12. luukku: Elämäni asennot – mitä jooga minulle opetti / Claire Dederer
Jos pidit Elizabeth Gilbertin kirjasta Omaa tietä etsimässä, pidät todennäköisesti myös tästä kirjasta. Minä tartuin kirjaan sattumalta tänä syksynä, kun asiakas palautti sen minulle asiakaspalvelutiskillä. Takakannen tekstin luettuani päätin lainata kirjan itselleni. Aihe kiinnosti, sillä olen harrastanut joogaa muutaman vuoden. Vielä tuossa vaiheessa en osannut aavistaa, miten paljon muitakin yhtymäkohtia omaan elämääni tästä kirjasta löytäisin.
Kirja on amerikkalaisen journalistin Claire Dedererin omaelämäkerrallinen teos. Dederer on tuore äiti, joka lähtee hakemaan joogasta apua selkäongelmiinsa. Lopulta joogasta muodostuu ennen kaikkea matka itseen. Kahdenkymmenenkolmen jooga-asanan kautta hän kuljettaa lukijaa mukanaan elämänsä eri vaiheissa.
Dederer kertoo elämästään hauskasti, itseironisesti ja koskettavasti. Elämäkerta kuvaa sitä, miten epäsovinnaisessa avioliitossa eläneiden hippivanhempien tyttärestä kasvoi täydellisyyden tavoittelija ja suorittaja. Dederer elää maineeltaan rennossa ja vapaamielisessä Seattlessa. Tästä huolimatta kirjoittaja löysi itsensä keskeltä äitikulttuuria, jossa äitiydestä oli tehty tiukan normiston mukainen suoritus. Joogan hellittäessä lihaskireyksiä, se hellittää hiljalleen myös sitä henkistä vankilaa, jonka kirjoittaja oli ympärilleen luonut.
Ja ne yhtymäkohdat omaan elämään? Minäkin olen asunut ja joogannut Seattlessa. Kirja tarjosi mahdollisuuden palata sinne hetkeksi takaisin. Dederer kuvaa Seattlea ympäristöineen niin elävästi, että huomaisin pyyhkiväni ikävän kyyneleitä. Kirjoittajan joogakokemuksissa oli huvittavan paljon samaa kuin omissani: pelon tunne astuessani joogasaliin ensimmäisen kerran, haavekuvien täydellinen romuttuminen ollessani vastakkain oman kehoni kanssa, mutta myös hiljalleen kasvava innostukseni kehittyä ja oppia enemmän.
Kaiken kaikkiaan kirja on tyttären, vaimon ja äidin kasvutarina, johon moni nainen voi samaistua. Oli sitten hurahtanut joogaan tai ei..
”Kun aloittaa joogan harjoittamisen elämänsä keskivaiheilla, tuntuu samalta kuin saisi käsiinsä itseään koskevan asiakirjakansion. Se on täynnä tietoa, jota ei välttämättä haluaisi nähdä.” – Claire Dererer
