Suomessa on ollut kautta aikain stereotypioihin perustuvia ennakkoluuloja, jotka elävät vahvasti kulttuurissamme – suurimmaksi osaksi ilman mitään tieteellistä pohjaa. Sitten on ihmisiä, jotka uskovat, että huumorin kautta ja sananvapauden varjolla voi sanoa tai tehdä mitä huvittaa välittämättä vastaanottajan suhtautumisesta asiaan. Henkilökohtaisella tasolla asialle on nimikin: häirintä.

Kun kanssaeläjää nimittelee sanalla, jota yleensä käytetään toisen ”heikkouden” alleviivaamiseen, puhutaan häirinnästä.  Kun tarkoituksellisesti pyritään tekemään tietty henkilö tai asia naurunalaiseksi, puhutaan häirinnästä. Niin ikään asiattomat kommentit, jotka kohdistuvat esimerkiksi henkilön sukupuoleen, vammaisuuteen, kieleen tai uskontoon, ovat häirintää. Toisen nöyryyttäminen, halventaminen ja olon tekeminen uhatuksi eivät lievimmissä muodoissaankaan kuulu korkeakoulumaailmaan, saati yhteiskuntaan ylipäätään. Ja tämähän lukee siis laissa.

Valitettavasti tämä ei tarkoita, etteikö muun muassa rasistisia, seksistisiä ja homofobisia letkautuksia esiintyisi myös koulun käytävillä ja jopa opetustiloissa.

Häirintään on helppo syyllistyä huomaamattaan. Monelle omasta elämästä poikkeavalle asialle on helppo naurahtaa – varsinkin, jos sitä ei itse oikein tahdo ymmärtää. On ymmärrettävää, ettei perustallaaja hahmota esimerkiksi sukupuoli-identiteettien ja seksuaalisuuden moninaisuudessa käytettävää termistöä. On paljon sanoja, lauseita ja ilmaisuja, joita ”ei saisi sanoa ääneen”, mutta jotka silti karkaavat suusta tietyissä tilanteissa. Onneksi asioista on helppo ottaa selvää. Seta on laatinut toimittajaoppaan, joka on ytimekäs mutta ymmärrettävä kokonaisuus jokaiselle, joka haluaa kommunikoida loukkaamatta turhaan kanssaeläjiään. Oamkissakin opiskelee ja työskentelee iso joukko seksuaali- ja/tai sukupuolipuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.

Häirintä on aina subjektiivinen kokemus. Se, mikä toiselle on hauska kommentti sopivassa paikassa, voi toiselle olla jatkoa vuosikausien koulukiusaamiseen. Koska jokaisen kokemus on erilainen, pitäisi asioista pystyä keskustelemaan rakentavasti. Omia ennakkoluulojaan kannattaa ja pitää haastaa. Parhaiten sen tekee tutustumalla ihmiseen, jonka kaltaista ei ole aiemmin tavannut.

Vapauden rinnalla kulkee suuri vastuu. Vastuu välittää kanssaihmisistä ja siitä, miten he ottavat viestimme vastaan. Vastuu olla loukkaamatta ja häiritsemättä. Vastuu puuttua, kun sanojen ja tekojen väärinkäyttöä huomaa.

Opiskelijakunnassa loukkaavia puheita ja tekoja ei hyväksytä. Koska häirintä missään muodossaan ei koulun käytäville eikä opiskelijan arkeen kuulu, on OSAKO kouluttanut häirintäyhdyshenkilöt, joihin voi halutessaan ottaa yhteyttä. Yhdyshenkilöiden kanssa voi keskustella luottamuksellisesti, miten häirintään ja häiritseviksi koettuihin tilanteisiin voidaan puuttua.

Ystävä, kuule
Tiedon väärti ei ole
Ennakkoluulo

Pinja Laukkanen
OSAKOn hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava, opiskelijahyvinvoinnin edistäjä ja omien ennakkoluulojensa kanssa painiva.