Monthly Archive: syyskuu 2013

Terveiset Mankilanjärveltä

Siikalatvan Mankilanjärvellä on elokuun puolivälistä alkaen raksuttanut Oamkin Luonnonvara-alan yksikön automaattinen vedenlaadun mittauslaitteisto. Se tuottaa dataa järven tilasta 24 tuntia vuorokaudessa, ja tieto on luettavissa internetin kautta vaikkapa Kotkantien kampuksella. Paikallisena yhteistyökumppanina toimii Mankilan kalastus- ja jakokunta ja erityisesti yhdistyksen puheenjohtaja Konolan Alpo, joka toimii monella taholla järven kunnostuksen puolestapuhujana.

Mankilanjärvi on aikaisempien tutkimusten mukaan hyvässä kunnossa ainakin veden laadun perusteella. Ongelmakohtia ovat lähinnä järven mataluus ja runsas kasvillisuus, jotka aiheuttavat haittaa etenkin järven virkistyskäytölle. Nyt halutaan selvittää järven veden laatu tällä hetkellä ja myös testata automaattisen laitteiston toimivuutta ja mittaustulosten luotettavuutta humuspitoisissa vesissä.

Vedenlaadun mittaukset liittyvät Luovassa toteutettavaan Hydro-Pohjanmaa -hankkeeseen. Hankkeen  keskeisenä tavoitteena on löytää uusia keinoja maatalouden vesiensuojeluun. Projektin vetovastuu on Seinäjoen ammattikorkeakoululla, joka toteuttaa hanketta Etelä-Pohjanmaalla. Oamkin Luonnonvara-alan yksikkö vastaa toteutuksesta Pohjois-Pohjanmaalla.

Useimmat maatalouden vesiensuojeluhankkeet, joiden avulla on kartoitettu maatalouden vesistövaikutuksia ja kuormitusriskejä, on toteutettu toistaiseksi Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Siellä maaperä- ja ilmasto-olosuhteet sekä maatalouden tuotantorakenne poikkeavat huomattavasti Pohjois-Suomen tilanteesta. Hydro-Pohjanmaa -hankkeen painopiste on Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan maatalouden ja etenkin kotieläintalouden ympäristökysymyksissä. Projekti keskittyy erityisesti karjanlannan hyödyntämiseen liittyviin logistisiin ratkaisumahdollisuuksiin, happamien sulfaattimaiden haittojen ehkäisyyn, eloperäisten maalajien viljelyyn liittyviin ympäristöriskeihin sekä paikkatietotekniikan soveltamiseen vesistöjen kuormitusriskien arvioinnissa.

Mankilanjärvellä tehdään yhteistyötä yli Oamkin yksikkörajojen. Järvelle ankkuroitu lautta, johon mittauslaitteisto on asennettu, löytyi keväällä Oamkin tekniikan yksikön ”varikolta”. Kesän se oli tuunattavana Oulunsalossa ja elokuun puolivälissä valmis laskettavaksi järvelle. Tulevina viikkoina Luovan opiskelijat käyvät järvellä ja lautalla perehtymässä mittauslaitteistoon ja huoltamassa sitä. Lisäksi otetaan vertailunäytteitä, jotka analysoidaan Oamkin laboratoriossa. Analysointiin osallistuu myös tekniikan yksikön laboratorioalan opiskelijoita ja lisäksi mittausaseman käynnistysvaiheista on tekeillä opinnäytetyö. Näin useat opiskelijat pääsevät toimimaan oikeassa elinkeinoelämän kehittämishankkeessa jo opiskeluaikana.

Yhteistyö ei ole rajoittunut vain Oamkin sisälle ja Järvikylälle, vaan myös monet oululaiset alan asiantuntijatahot kuten SYKE, ELY-keskus, Metla ja Oulun yliopisto ovat olleet kiinnostuneita automaattisen mittausasemamme käynnistämisvaiheista ja käyttökokemuksista. Oulun seudulta löytyy paljon vesialan huippuosaamista ja olemmekin todenneet, että pohjoiset voimavarat kannattaa yhdistää.

Vesinäytteiden ottomenetelmät, automaattisen mittauslaitteiston hankintaan ja asentamiseen liittyvät kysymykset sekä laitteiston huoltoon liittyvät ongelmat Pohjois-Suomen äärimmäisissä luonnonoloissa tulevat olemaan tulevan yhteistyön keskeisiä haasteita. Automaattisten mittauslaitteistojen problematiikkaan liittyvä yhteistyöseminaari/-työpaja on jo sovittu tulevalle marraskuulle.

Terveiset Mankilanjärveltä

Kaija Karhunen, lehtori, Hydro-Pohjanmaa –hankkeen projektipäällikkö

Nyt kävi näin – parhain päin!

Mitä kummaa?

Toukokuussa nautin aamukahvia ja luin Noora Väänäsen blogikirjoituksen, jossa kerrottiin opiskelijayritys Trapestin suuntaavan kesälomalle. Nooraa en tuntenut, mutta hänen kristallipallonsa kertoi: ”Taas syksyllä meidät voi bongata reippaina tutulta toimistolta.” Nyt on syyskuu ja huomaan, että on tapahtunut juonenkäänne. Ajatuksieni ne trapestilaiset muuttuikin yhtäkkiä muotoon: me trapestilaiset. Aikalisä!

Jäin koukkuun vähitellen…

Muutama vaihdettu sana siellä, toinen täällä. Alustava lupautuminen pikkuprojektiin. Kevyttä rupattelua Samirin seurassa Kuusisaaressa. Lähetetty sähköposti tempaisikin minut kahville Nooran ja Tuomaksen kanssa. Kun sumpit oli juotu, raapustin puumerkkini paperiin ja kättelin toinen toistaan rennompia ihmisiä. Samalla viikolla vastasin jo oikeisiin tarjouspyyntöihin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Pelottavaa? Ei lainkaan. Mielekäs tapa oppia? Jessöör!

Todennäköisesti juuri sinäkin ajattelet nyt: ne trapestilaiset. Seuraa perässäni, mutta älä odottele turhaan. Poikkea sisään avonaisesta ovesta, nosta tassu pystyyn ja morjesta meitä. Minusta tuli markkinointisuunnittelija – suunnitteletko sinä meille grafiikkaa, web-puolta vai otatko kenties kopin talousasioista?

Juonitellaan kun tavataan!

Olli Hiltunen
Markkinointisuunnittelija
Trapesti Oy

Melkein oululainen

Tänään olen asunut Oulussa kaksi viikkoa ja neljä päivää. Päivät ovat ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta olleet melko hektisiä, ja Oulu on kummasti alkanut tuntua jo kodilta, vaikka ajoittain vielä eksyilenkin ympäri kaupunkia yrittäessäni löytää eri paikkoihin.

Muutin ensimmäiseen omaan kotiini, mukavaan soluasuntoon hyvällä paikalla Välkkylässä, ja ensimmäiset askeleet yksin asumiseen ilman isän ja äidin hellää hoivaa olivat melko karmeita.  Sairastuin kovaan flunssaan ja olo oli hirveä. Kaupan päälle kukaan ei ollut tuomassa kuumaa mehua, särkylääkettä eikä ruokaa, vaan piti ihan itse pöngätä itsensä sängystä ylös kauppaan ja apteekkiin, että saa itsensä tolpilleen ja ruokittua. Melko karu herätys yksin asumisen arkeen, mutta sitä se toisinaan on.

Flunssasta toivuttuani pääsin aloittamaan harrastukseni paikallisessa karateseurassa ja opinnotkin lähtivät käyntiin Kotkantien kampuksella kulttuurialan yksikössä. Ensimmäinen koulupäivä hieman jännitti, ja ensimmäinen viikko meni infoähkyä vastaanottaessa ja sitä sulatellessa, sekä tutustuessa uusiin opiskelutovereihin ja muihin ylempien vuosikurssien opiskelijoihin, lähinnä tutoreihin. Ensimmäinen kouluviikko oli hyvin hetkinen koulun, harrastusten ja innokkaan ryhmäyltämisen merkeissä.

Pikkuhiljaa kaupunki alkaa olla tuttu ja arki alkaa rullata. Opiskelutoverit ovat mahtavia ja odotan tulevia kursseja innolla. Kestänee vielä hetki kun haen identiteettiäni oululaisena ja kulttuurialan opiskelijana.

Oulun murretta
en oppinut puhumaan,
ainakaan vielä.

Auri Hautala, 1. vuosikurssin opiskelija ja uusi oululainen

감사합니다 – Kesäkoulun opettajana Koreassa

Jos joskus opiskelet itseäsi vanhempien korealaisten opiskelijoiden kanssa, niin varaudu siihen, että he voivat pyytää sinua tekemään valtaosan ryhmätöistä. Tämä on osa paikallista kulttuuria, jossa vanhempia opiskelijoita, opettajia ja työtovereita arvostetaan ja kunnioitetaan. Varaudu myös siihen, että vaikka sinä olet ryhmätyöt tehnyt, niin vanhemmat opiskelijat esittävät työn omanaan. Onneksi voit lohduttautua sillä, että joku päivä sinä olet ryhmän vanhimpia opiskelijoita.

Oulun seudun ammattikorkeakoululla on lukuisia partnerikouluja ympäri maailmaa. Näiden partnereiden kanssa tehdään yhteistyötä TKI-toiminnan ja opetuksen parissa. Liiketalouden yksiköllä on esimerkiksi EU-rahoitteinen tutkimusprojekti nimeltään SILVER, jonka puitteissa Oulussa on vieraillut tutkijoita niin Hollannista kuin Englannistakin. Oamkin henkilökuntaa on vastavuoroisesti vieraillut muiden tutkimuspartnereiden luona ympäri Eurooppaa. Opetusyhteistyö puolestaan koostuu Erasmus henkilökuntavaihdosta ja yhteisistä opintokokonaisuuksista. Opiskelijoiden on esimerkiksi mahdollista suorittaa tutkinto myös Neu-Ulmin ammattikorkeakoulussa (ns. double-degree tutkinto). Eri koulut ympäri maailmaa järjestävät myös erilaisia intensiivikursseja ja kesäkouluja, joihin partnereiden opiskelijat ja opettajat voivat osallistua.

Yksi Oamkin partnereista – Seoulin yliopisto (http://english.uos.ac.kr/) – järjestää kesäisin International Summer School –nimellä kulkevan kesäkoulun. Koska itse en ollut koskaan vieraillut Aasiassa, päätin hakea kesäkoulun opettajaksi viime syksynä. Opetettavana olisi ollut Korean kieltä, Aasian kulttuuria, Korean historiaa tai yritysviestintää käsittelevät opintojaksot. Koska muut opintojaksot tuntuivat hivenen vaikeilta opettaa, päätin hakea Business Communication –kurssin opettajaksi. Vähän ennen joulua sainkin vahvistusviestin, että minut oli valittu opettamaan opintojaksoa. Kevään aikana ennen matkaa piti vielä käydä lyhyt paperisota Korean suurlähetystön kanssa koska osallistuminen edellytti viisumia, mutta kesäkuussa olin valmis lähtemään reissuun.

Taekwondoa, maskien maalausta ja korkeaa kulttuuria

Kesäkoulu alkoi 28.6. ja loppui 27.7. Kesäkoulussa oli opettajia 15 ja opiskelijoita kaiken kaikkiaan 122. Heistä 41 oli korealaisia ja 81 eri puolilta maailmaa. Niinpä reissu olikin erinomainen tilaisuus tutustua eri kulttuureihin. Mukana oli opiskelijoita muun muassa Australiasta, Itävallasta, Kanadasta, Kiinasta, Tsekeistä, Ranskasta, Saksasta, Israelista, Kazakstanista, Liettuasta, Hollannista, Portugalista, Sloveniasta, Espanjasta, Ruotsista, Thaimaasta, Yhdysvalloista ja olipa mukana kaksi opiskelijaa myös Oamkista.

Opiskelijoiden oli valittava kolme kurssia 18 kurssin joukosta. Yksi kursseista liittyi Aasian kulttuuriin, ja siinä opiskelijat tutustuivat eksoottisiin ruokiin (esimerkiksi koiraan), palatseihin, temppeleihin ja demilitarisoituun alueeseen Koreoiden rajalla. Lisäksi opiskelijat kävivät luokkaretkellä eri puolilla Etelä Koreaa. Opiskelijoilla oli kurssien lisäksi mahdollisuus tutustua korealaiseen kulttuuriin taekwondon, elokuvien, näytelmien ja maskien maalauksen avulla.

Opiskelijat opiskelivat kesäkoulussa kolme tuntia aamupäivällä ja toiset kolme tuntia iltapäivällä. Lisäksi opiskelijat kertoivat, että 18.00 ja 06.00 välinen aika kului tutustuessa Seoulin ilta- ja yöelämään. Opettajilla opetusta oli viikossa 12 tuntia. Tämä koostui kolmen tunnin pätkistä neljänä päivänä viikossa. Yleensä keskiviikot olivat opetuksesta vapaat.

Opettaminen ei sinällään eronnut paljoa opettamisesta Oamkissa. Opiskelijaryhmässä oli toki muutama opiskelija, joille englanninkieli oli haasteellinen. Myös ryhmätöiden tekemisessä eri kulttuurin edustajat eivät ole aina yhtä oma-aloitteisia kuin esimerkiksi suomalaiset tai ruotsalaiset. Tästäkin selvittiin, kun opiskelijoita patisteli tarpeeksi. Eri kulttuurien suhtautuminen täsmällisyyteen vaihteli myös aika paljon. Toisille opintojakson alkamisaika ei ollut niin tärkeää ja luokkaan tultiin usein reilusti myöhässä. Opettaminen on silti opettamista, ja oppiminen oppimista – vaikka sen tekisi Koreassa.

Korean kulttuuri yllätti monessa asiassa, mutta mitään ylitsepääsemättömiä kulttuurishokkeja ei vastaan tullut. Ehkäpä koiranlihan syömistä olisi pitänyt harkita hivenen, mutta kanan jalat (nilkasta alaspäin), mustekalat, meduusat ja mädät kananmunat maistuivat ihan hyviltä. Muutenkin kollegojen kanssa syöminen oli mielenkiintoista; Ikinä ei itse tarvinnut maksaa mitään, sillä maan tavan mukaan porukan vanhin tai korkea-arvoisin maksoi niin ruoat kuin juomat.

Korealaiset olivat erittäin kohteliaita ja ystävällisiä. Englannilla pärjäsi ihan hyvin. Korean tulkista olisi toki ollut apua, kun koetti metsästää hyviä tarjouksia tai tingata hintaa alaspäin kaupassa. Ruokaa sai tilattua jos ei muuten niin osoittamalla sormella menusta löytyvää kuvaa. Yleensä ravintoloista löytyi englanninkielinen menu, jolla pärjäsikin sitten ihan hyvin.

Kaiken kaikkiaan kesäkoulu Koreassa oli erinomainen kokemus, jota voi suositella Oamkin opiskelijoille ja henkilökunnalle. Eniten kokemuksesta saa irti, kun suhtautuu kulttuuriin, ihmisiin ja ruokiin avoimin mielin ja on itsekin Oamkia lainaten rohkeasti aito. Minä ainakin haen ensi kesäksi taas Koreaan.

 

Teppo Räisänen

Tietojenkäsittelyn yliopettaja

 

Opiskelijan kuulumisia kesäkoulusta voi lukea täältä