainita yliopiston ja Oulun kaupungin kanssa OGV-projektissa toteutetun Business Kitchenin. Se tuntui arviointiryhmän jäseniä erityisesti kiinnostavan.  Akkreditointiprosessin seuraaminen on ollut opettavainen kokemus; kansainvälisiä akkreditointeja on vireillä jo joissakin ammattikorkeakouluissa.

Kiireen keskellä on mukava päästä päivittämään tietojaan. Olimme parin yksikkömme opettajan kanssa johtamiskoulutuksessa. Teemana oli ”Muutoksen johtaminen & muutoksessa eläminen” – ajankohtainen aihe, jos mikä! Päällimmäisenä jäi mieleen, että muutoksen keskelläkin olisi hyvä kysyä: missä olemme onnistuneet? Voi myös pohtia: mikä minua tänään auttaisi, että päivästä tulisi onnistunut? Suurten tavoitteiden rinnalla kannattaa arjessa ajatella myös pienempiä askelia ja jakaa kokemuksiaan. Dialogisuus eri tavoilla toteutettuna synnyttää uusia ideoita ja oivalluksia.

Päivi Vesala, yksikönjohtaja

Yliopiston arvio Oamkin auditoinneista

Sisäiset auditoinnit lähestyvät. Lokakuun puolivälissä henkilökunnasta ja opiskelijoista  kootut ryhmät vierailevat valituissa seitsemässä koulutusohjelmassa. He haastattelevat kollegoitaan sekä yksikön johtoa, tukipalvelujen edustajia ja sidosryhmiä.  Lopuksi auditointiryhmät kokoavat johtopäätöksensä lyhyeen raporttiin. Hyvien käytäntöjen jakamiseksi raportit sijoitetaan Heimoon ja Oivaan.

Vertaisarvioinnilla on Oamkissa pitkät perinteet, ja sisäisiin auditointeihin suhtaudutaan positiivisesti. Tämä näkyi mm. siitä, että halukkaita auditoijia ilmaantui jokaisesta yksiköstä. Myös opiskelijoista saatiin runsas edustus auditointiryhmiin OSAKOn kautta. Mukana on niin uusia kasvoja kuin vanhoja partojakin. Ennen vierailuja auditoijille järjestettiin yhteinen koulutus. Koulutuksessa käytiin läpi sisäisen auditoinnin kulkua ja kerrattiin yhteisiä pelisääntöjä.

Yritin saada koulutukseen vierailevan puhujan motivoimaan auditoijia. Pyysin sisarkorkeakoulustamme Oulun yliopistosta puheenvuoroa siellä toteutetuista sisäisistä auditoinneista ja niiden tuloksista. Yliopistolla oltiin kyllä kiinnostuneita tilaisuudesta, mutta valiteltiin kovaa kiirettä. ”Sitä paitsi Oamk:n omat sisäiset auditoinnit on toteutettu huomattavasti laadukkaammin kuin meidän”, minulle todettiin sähköpostitse.

Mitäpä siihen olisi voinut sanoa muuta kuin että ”No niin onkin!”

Marianne Isola
Laatukoordinaattori

Kirjapyrähdys

Tammikuun 2013 viimeisenä viikonloppuna 26 tietojenkäsittelyn ammattilaista kokoontui Helsinkiin Ambientia Oy:n tiloihin tarkoituksenaan kirjoittaa kirja ketterästä ohjelmistokehityksestä yhden viikonlopun aikana. Kirjapyrähdyksen (eng. book sprint) organisaattorina oli Systeemityöyhdistys Sytyke. Kirja – 398 vuotta ketteriä kokemuksia – julkaistiin 5.9.2013 Sytykeen laivaseminaarissa. Kirja ei ole oppikirja, vaan sisältää yksittäisten kirjoittajien kokemuksia ketterästä ohjelmistokehityksestä. Muiden kokemusten kautta voi oppia uutta itsekin.

Miten 26 erilaisilla taustoilla olevaa henkilöä sai kirjan aikaan?

Yhdellä osallistujalla oli fasilitaattorin rooli. Hän ei osallistunut kirjoittamiseen muutoin kuin kirjoittamalla kirjan alkuun luvun kirjan kirjoittamisesta. Fasilitaattori keskittyy rikastavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luomiseen. Hän ei ota kantaa sisältöön vaan auttaa ryhmää pääsemään päämääriinsä. Fasilitaattorilla oli mukavia tapoja asioiden sopimiseksi ja esittämiseksi: äänestäminen, haluan puheenvuoron, olen huomannut keskustelun loppuneen.

Kirjapyrähdys

 Äänestykset hoidettiin peukuttamalla: ylös, alas tai vaakatasossa.

Haluan sanoa jotakin kaikille, nousen siis seisomaan. Fasilitaattori huitoo käsillä, tarkoittaa: ”Hei kaikki, huomatkaa …” Tätä ei käytetty kertaakaan.

Kirjapyrähdys

 Kun fasilitaattori halusi keskustelun loppuvan, niin hän nosti oman kätensä nyrkissä ylös. Kun osallistuja huomasi tämän, niin hän nosti myös kätensä ylös ja lopetti keskustelun. 

Kirjan tavoitteen ja sisällön suunnittelussa käytettiin post-it-lappuja. Ryhmissä mietittiin annettua asiaa ja kirjoitettiin  post-it-lapuille ryhmän keskustelun tulokset. Lopuksi post-it-laput vietiin taululle.

Kirjapyrähdys

 Mietintää ryhmissä

Kirjapyrähdys

Kirjan tavoitteet.

Kirjapyrähdys

 Kirjan sisällön ryhmätöiden tuloksia

Kirjapyrähdys

 Kirjan luvut alkavat hahmottua

Kun oli päästy näin pitkälle, niin oltiin ensimmäisen työpäivän, lauantain iltapäivässä. Kello 15 aikoihin päästiin varsinaiseen kirjoittamiseen. Jokaisella oli oma tietokone mukana. Kirjoittaminen tehtiin Googlen Drive -palvelussa. Jokaiselle luvulle tehtiin oma dokumentti ja oikeudet kirjoittaa annettiin kaikille osallistujille.

Kirjoittaminen

Kukin valitsi sen luvun, johon halusi omia kokemuksiaan ketterästä ohjelmistokehityksestä kirjoittaa. Kirjoittaminen tauotettiin. Kerran tunnissa oli pakko pitää vähintään 5 minuutin tauko. Pidettiin myös yhteisiä kaikkien kirjoittajien välisiä keskustelutaukoja.

Lauantaina klo 18 ensimmäiset lähtivät kotiin viettämään aikaa perheen parissa. Kello 20 oli pakko poistua Ambientian tiloista, koska hälytykset menivät silloin päälle. Osa kirjoitti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kotoa käsin.

 Sunnuntaina kello 9 kokoonnuttiin taas Ambientialle. Päivä aloitettiin keskustelulla, jonka tuloksena saatiin määriteltyä kirjalle ’valmiin määritelmä’ (DoD, Definition of Done): ”Kehtaan kertoa kaverille”. Lisäksi sovittiin, että kirja on artikkelikokoelma, ei tarina alusta loppuun.

Kirjoittamista ja kommentointia jatkettiin koko sunnuntaipäivä. Illalla klo 18 tuotokset yhdistettiin ja julkaistiin Creative Commons CC BY -lisenssillä kirjan ensimmäinen versio. 

Kirjan viimeistely

Kirjan ensimmäiseen versioon oltiin niin tyytyväisiä, että päätettiin pitää toinen kirjoitussessio, jossa kirjaa viimeistellään. Tämä sessio oli helmikuun lopussa yhtenä lauantai-päivänä. Osa kirjoittajista oli Helsingissä Ambientialla, osa Oulussa tai muualla Suomessa. Tämän mahdollisti Google Drive -palvelun käyttö. Lisäksi päällä oli ACP-neuvottelu. Viimeistelyä tehtiin jonkin verran myös tämän lauantain jälkeen. Viimeistelyjen jälkeen keväällä 2013 julkaistiin kirjasta versio 2.0 edelleen CC BY -lisenssillä.

Sananlasku ’nälkä kasvaa syödessä’ kävi toteen tämän kirjan kirjoitusprosessissa. Alussa tavoite oli tehdä kirja pdf-muodossa. Tämä tavoite toteutui versioissa 1.0. ja 2.0. Tuotokseen oltiin niin tyytyväisiä, että haluttiin tehdä ’oikea kirja’. Siispä versio 2.0 meni kielenhuoltoon ja sen jälkeen julkaistiin kirja, joka on ostettavissa verkkokaupasta. pdf-versiot ovat ladattavissa ja luettavissa Sytyken sivulta.

Entä tämän jälkeen … eKirja-versio sekä englanninkielinen versio ovat tulossa myöhemmin vuoden 2013 aikana. Kukaan ei tammikuisena lauantai-aamuna puhunut englanninkielisestä versiosta, lieneekö kukaan sellaista ajatellutkaan.

Liisa Auer, lehtori

Vieraileva kirjoittaja: ”Kirjasto on esimerkillinen tukipalvelu”

Toista tutkintoa Oamkissa opiskelevana olen kulttuurialan kirjaston asiakkaana jo viidettä vuotta. Kuluneesta ajasta on paljon sanottavaa. Se sanottava on pelkästään hyvää, mikä on hyvin poikkeuksellista kaltaiselleni kriittiselle ja tuittupäiselle asiakkaalle.

Ensinnäkin kirjastosta löytää lähes aina sen mitä tarvitsee. Sieltä löytyvät oppikirjat ja taustalukemistot. Tai jos eivät löydy, niin sitten ne varataan tai tilataan muista kirjastoista. Vain kaksi nidettä on jäänyt koskaan saamatta. Ensimmäisellä kerralla Tampereella sijainneen opuksen ainut kappale oli lainassa, kun sitä olisi kipeimmin tarvittu.  Toisella kerralla tarvittava gradu oli kyllä tilattavissa Jyväskylän Yliopistosta, mutta se oli siellä päässä lukittu kellariin kosteusvaurioevakkoon, eikä sitä saanut sieltä pengottua esiin yrityksistä huolimatta.

Vaikka olen käyttänyt kirjaston palveluita vain opiskelutarkoituksiin, löytyy sieltä myös musiikki- ja pelikokoelma. Pelejä voi lisäksi pelata pelihuoneessa, jonka pitäisi olla äänieristetty. Ilmeisesti äänieristys ei kuitenkaan aivan kestä kovimpia rock-keikkoja, sillä kaveri kertoi hiljattain tarinaa siitä, miten melua ihmetellyt henkilökunta oli yllättänyt heidät pelihuoneesta vetämästä keikkaa rockbandin tahtiin pelkät kalsarit jalassa.

Kaikkein parasta kirjastossa on kuitenkin palvelu. Uusavutonkin voi kävellä sisään ja yleensä poistuu tarvitsemansa kirja laukussaan. Jos opiskelijaraukka ei löydä etsimäänsä hyllystä, ei henkilökunta koskaan jää tiskin taakse ihmettelemään, vaan lähtee aina avuksi etsimään. Vaikka lainausautomaatti löytyy, niin tekniikkapelkoinen voi yhä lainata kaikki kirjat myös perinteiseen tapaan.

Kokeneen opiskelijan tärkeimpänä kirjastopalveluna pitänee lisäksi mainita tiedonhaku. Siihen pitää tosin varata aika, mutta se on vaivan väärti. Kun tein ensimmäistä opinnäytettäni pari vuotta takaperin, löysin kaiken tarvittavan lähdemateriaalin puolen tunnin istunnolla. Vaikka en edes tiennyt, mitä lähdin hakemaan.

Jos jotain negatiivista palautetta pitää antaa, niin kirjasto saisi olla kesäkuukausina pidempään ja enemmän auki. Kesäopintoja töiden ohella suorittava opiskelija kun ei oikein ehdi virastoaikoina tekemään muuta kuin töitä, ja näin kirjat jäävät lainaamatta.

Kirjasto on kuitenkin esimerkki korkeakoulun tukipalvelusta, joka aidosti tukee, auttaa ja edistää opiskelua. Sen joustavuudesta ja erityisesti asiakaspalvelusta saisivat sekä IT-puoli että vahtimestaripalvelut ottaa oppia. Ja paljon.

Jotain kirjaston helposta lähestyttävyydestä ja toimivuudesta kertonee se, että kerrat joina olen käynyt Oulun Kaupunginkirjastossa neljän vuoden aikana voinee laskea sormilla. Olen käynyt siellä kerran kaupunginvaltuuston kokouksessa, kahdesti juttukeikalla, kerran katsomassa kun teekkarit väärensivät tapahtumarannekkeita ja pari kertaa lukemassa Vasabladetin. Näitä palveluita tuskin korkeakoulukirjastolta voi odottaakaan, kaiken muun sieltä on saanut.

Daniel Wallenius

Kirjoittaja on kolmannen vuoden mediatuottajaopiskelija, Oamkista vuonna 2012 valmistunut journalistiopiskelija, freelance-toimittaja ja -tuottaja sekä Ikiliikkujan päiväkirja -blogin kirjoittaja.

Ollaan ystäviä jookos, niinku ananas ja kookos?

Suomessa on ollut kautta aikain stereotypioihin perustuvia ennakkoluuloja, jotka elävät vahvasti kulttuurissamme – suurimmaksi osaksi ilman mitään tieteellistä pohjaa. Sitten on ihmisiä, jotka uskovat, että huumorin kautta ja sananvapauden varjolla voi sanoa tai tehdä mitä huvittaa välittämättä vastaanottajan suhtautumisesta asiaan. Henkilökohtaisella tasolla asialle on nimikin: häirintä.

Kun kanssaeläjää nimittelee sanalla, jota yleensä käytetään toisen ”heikkouden” alleviivaamiseen, puhutaan häirinnästä.  Kun tarkoituksellisesti pyritään tekemään tietty henkilö tai asia naurunalaiseksi, puhutaan häirinnästä. Niin ikään asiattomat kommentit, jotka kohdistuvat esimerkiksi henkilön sukupuoleen, vammaisuuteen, kieleen tai uskontoon, ovat häirintää. Toisen nöyryyttäminen, halventaminen ja olon tekeminen uhatuksi eivät lievimmissä muodoissaankaan kuulu korkeakoulumaailmaan, saati yhteiskuntaan ylipäätään. Ja tämähän lukee siis laissa.

Valitettavasti tämä ei tarkoita, etteikö muun muassa rasistisia, seksistisiä ja homofobisia letkautuksia esiintyisi myös koulun käytävillä ja jopa opetustiloissa.

Häirintään on helppo syyllistyä huomaamattaan. Monelle omasta elämästä poikkeavalle asialle on helppo naurahtaa – varsinkin, jos sitä ei itse oikein tahdo ymmärtää. On ymmärrettävää, ettei perustallaaja hahmota esimerkiksi sukupuoli-identiteettien ja seksuaalisuuden moninaisuudessa käytettävää termistöä. On paljon sanoja, lauseita ja ilmaisuja, joita ”ei saisi sanoa ääneen”, mutta jotka silti karkaavat suusta tietyissä tilanteissa. Onneksi asioista on helppo ottaa selvää. Seta on laatinut toimittajaoppaan, joka on ytimekäs mutta ymmärrettävä kokonaisuus jokaiselle, joka haluaa kommunikoida loukkaamatta turhaan kanssaeläjiään. Oamkissakin opiskelee ja työskentelee iso joukko seksuaali- ja/tai sukupuolipuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.

Häirintä on aina subjektiivinen kokemus. Se, mikä toiselle on hauska kommentti sopivassa paikassa, voi toiselle olla jatkoa vuosikausien koulukiusaamiseen. Koska jokaisen kokemus on erilainen, pitäisi asioista pystyä keskustelemaan rakentavasti. Omia ennakkoluulojaan kannattaa ja pitää haastaa. Parhaiten sen tekee tutustumalla ihmiseen, jonka kaltaista ei ole aiemmin tavannut.

Vapauden rinnalla kulkee suuri vastuu. Vastuu välittää kanssaihmisistä ja siitä, miten he ottavat viestimme vastaan. Vastuu olla loukkaamatta ja häiritsemättä. Vastuu puuttua, kun sanojen ja tekojen väärinkäyttöä huomaa.

Opiskelijakunnassa loukkaavia puheita ja tekoja ei hyväksytä. Koska häirintä missään muodossaan ei koulun käytäville eikä opiskelijan arkeen kuulu, on OSAKO kouluttanut häirintäyhdyshenkilöt, joihin voi halutessaan ottaa yhteyttä. Yhdyshenkilöiden kanssa voi keskustella luottamuksellisesti, miten häirintään ja häiritseviksi koettuihin tilanteisiin voidaan puuttua.

Ystävä, kuule
Tiedon väärti ei ole
Ennakkoluulo

Pinja Laukkanen
OSAKOn hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava, opiskelijahyvinvoinnin edistäjä ja omien ennakkoluulojensa kanssa painiva.