Työnarkomaanin tunnustuksia

Hei, olen Anna, työnarkki.

(Hei, Anna!)

Kaikki alkoi jo urani alkumetreillä ihan viattoman näköisestä koepinosta, jonka päätin ottaa mukaan kotiin pitkän ja rankan työpäivän päätteeksi. ”Jos minä vielä nämä korjaan tänään, huomenna kaikki ei kaadu päälleni”, ajattelin. Siitä se ajatus sitten lähti ja pikkuhiljaa kotiin alkoi lähteä kassissani järeämpiä oppimistehtäviä siirtyessäni vähitellen kovempaan kamaan. Häpesin ja salailin ongelmaani ja vedin vessassa lukittujen ovien takana punakynäviivoja erinäisiin raportteihin. Tärisin, kun sain käsiini vastatulostetun opinnäytetyön ja tykitin arvosanoja koneelle kuin viimeistä tutkintotodistuksenhakupäivää. Lapsetkin kärsivät, kun isä vastasi perheemme muonituksesta. No, OD:han siitä seurasi eli tajusin jossain vaiheessa, että Olen Dorka.

Moni uransa alkumetreillä pinnistelevä kansankynttilä varmasti haluaisi olla se elokuvien ope, joka hankalasta menneisyydestä ja alkuvaikeuksista huolimatta voittaa slumminuorten luottamuksen ja saa heidän elämänsä raiteilleen viulujen vinguttaessa mollivoittoisia sävelmiä taustalla. Mutta minulle ei ainakaan käynyt niin, sillä a) minulla ei ole hankalaa menneisyyttä, b) Oulussa ei ole slumminuoria ja c) Oulun nuorisotyöttömyys taitaa edelleen olla maan korkeinta. Monella voi myös olla hieman harhaanjohtava kuva opettajan työstä; harvoin yhden oppitunnin suunnitteluun voi käyttää niin paljon aikaa kuin opetusharjoittelun aikana. Kannattaa siis muistaa, kun Antero Mertaranta alkaa selostaa elämääsi päässäsi (Ai jai, ai jai, hirveältä näyttää! Ja voi Luoja, voi Luoja paratkoon!) että aina ei voi eikä tarvitse panostaa täysillä eikä aina pukkaa priimaa.

Jos olet kuin minä olin, haluan sanoa jotain, joka toivottavasti pysäyttää naputtelusi edes hetkeksi (kuitenkin lukiessasi tätä kirjoitusta käyt samanaikaisesti inboksiasi läpi, naputtelet tekstaria, rustaat kauppalistaa pidellen kynää varpaiden välissä ja jumppaat toista jalkaa): ole armollinen itsellesi. Ole armollinen itsellesi, kun työ tuntuu ylivoimaiselta. Mutta ole armollinen itsellesi myös silloin, kun pää pursuaa työhön liittyviä ideoita myös vapaa-ajalla. Minäkin olin armollinen itselleni, kun huomasin kirjoittavani tätä blogikirjoitusta kännykkääni lähempänä puoltayötä, kun yritin tehdä rentoutumisharjoitusta.

Anna Alapeteri-Marin, englannin ja markkinoinnin lehtori

 

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.