”It’s some kind of aarkhi realism”
– Juopunut Jyrki Raatikainen kuvailee Radiopuhelimien musiikkia

Oulun legendaarisin undergroundsekametelibändi Radiopuhelimet sai vuonna 2006 tehtyä itsestään omaelämäkerran Juha Hurmeen avustuksella. Kirja koostuu bändin jäsenten, sekä sen ympärillä olevien tuttujen lyhyistä kirjoituksista. Nämä kirjoitukset muodostavat jonkinlaisen elämäntarinan, joka alkaa bändin jäsenten syntymästä ja päättyy kirjan ilmestymishetkeen. Näiden lisäksi bändin jäsenten mielenmaisema aukeaa erilaisten tarinoiden kautta. Nämä tarinat saattavat käsitellä mm. nähtyjä unia, lempikappaleita tai yleisiä erikoisia tapahtumia Oulusta. Kaikkein parhaita hetkiä ovat absurdin humoristiset keikkakertomukset, jotka voisivat mennä läpi Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjoissakin. Kirjoitukset saattavat vaikuttaa hieman toisistaan irrallisilta, mutta ne muodostavat kuitenkin eheän kokonaisuuden. Kirjan lopussa asiallisena lisänä on lyhyt lista bändin sanoituksista, jotka tuntuvat tiivistävän koko kirjassa käsiteltävät teemat jonkinlaisena rujona runoutena.

Kirja on itsessään loistava teos, mutta bändielämänkertojen saralla lajityyppinsä kermaa. Kirjasta puuttuu useille elämänkerroille tyypillinen ylianalyyttinen, selkääntaputteleva ja lineaarinen kerronta bändin historiasta ja merkityksestä. Sen tilalla on joukko tapahtumia, jotka ovat usein hämmentäviä, välillä synkkiä mutta kuitenkin lähes aina lämminhenkisiä. 

– Antti Kurki KIR2SN