Nyt on kevään viimeinen rutistus polkaistu käyntiin oikein kunnolla! Sormet sauhutenhan tässä on saanut kirjoitella tehtävää ja raporttia toisensa perään, onneksi aikaa on kuitenkin jäänyt hiukan myös keväisestä luonnosta ja ilmasta nauttimiseen. Liimasin pitkän (ehkä hieman ahdistavankin pitkän) ”to do”-listan kalenterini kanteen. Ainakin omalla kohdallani aikataulutus, asioiden muistaminen ja organisointi on kaikkein vaikeinta opiskeluissa. Etenkin ryhmätyöt ja aikataulujen sovittaminen muiden ryhmäläisten kanssa on haastavaa, kun yhden pitäisi hakea lapsi hoidosta, toisen mennä töihin ja kolmatta ei ole näkynyt koulussa viikkoon. Minä en pärjäisi ilman kalenteria tai post it-lappuja päivääkään, olen niin hajamielinen että unohdan toisinaan oman ikänikin.

Tänään, kun minulla ei (harvinaista kyllä) ole iltavuoroa, päätin tehdä kaikki tehtävät listaltani pois. No, kello on kohta viisi, istun edelleen koulussa ja saan pyyhkiä listaltani pois ainoastaan kaksi tehtävää. Ulkona on mieletön aurinkoinen keväinen iltapäivä, ja mieleni tekisi vain heittää kirjat roskikseen ja juosta huutaen ulos. Muistan kyllä jo yläasteelta ja lukiosta, että ”kevättä rinnassa” tarkoittaa tosiaankin ankaraa puurtamista tuskanhuokausten säestyksellä. Sitten kun kevään viimeinen tentti on ohi ja kaikki kohdat pyyhitty yli näistä raivostuttavan iloisen pinkeistä ”to do” -listoista, koittaa vapaus. Se mielessä jaksaa puurtaa ja nauttia sitten keväällä kun vuoden tavoite, 60 opintopistettä, on saavutettu.

Todellisuudessahan tämä keväinen opiskelu ei olisi lainkaan yhtä tuskaista puurtamista kuin se omalla kohdallani on. Ellen olisi haalinut töitä, koiria, harrastuksia ja erinäisiä muita velvoitteita, voisin jakaa ja aikatauluttaa töitäni. Ei todellakaan ole viisain keino istua kokonaista päivää niskat ulvoen ja kirjoittaa viittä raporttia ja esseetä. Vaikka aiheena olisi niinkin mielenkiintoisia asioita kuin Itämeri ja luonnonsuojelu, on kuusi tuntia yhteen perään tietokoneella istumista kammottavaa tuskaa.

Nyt, kun viimeiset ilta-auringonsäteet valaisevat Kotkantien kampusta, aion poistua rakennuksesta hieman lyhyempi ”to do” -lista mukanani ja palata huomenna asiaan aivan uudella innolla.