Monthly Archive: syyskuu 2013

Kävellen naisille ammatteja

Kävellen naisille ammatteja
Kävellen naisille ammatteja
Kävellen naisille ammatteja

Naisten pankki on yhteisö, joka kerää lahjoituksia kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon edistämiseksi. Liiketalouden yksikön kestävän kehityksen toiminta sisältää samanlaisia tavoitteita. Niinpä innostuimmekin osallistumaan Kävele naiselle ammatti- tapahtumaan 15.9., jota Naisten pankki järjestää vapaaehtoisvoimin.  Ideana on, että vapaaehtoisen osallistumismaksun hinnalla maksetaan yhden naisen koulutus ammattiin. Ammatin hinta on 30e ja summan voi maksaa myös kimpassa kaverin kanssa. Tapahtuma järjestettiin usealla paikkakunnalla samanaikaisesti. Idean osallistumiseen saimme Naisten pankin toiminnassa mukana olevalta Anne Keräseltä. Hän tekee tutkimusta vastuullisesta johtamisesta Oulun yliopistolla.

Keräsimme osallistujia tapahtumaan Liiketalouden yksikössä sähköpostein, taukohuoneen ilmoitustaululla ja Heimossa. Oli ilahduttavaa, että Liiketalouden porukkaan ilmaantui paikalle yhdeksän aikuista ja kaksi lasta. Iloinen ja äänekäs porukkamme houkutteli myös Kalevan toimittajan ja kuvaajan meitä haastattelemaan. Seuraavan päivän lehdessä saimme ihailla kävelyporukan potrettia ja mainostaa Liiketalouden yksikön kestävän kehityksen ja kansainvälistymisen osaamista.

Tapahtumapaikalle oli järjestetty korukirppis, jossa saattoi tehdä löytöjä ennen ja jälkeen kävelyn. Tapahtuma alkoi ravintola Rauhalan pihalla sekä Naisten pankin että Oulun kaupungin tervehdyksillä. Sen jälkeen Amani- kuoro esitti Afrikkalaista musiikkia, jonka tahtiin vedettiin ohjattu alkujumppa. Useista mahdollisista reittivaihtoehdoista kävelimme viiden kilometrin lenkin, häikäisevän kauniissa syysauringon paisteessa Oulujoen viehättäviä rantoja ihaillen. Olimme onnekkaita, että juuri tapahtumapäivänä näin myöhään syksyllä, oli jopa seitsemäntoista astetta lämmintä.

Lenkin jälkeen kaikilla oli hyvä mieli ja hirveä nälkä, joten ravintola Tuban tarjoama Afrikkalainen brunssi houkutteli useita kävelijöitä. Kestävän kehityksen ideaan perustuva Tuba on tehnyt yhteistyötä myös Liiketalouden yksikön kanssa. Hyvän mielen saimme liikunnasta, hyvästä seurasta ja myös siitä, että onnistuimme tempauksellamme tukemaan monen naisen ja sitä kautta koko perheen toimeentuloa. Auttaminen oli helppoa ja mukavaa. Hyvä mieli seurasi meitä työpaikalle vielä maanantainakin.

Iloiset kävelijät

Sanna ja Minna

Koko kirjoitus »

Liikettä syksyssä

Syksy etenee huimaavaa vauhtia, siltä tuntuu. Toimilupa-anomukset, strategiat ja budjetit ovat valmistelussa. Yksikössä laaditaan myös jo tulevan vuoden työsuunnitelmia. Monta asiaa on kuitenkin vielä avoinna.

Mielenkiintoinen kokemus tällä viikolla oli osallistuminen yliopiston taloustieteiden tiedekunnan kansainvälisen akkreditointiryhmän haastatteluun. Kansainvälinen arviointiryhmä kysyi meiltä ohjausryhmän sidosryhmäjäseniltä, miten näemme yhteistyön yliopiston kanssa ja mitä konkreettisia toimenpiteitä on tehty. Hyvänä esimerkkinä voimme mainita yliopiston ja Oulun kaupungin kanssa OGV-projektissa toteutetun Business Kitchenin. Se tuntui arviointiryhmän jäseniä erityisesti kiinnostavan.  Akkreditointiprosessin seuraaminen on ollut opettavainen kokemus; kansainvälisiä akkreditointeja on vireillä jo joissakin ammattikorkeakouluissa.

Kiireen keskellä on mukava päästä päivittämään tietojaan. Olimme parin yksikkömme opettajan kanssa johtamiskoulutuksessa. Teemana oli ”Muutoksen johtaminen & muutoksessa eläminen” – ajankohtainen aihe, jos mikä! Päällimmäisenä jäi mieleen, että muutoksen keskelläkin olisi hyvä kysyä: missä olemme onnistuneet? Voi myös pohtia: mikä minua tänään auttaisi, että päivästä tulisi onnistunut? Suurten tavoitteiden rinnalla kannattaa arjessa ajatella myös pienempiä askelia ja jakaa kokemuksiaan. Dialogisuus eri tavoilla toteutettuna synnyttää uusia ideoita ja oivalluksia.

Päivi Vesala, yksikönjohtaja

Yliopiston arvio Oamkin auditoinneista

Sisäiset auditoinnit lähestyvät. Lokakuun puolivälissä henkilökunnasta ja opiskelijoista  kootut ryhmät vierailevat valituissa seitsemässä koulutusohjelmassa. He haastattelevat kollegoitaan sekä yksikön johtoa, tukipalvelujen edustajia ja sidosryhmiä.  Lopuksi auditointiryhmät kokoavat johtopäätöksensä lyhyeen raporttiin. Hyvien käytäntöjen jakamiseksi raportit sijoitetaan Heimoon ja Oivaan.

Vertaisarvioinnilla on Oamkissa pitkät perinteet, ja sisäisiin auditointeihin suhtaudutaan positiivisesti. Tämä näkyi mm. siitä, että halukkaita auditoijia ilmaantui jokaisesta yksiköstä. Myös opiskelijoista saatiin runsas edustus auditointiryhmiin OSAKOn kautta. Mukana on niin uusia kasvoja kuin vanhoja partojakin. Ennen vierailuja auditoijille järjestettiin yhteinen koulutus. Koulutuksessa käytiin läpi sisäisen auditoinnin kulkua ja kerrattiin yhteisiä pelisääntöjä.

Yritin saada koulutukseen vierailevan puhujan motivoimaan auditoijia. Pyysin sisarkorkeakoulustamme Oulun yliopistosta puheenvuoroa siellä toteutetuista sisäisistä auditoinneista ja niiden tuloksista. Yliopistolla oltiin kyllä kiinnostuneita tilaisuudesta, mutta valiteltiin kovaa kiirettä. ”Sitä paitsi Oamk:n omat sisäiset auditoinnit on toteutettu huomattavasti laadukkaammin kuin meidän”, minulle todettiin sähköpostitse.

Mitäpä siihen olisi voinut sanoa muuta kuin että ”No niin onkin!”

Marianne Isola
Laatukoordinaattori

Kirjapyrähdys

Tammikuun 2013 viimeisenä viikonloppuna 26 tietojenkäsittelyn ammattilaista kokoontui Helsinkiin Ambientia Oy:n tiloihin tarkoituksenaan kirjoittaa kirja ketterästä ohjelmistokehityksestä yhden viikonlopun aikana. Kirjapyrähdyksen (eng. book sprint) organisaattorina oli Systeemityöyhdistys Sytyke. Kirja – 398 vuotta ketteriä kokemuksia – julkaistiin 5.9.2013 Sytykeen laivaseminaarissa. Kirja ei ole oppikirja, vaan sisältää yksittäisten kirjoittajien kokemuksia ketterästä ohjelmistokehityksestä. Muiden kokemusten kautta voi oppia uutta itsekin.

Miten 26 erilaisilla taustoilla olevaa henkilöä sai kirjan aikaan?

Yhdellä osallistujalla oli fasilitaattorin rooli. Hän ei osallistunut kirjoittamiseen muutoin kuin kirjoittamalla kirjan alkuun luvun kirjan kirjoittamisesta. Fasilitaattori keskittyy rikastavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luomiseen. Hän ei ota kantaa sisältöön vaan auttaa ryhmää pääsemään päämääriinsä. Fasilitaattorilla oli mukavia tapoja asioiden sopimiseksi ja esittämiseksi: äänestäminen, haluan puheenvuoron, olen huomannut keskustelun loppuneen.

Kirjapyrähdys

 Äänestykset hoidettiin peukuttamalla: ylös, alas tai vaakatasossa.

Haluan sanoa jotakin kaikille, nousen siis seisomaan. Fasilitaattori huitoo käsillä, tarkoittaa: ”Hei kaikki, huomatkaa …” Tätä ei käytetty kertaakaan.

Kirjapyrähdys

 Kun fasilitaattori halusi keskustelun loppuvan, niin hän nosti oman kätensä nyrkissä ylös. Kun osallistuja huomasi tämän, niin hän nosti myös kätensä ylös ja lopetti keskustelun. 

Kirjan tavoitteen ja sisällön suunnittelussa käytettiin post-it-lappuja. Ryhmissä mietittiin annettua asiaa ja kirjoitettiin  post-it-lapuille ryhmän keskustelun tulokset. Lopuksi post-it-laput vietiin taululle.

Kirjapyrähdys

 Mietintää ryhmissä

Kirjapyrähdys

Kirjan tavoitteet.

Kirjapyrähdys

 Kirjan sisällön ryhmätöiden tuloksia

Kirjapyrähdys

 Kirjan luvut alkavat hahmottua

Kun oli päästy näin pitkälle, niin oltiin ensimmäisen työpäivän, lauantain iltapäivässä. Kello 15 aikoihin päästiin varsinaiseen kirjoittamiseen. Jokaisella oli oma tietokone mukana. Kirjoittaminen tehtiin Googlen Drive -palvelussa. Jokaiselle luvulle tehtiin oma dokumentti ja oikeudet kirjoittaa annettiin kaikille osallistujille.

Kirjoittaminen

Kukin valitsi sen luvun, johon halusi omia kokemuksiaan ketterästä ohjelmistokehityksestä kirjoittaa. Kirjoittaminen tauotettiin. Kerran tunnissa oli pakko pitää vähintään 5 minuutin tauko. Pidettiin myös yhteisiä kaikkien kirjoittajien välisiä keskustelutaukoja.

Lauantaina klo 18 ensimmäiset lähtivät kotiin viettämään aikaa perheen parissa. Kello 20 oli pakko poistua Ambientian tiloista, koska hälytykset menivät silloin päälle. Osa kirjoitti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kotoa käsin.

 Sunnuntaina kello 9 kokoonnuttiin taas Ambientialle. Päivä aloitettiin keskustelulla, jonka tuloksena saatiin määriteltyä kirjalle ’valmiin määritelmä’ (DoD, Definition of Done): ”Kehtaan kertoa kaverille”. Lisäksi sovittiin, että kirja on artikkelikokoelma, ei tarina alusta loppuun.

Kirjoittamista ja kommentointia jatkettiin koko sunnuntaipäivä. Illalla klo 18 tuotokset yhdistettiin ja julkaistiin Creative Commons CC BY -lisenssillä kirjan ensimmäinen versio. 

Kirjan viimeistely

Kirjan ensimmäiseen versioon oltiin niin tyytyväisiä, että päätettiin pitää toinen kirjoitussessio, jossa kirjaa viimeistellään. Tämä sessio oli helmikuun lopussa yhtenä lauantai-päivänä. Osa kirjoittajista oli Helsingissä Ambientialla, osa Oulussa tai muualla Suomessa. Tämän mahdollisti Google Drive -palvelun käyttö. Lisäksi päällä oli ACP-neuvottelu. Viimeistelyä tehtiin jonkin verran myös tämän lauantain jälkeen. Viimeistelyjen jälkeen keväällä 2013 julkaistiin kirjasta versio 2.0 edelleen CC BY -lisenssillä.

Sananlasku ’nälkä kasvaa syödessä’ kävi toteen tämän kirjan kirjoitusprosessissa. Alussa tavoite oli tehdä kirja pdf-muodossa. Tämä tavoite toteutui versioissa 1.0. ja 2.0. Tuotokseen oltiin niin tyytyväisiä, että haluttiin tehdä ’oikea kirja’. Siispä versio 2.0 meni kielenhuoltoon ja sen jälkeen julkaistiin kirja, joka on ostettavissa verkkokaupasta. pdf-versiot ovat ladattavissa ja luettavissa Sytyken sivulta.

Entä tämän jälkeen … eKirja-versio sekä englanninkielinen versio ovat tulossa myöhemmin vuoden 2013 aikana. Kukaan ei tammikuisena lauantai-aamuna puhunut englanninkielisestä versiosta, lieneekö kukaan sellaista ajatellutkaan.

Liisa Auer, lehtori

Vieraileva kirjoittaja: ”Kirjasto on esimerkillinen tukipalvelu”

Toista tutkintoa Oamkissa opiskelevana olen kulttuurialan kirjaston asiakkaana jo viidettä vuotta. Kuluneesta ajasta on paljon sanottavaa. Se sanottava on pelkästään hyvää, mikä on hyvin poikkeuksellista kaltaiselleni kriittiselle ja tuittupäiselle asiakkaalle.

Ensinnäkin kirjastosta löytää lähes aina sen mitä tarvitsee. Sieltä löytyvät oppikirjat ja taustalukemistot. Tai jos eivät löydy, niin sitten ne varataan tai tilataan muista kirjastoista. Vain kaksi nidettä on jäänyt koskaan saamatta. Ensimmäisellä kerralla Tampereella sijainneen opuksen ainut kappale oli lainassa, kun sitä olisi kipeimmin tarvittu.  Toisella kerralla tarvittava gradu oli kyllä tilattavissa Jyväskylän Yliopistosta, mutta se oli siellä päässä lukittu kellariin kosteusvaurioevakkoon, eikä sitä saanut sieltä pengottua esiin yrityksistä huolimatta.

Vaikka olen käyttänyt kirjaston palveluita vain opiskelutarkoituksiin, löytyy sieltä myös musiikki- ja pelikokoelma. Pelejä voi lisäksi pelata pelihuoneessa, jonka pitäisi olla äänieristetty. Ilmeisesti äänieristys ei kuitenkaan aivan kestä kovimpia rock-keikkoja, sillä kaveri kertoi hiljattain tarinaa siitä, miten melua ihmetellyt henkilökunta oli yllättänyt heidät pelihuoneesta vetämästä keikkaa rockbandin tahtiin pelkät kalsarit jalassa.

Kaikkein parasta kirjastossa on kuitenkin palvelu. Uusavutonkin voi kävellä sisään ja yleensä poistuu tarvitsemansa kirja laukussaan. Jos opiskelijaraukka ei löydä etsimäänsä hyllystä, ei henkilökunta koskaan jää tiskin taakse ihmettelemään, vaan lähtee aina avuksi etsimään. Vaikka lainausautomaatti löytyy, niin tekniikkapelkoinen voi yhä lainata kaikki kirjat myös perinteiseen tapaan.

Kokeneen opiskelijan tärkeimpänä kirjastopalveluna pitänee lisäksi mainita tiedonhaku. Siihen pitää tosin varata aika, mutta se on vaivan väärti. Kun tein ensimmäistä opinnäytettäni pari vuotta takaperin, löysin kaiken tarvittavan lähdemateriaalin puolen tunnin istunnolla. Vaikka en edes tiennyt, mitä lähdin hakemaan.

Jos jotain negatiivista palautetta pitää antaa, niin kirjasto saisi olla kesäkuukausina pidempään ja enemmän auki. Kesäopintoja töiden ohella suorittava opiskelija kun ei oikein ehdi virastoaikoina tekemään muuta kuin töitä, ja näin kirjat jäävät lainaamatta.

Kirjasto on kuitenkin esimerkki korkeakoulun tukipalvelusta, joka aidosti tukee, auttaa ja edistää opiskelua. Sen joustavuudesta ja erityisesti asiakaspalvelusta saisivat sekä IT-puoli että vahtimestaripalvelut ottaa oppia. Ja paljon.

Jotain kirjaston helposta lähestyttävyydestä ja toimivuudesta kertonee se, että kerrat joina olen käynyt Oulun Kaupunginkirjastossa neljän vuoden aikana voinee laskea sormilla. Olen käynyt siellä kerran kaupunginvaltuuston kokouksessa, kahdesti juttukeikalla, kerran katsomassa kun teekkarit väärensivät tapahtumarannekkeita ja pari kertaa lukemassa Vasabladetin. Näitä palveluita tuskin korkeakoulukirjastolta voi odottaakaan, kaiken muun sieltä on saanut.

Daniel Wallenius

Kirjoittaja on kolmannen vuoden mediatuottajaopiskelija, Oamkista vuonna 2012 valmistunut journalistiopiskelija, freelance-toimittaja ja -tuottaja sekä Ikiliikkujan päiväkirja -blogin kirjoittaja.

Terveiset Mankilanjärveltä

Siikalatvan Mankilanjärvellä on elokuun puolivälistä alkaen raksuttanut Oamkin Luonnonvara-alan yksikön automaattinen vedenlaadun mittauslaitteisto. Se tuottaa dataa järven tilasta 24 tuntia vuorokaudessa, ja tieto on luettavissa internetin kautta vaikkapa Kotkantien kampuksella. Paikallisena yhteistyökumppanina toimii Mankilan kalastus- ja jakokunta ja erityisesti yhdistyksen puheenjohtaja Konolan Alpo, joka toimii monella taholla järven kunnostuksen puolestapuhujana.

Mankilanjärvi on aikaisempien tutkimusten mukaan hyvässä kunnossa ainakin veden laadun perusteella. Ongelmakohtia ovat lähinnä järven mataluus ja runsas kasvillisuus, jotka aiheuttavat haittaa etenkin järven virkistyskäytölle. Nyt halutaan selvittää järven veden laatu tällä hetkellä ja myös testata automaattisen laitteiston toimivuutta ja mittaustulosten luotettavuutta humuspitoisissa vesissä.

Vedenlaadun mittaukset liittyvät Luovassa toteutettavaan Hydro-Pohjanmaa -hankkeeseen. Hankkeen  keskeisenä tavoitteena on löytää uusia keinoja maatalouden vesiensuojeluun. Projektin vetovastuu on Seinäjoen ammattikorkeakoululla, joka toteuttaa hanketta Etelä-Pohjanmaalla. Oamkin Luonnonvara-alan yksikkö vastaa toteutuksesta Pohjois-Pohjanmaalla.

Useimmat maatalouden vesiensuojeluhankkeet, joiden avulla on kartoitettu maatalouden vesistövaikutuksia ja kuormitusriskejä, on toteutettu toistaiseksi Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Siellä maaperä- ja ilmasto-olosuhteet sekä maatalouden tuotantorakenne poikkeavat huomattavasti Pohjois-Suomen tilanteesta. Hydro-Pohjanmaa -hankkeen painopiste on Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan maatalouden ja etenkin kotieläintalouden ympäristökysymyksissä. Projekti keskittyy erityisesti karjanlannan hyödyntämiseen liittyviin logistisiin ratkaisumahdollisuuksiin, happamien sulfaattimaiden haittojen ehkäisyyn, eloperäisten maalajien viljelyyn liittyviin ympäristöriskeihin sekä paikkatietotekniikan soveltamiseen vesistöjen kuormitusriskien arvioinnissa.

Mankilanjärvellä tehdään yhteistyötä yli Oamkin yksikkörajojen. Järvelle ankkuroitu lautta, johon mittauslaitteisto on asennettu, löytyi keväällä Oamkin tekniikan yksikön ”varikolta”. Kesän se oli tuunattavana Oulunsalossa ja elokuun puolivälissä valmis laskettavaksi järvelle. Tulevina viikkoina Luovan opiskelijat käyvät järvellä ja lautalla perehtymässä mittauslaitteistoon ja huoltamassa sitä. Lisäksi otetaan vertailunäytteitä, jotka analysoidaan Oamkin laboratoriossa. Analysointiin osallistuu myös tekniikan yksikön laboratorioalan opiskelijoita ja lisäksi mittausaseman käynnistysvaiheista on tekeillä opinnäytetyö. Näin useat opiskelijat pääsevät toimimaan oikeassa elinkeinoelämän kehittämishankkeessa jo opiskeluaikana.

Yhteistyö ei ole rajoittunut vain Oamkin sisälle ja Järvikylälle, vaan myös monet oululaiset alan asiantuntijatahot kuten SYKE, ELY-keskus, Metla ja Oulun yliopisto ovat olleet kiinnostuneita automaattisen mittausasemamme käynnistämisvaiheista ja käyttökokemuksista. Oulun seudulta löytyy paljon vesialan huippuosaamista ja olemmekin todenneet, että pohjoiset voimavarat kannattaa yhdistää.

Vesinäytteiden ottomenetelmät, automaattisen mittauslaitteiston hankintaan ja asentamiseen liittyvät kysymykset sekä laitteiston huoltoon liittyvät ongelmat Pohjois-Suomen äärimmäisissä luonnonoloissa tulevat olemaan tulevan yhteistyön keskeisiä haasteita. Automaattisten mittauslaitteistojen problematiikkaan liittyvä yhteistyöseminaari/-työpaja on jo sovittu tulevalle marraskuulle.

Terveiset Mankilanjärveltä

Kaija Karhunen, lehtori, Hydro-Pohjanmaa –hankkeen projektipäällikkö

Nyt kävi näin – parhain päin!

Mitä kummaa?

Toukokuussa nautin aamukahvia ja luin Noora Väänäsen blogikirjoituksen, jossa kerrottiin opiskelijayritys Trapestin suuntaavan kesälomalle. Nooraa en tuntenut, mutta hänen kristallipallonsa kertoi: ”Taas syksyllä meidät voi bongata reippaina tutulta toimistolta.” Nyt on syyskuu ja huomaan, että on tapahtunut juonenkäänne. Ajatuksieni ne trapestilaiset muuttuikin yhtäkkiä muotoon: me trapestilaiset. Aikalisä!

Jäin koukkuun vähitellen…

Muutama vaihdettu sana siellä, toinen täällä. Alustava lupautuminen pikkuprojektiin. Kevyttä rupattelua Samirin seurassa Kuusisaaressa. Lähetetty sähköposti tempaisikin minut kahville Nooran ja Tuomaksen kanssa. Kun sumpit oli juotu, raapustin puumerkkini paperiin ja kättelin toinen toistaan rennompia ihmisiä. Samalla viikolla vastasin jo oikeisiin tarjouspyyntöihin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Pelottavaa? Ei lainkaan. Mielekäs tapa oppia? Jessöör!

Todennäköisesti juuri sinäkin ajattelet nyt: ne trapestilaiset. Seuraa perässäni, mutta älä odottele turhaan. Poikkea sisään avonaisesta ovesta, nosta tassu pystyyn ja morjesta meitä. Minusta tuli markkinointisuunnittelija – suunnitteletko sinä meille grafiikkaa, web-puolta vai otatko kenties kopin talousasioista?

Juonitellaan kun tavataan!

Olli Hiltunen
Markkinointisuunnittelija
Trapesti Oy

감사합니다 – Kesäkoulun opettajana Koreassa

Jos joskus opiskelet itseäsi vanhempien korealaisten opiskelijoiden kanssa, niin varaudu siihen, että he voivat pyytää sinua tekemään valtaosan ryhmätöistä. Tämä on osa paikallista kulttuuria, jossa vanhempia opiskelijoita, opettajia ja työtovereita arvostetaan ja kunnioitetaan. Varaudu myös siihen, että vaikka sinä olet ryhmätyöt tehnyt, niin vanhemmat opiskelijat esittävät työn omanaan. Onneksi voit lohduttautua sillä, että joku päivä sinä olet ryhmän vanhimpia opiskelijoita.

Oulun seudun ammattikorkeakoululla on lukuisia partnerikouluja ympäri maailmaa. Näiden partnereiden kanssa tehdään yhteistyötä TKI-toiminnan ja opetuksen parissa. Liiketalouden yksiköllä on esimerkiksi EU-rahoitteinen tutkimusprojekti nimeltään SILVER, jonka puitteissa Oulussa on vieraillut tutkijoita niin Hollannista kuin Englannistakin. Oamkin henkilökuntaa on vastavuoroisesti vieraillut muiden tutkimuspartnereiden luona ympäri Eurooppaa. Opetusyhteistyö puolestaan koostuu Erasmus henkilökuntavaihdosta ja yhteisistä opintokokonaisuuksista. Opiskelijoiden on esimerkiksi mahdollista suorittaa tutkinto myös Neu-Ulmin ammattikorkeakoulussa (ns. double-degree tutkinto). Eri koulut ympäri maailmaa järjestävät myös erilaisia intensiivikursseja ja kesäkouluja, joihin partnereiden opiskelijat ja opettajat voivat osallistua.

Yksi Oamkin partnereista – Seoulin yliopisto (http://english.uos.ac.kr/) – järjestää kesäisin International Summer School –nimellä kulkevan kesäkoulun. Koska itse en ollut koskaan vieraillut Aasiassa, päätin hakea kesäkoulun opettajaksi viime syksynä. Opetettavana olisi ollut Korean kieltä, Aasian kulttuuria, Korean historiaa tai yritysviestintää käsittelevät opintojaksot. Koska muut opintojaksot tuntuivat hivenen vaikeilta opettaa, päätin hakea Business Communication –kurssin opettajaksi. Vähän ennen joulua sainkin vahvistusviestin, että minut oli valittu opettamaan opintojaksoa. Kevään aikana ennen matkaa piti vielä käydä lyhyt paperisota Korean suurlähetystön kanssa koska osallistuminen edellytti viisumia, mutta kesäkuussa olin valmis lähtemään reissuun.

Taekwondoa, maskien maalausta ja korkeaa kulttuuria

Kesäkoulu alkoi 28.6. ja loppui 27.7. Kesäkoulussa oli opettajia 15 ja opiskelijoita kaiken kaikkiaan 122. Heistä 41 oli korealaisia ja 81 eri puolilta maailmaa. Niinpä reissu olikin erinomainen tilaisuus tutustua eri kulttuureihin. Mukana oli opiskelijoita muun muassa Australiasta, Itävallasta, Kanadasta, Kiinasta, Tsekeistä, Ranskasta, Saksasta, Israelista, Kazakstanista, Liettuasta, Hollannista, Portugalista, Sloveniasta, Espanjasta, Ruotsista, Thaimaasta, Yhdysvalloista ja olipa mukana kaksi opiskelijaa myös Oamkista.

Opiskelijoiden oli valittava kolme kurssia 18 kurssin joukosta. Yksi kursseista liittyi Aasian kulttuuriin, ja siinä opiskelijat tutustuivat eksoottisiin ruokiin (esimerkiksi koiraan), palatseihin, temppeleihin ja demilitarisoituun alueeseen Koreoiden rajalla. Lisäksi opiskelijat kävivät luokkaretkellä eri puolilla Etelä Koreaa. Opiskelijoilla oli kurssien lisäksi mahdollisuus tutustua korealaiseen kulttuuriin taekwondon, elokuvien, näytelmien ja maskien maalauksen avulla.

Opiskelijat opiskelivat kesäkoulussa kolme tuntia aamupäivällä ja toiset kolme tuntia iltapäivällä. Lisäksi opiskelijat kertoivat, että 18.00 ja 06.00 välinen aika kului tutustuessa Seoulin ilta- ja yöelämään. Opettajilla opetusta oli viikossa 12 tuntia. Tämä koostui kolmen tunnin pätkistä neljänä päivänä viikossa. Yleensä keskiviikot olivat opetuksesta vapaat.

Opettaminen ei sinällään eronnut paljoa opettamisesta Oamkissa. Opiskelijaryhmässä oli toki muutama opiskelija, joille englanninkieli oli haasteellinen. Myös ryhmätöiden tekemisessä eri kulttuurin edustajat eivät ole aina yhtä oma-aloitteisia kuin esimerkiksi suomalaiset tai ruotsalaiset. Tästäkin selvittiin, kun opiskelijoita patisteli tarpeeksi. Eri kulttuurien suhtautuminen täsmällisyyteen vaihteli myös aika paljon. Toisille opintojakson alkamisaika ei ollut niin tärkeää ja luokkaan tultiin usein reilusti myöhässä. Opettaminen on silti opettamista, ja oppiminen oppimista – vaikka sen tekisi Koreassa.

Korean kulttuuri yllätti monessa asiassa, mutta mitään ylitsepääsemättömiä kulttuurishokkeja ei vastaan tullut. Ehkäpä koiranlihan syömistä olisi pitänyt harkita hivenen, mutta kanan jalat (nilkasta alaspäin), mustekalat, meduusat ja mädät kananmunat maistuivat ihan hyviltä. Muutenkin kollegojen kanssa syöminen oli mielenkiintoista; Ikinä ei itse tarvinnut maksaa mitään, sillä maan tavan mukaan porukan vanhin tai korkea-arvoisin maksoi niin ruoat kuin juomat.

Korealaiset olivat erittäin kohteliaita ja ystävällisiä. Englannilla pärjäsi ihan hyvin. Korean tulkista olisi toki ollut apua, kun koetti metsästää hyviä tarjouksia tai tingata hintaa alaspäin kaupassa. Ruokaa sai tilattua jos ei muuten niin osoittamalla sormella menusta löytyvää kuvaa. Yleensä ravintoloista löytyi englanninkielinen menu, jolla pärjäsikin sitten ihan hyvin.

Kaiken kaikkiaan kesäkoulu Koreassa oli erinomainen kokemus, jota voi suositella Oamkin opiskelijoille ja henkilökunnalle. Eniten kokemuksesta saa irti, kun suhtautuu kulttuuriin, ihmisiin ja ruokiin avoimin mielin ja on itsekin Oamkia lainaten rohkeasti aito. Minä ainakin haen ensi kesäksi taas Koreaan.

 

Teppo Räisänen

Tietojenkäsittelyn yliopettaja

 

Opiskelijan kuulumisia kesäkoulusta voi lukea täältä