Heleästi helmikuulle haikuni henkäisen

Aloitin Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan koulutuspoliittisena vastaavana tammikuun kylmyydessä. Alku on koostunut Helsingistä Tukholmaan M/S Mariellalla tehdyn risteilyn lisäksi pitkälti osallistumisista kokouksiin ja seminaareihin sekä perehtymisestä tehtävääni. Perehtymistä olenkin saanut jo niin perusteellisesti, etten välttämättä edes muista mihin kaikkeen olen jo perehtynyt.

Osa-aikainen toiminta opiskelijakunnassa tuo mukavaa vaihtelua normaaliin maisemasuunnittelun opiskelijan koulutyöhön. Monesti opiskelijat kaihtavat hakeutumista mukaan opiskelijakunnan toimintaan, koska se johtaa usein opintojen venymiseen, kun samanaikaisesti olisi paineita valmistua nopeasti. Olen itse kuitenkin sitä mieltä, että opiskelijakunnan kautta avautuu tutustumisen arvoinen maailma, joka antaa erilaista kokemusta ja näkökulmaa asioihin.

Opiskelun tahtia ei saa kiristää ennestään uusilla opintoaikojen rajausyrityksillä, kuten tähän asti on pyritty tekemään. Sen sijaan, että opiskelijoita painostetaan valmistumaan nopeammin työelämään, työelämän olisi aiheellista tulla vastaan ja joustaa tarjoamalla opiskelijoille paremmin mahdollisuuksia tehdä osa-aikaisia pätkätöitä opiskelun ohella. Se olisi pitkällä tähtäyksellä sekä opiskelijoiden, että työnantajien etu. Korkeasti koulutettujen palkansaajien keskusjärjestön, Akavan opiskelijatkin kokosivat tässä vähän aikaa sitten asiasta selvityksen, jonka tulos oli se, että opiskelijoiden työssäkäynnistä on hyötyä.

Itse olen ikuinen opiskelija. Valmistun silloin tällöin, mutta sen sijaan, että siirtyisin pysyvästi työelämään, jatkan opiskeluani koulusta kouluun. Luultavasti olen vielä eläkeikäisenä mummonakin jollain veneenrakentamiskurssilla, kuten muuan menoa sivusta seurannut ystäväni kerran tuumasi. Miksi siirtyä pysyvästi työelämään, jos työelämässä ei ole vastassa muuta, kuin pätkätöitä, joiden sijaintikin on enimmäkseen etelässä, eikä työelämä tarjoa pitkällä tähtäyksellä motivoivaa, eettisesti kestävää ja tärkeältä tuntuvaa työtä, jossa pääsee toteuttamaan omaa luovuuttaan?

Heleästi helmikuulle haikuni henkäisen

keinuvilta aalloilta itämeren

tuon terveisen.

Maria Ronkainen, koulutuspoliittinen vastaava