Lipastolta amkkiin

Aloitin korkeakouluopintoni kaksi vuotta sitten Oulun yliopistolla, eli opiskelijaslangissa “lipastolla”. Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen pääsykoe oli helppo, sillä pääsykoekirjoja ei ollut ja aloituspaikkojakin on vuosittain reilusti yli 100. Aloitin opinnot intoa täynnä ja päätin käydä ahkerasti luennoilla, vaikka varsinaista läsnäolopakkoa ei ollutkaan. Yliopistoelämä osoittautui kuitenkin hyvin haasteelliseksi.

Luentoja, ei oppitunteja

Yliopistolla ei ole oppitunteja vaan luentoja. Ei ole myöskään opettajia vaan luennoitsijoita. Minua oli varoitettu etukäteen yliopiston haasteista, mutta ymmärsin asian merkittävyyden vasta ensimmäisten luentojen jälkeen.

Hämmentävimpiä kokemuksia olivat matematiikan luennot. Salissa saattoi istua kolme tuntia ymmärtämättä luennoitsijan puheesta yhtään mitään. Luento saattoi vilistä sellaista ammattislangia, jonka ymmärtämistä ei ensimmäisen vuoden opiskelijata voi mitenkään odottaa.

Niinpä varsinainen oppiminen tapahtui yleensä kotona, ja koulussa käytiin vain kotitehtäviä tarkistuttamassa. Henkilökohtaista opastusta sai vain opiskelukavereilta. Monet lähtivät luennoille joka aamu vain Facebookia selailemaan.

Teoriaa, ei käytäntöä

Jotkin kurssit kuulostivat erityisen mielenkiintoisilta, joten odotin niitä muita enemmän. Innostus hiipui kuitenkin nopeasti.

Tietokonearkkitehtuurin kurssilla opin lähinnä hyvin hämärästi, miten tietokoneen prosessori yleisestiottaen käsittelee bittejä. Internet ja tietoverkot -kurssilla käsiteltiin todella laaja-alaisesti koko internetin toimintaa, mutta silti tyypillinen opiskelija ei kurssin käytyään ymmärrä oman kotiverkkonsa reititystä. Ihminen tietotekniikan käyttäjänä ja kehittäjänä -kurssilla opiskelijoiden täytyi kijoittaa essee kivestä.

Ehdin puolessa vuodessa osallistua kolmeen kurssiin, joiden pääasiallinen toteutustapa oli pitkien esseiden palauttaminen viikottain opettajalle. Tärkein yliopistolla oppimani taito onkin ehdottomasti tyhjien ja mekrityksettömien täytelauseiden muodostaminen. Lopulta alkoi olla selvää, ettei yliopisto-opiskelu ole minua varten.

Vaihto ammattikorkeakouluun

Koska opinnot eivät tuntuneet mieluisalta, teimme yhdessä ystäväni kanssa rohkean päätöksen ja haimme molemmat tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan liiketalouden yksikköön. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään.

Oamkissa opiskelu on ollut todella mukavaa. Lähes jokaisen oppitunnin jälkeen kokee oppineensa jotain uutta ja hyödyllistä, se on hieno tunne. Opettajat osaavat asiansa pääasiassa hyvin, ja apua saa aina pyydettäessä. Opintojaksot ovat hyvin käytännönläheisiä, eli käytännössä opettaja näyttää miten asia tehdään, ja opiskelijat seuraavat perässä omilla tietokoneillaan.

Jo puolen vuoden opintojen jälkeen jokainen luokkatoverini osaa tehdä yksinkertaisia tietokoneohjelmia tai luoda tyhjästä standardin mukaisen verkkosivun. Opiskeljoiden taitotaso opintojen alussa oli hyvin vaihteleva, mutta siitä huolimatta jokainen on pysynyt kursseilla hyvin mukana.

Nykyään

Opintojen ohessa olen ehtinyt soluttautumaan mukaan koulutusalajärjestömme Otron toimintaan, sekä aloittanut työskentelyn yksikössämme toimivan Trapesti Oy:n web-suunnittelijana. Suosittelen kaikkia muitakin opiskeljoita tutustumaan paremmin näihin kahteen nimeen. Tarjolla on nimittäin hienoja kokemuksia, mahtavia ystäviä ja tärkeää työkokemusta!

Haluaisin omasta puolestani kiittää kaikkia opettajiamme hyvästä työstä ja opetuksesta, sekä kaikkia ihania ystäviä, joihin olen täällä ehtinyt tutustua. Kehotan myös jokaista opiskelijaa tarttumaan hetkeen ja ottamaan kaikki irti tästä hienosta mutta lyhyestä vaiheesta elämässämme!

Janne Annala, TIK3SN

Viestintävastaava,OTRO ry

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa