Viimeaikoina taivaalla on näyttäytynyt omituinen valoilmiö, elikkä aurinko. Oikein hämmästyy, kun luentosalin verhoja pitää laittaa tiukemmin kiinni, että datatykin heittämä informatiivinen valonsäde näkyisi opiskelijoille. Pohjoisella pallonpuoliskolla tämä tarkoittaa sitä, että ollaan hyvää vauhtia etenemässä kohden kevättä ja kesää.

Valon lisääntyminen vaikuttaa joihinkin opiskelijoihin piristävästi. Jopa niin, että huomaan aina vähän väliä toistelevani lausetta ”no niin palataampa aiheeseen”. Äkkiseltään informaatio-oikeus tai johtaminen ja hallinto eivät ehkä kuulosta maailman kiinnostavimmilta aiheilta, mutta kun opiskelijat ovat aktiivisia, kysyvät, kommentoivat, heittävät omia näkemyksiään jne., niin johan se muotoutuu kiinnostavaksi. Mutta vastaavasti kurssisuunnitelman aikataulut kyllä venyvät. Kun luennolla on pohditaan hyvän hallinnon periaatteita ja mietitään esimerkkejä, homma saattaa alkaa rönsyilemään.  Kaikilla on kokemusta hallinnosta, ihan jokaisella… hyvästä ja huonosta. Mutta siinä on opettajalle haastetta, kun  hän yrittää vetää päivän uutisotsakkeet opetussuunnitelmaan. Mutta tuleepahan käytännönläheistä ja ajankohtaista opetusta.

Mutta entä se kurssisuunnitelma? Tekijänoikeuksista piti puhua jo viime viikolla, mutta siihen ei olla vielä päästy. Mikä koko suunnitelman merkitys oikein on? Toki on hyvä itsellä ja opiskelijoilla olla kärryillä siitä, mitä milloinkin on tarkoitus käsitellä ja missä järjestyksessä asiat käsitellään, mutta kuinka tarkasti, niin se on toinen juttu. Opettajana vähän mietin sitäkin lukeeko kukaan opiskelija kurssisuunnitelmia Oivasta? En tiedä. Mutta jatkossakin suunnitelmia uhmaten annan opiskelijoiden innostuksen viedä ja yritän löytää kysymyksiä herättävistä aiheista linkin opintojaksoon, edes huteran sellaisen. Uskon näet siihen, että opiskelija oppii parhaiten, jos asian selittää hänen oman esimerkkinsä kautta. Tiirailen siis talviaurinkoa verhonraosta ja sanon taas kerran ”niin, mutta jos palataan takaisin kurssin aiheeseen…”.

Paras palaute työstä on se, kun opiskelijat kertovat oikein odottavansa päivän luentoja. Kuten he, niin en minäkään aina tiedä minne päädytään, mutta oppimista on havaittavissa ja ainakin pääasiassa opetussuunnitelman tavoitteet täyttyvät.

Kirjoittaja: Ulla Virranniemi lehtori Kirjasto- ja tietopalvelualan ko.