Monthly Archive: huhtikuu 2014

Harjoittelureissulla personal farmerilla ja wwooffausta Itä-Suomessa

Näin vapun lähestyessä onkin ajankohtaista jakaa hieman harjoittelukokemuksia viime kesältä. Viime keväänä ei mennyt harjoittelupaikan haut nappiin. Kovasti yritin päästä agrologi-harjoitteluun Ouluun, muttei paikkaa auennut. Viime tingassa sitten löytyikin jotain, nimittäin assistentin pesti Luovan muuttotöiden parissa.  Eihän ne hommat maatalouteen mitenkään liittyneet, mutta töiden osa-aikaisuusuuden mukana tulleet vapaat viikot antoi mahdollisuuden lähteä tekemään ilmaista harjoittelua kuukauden ajaksi mielenkiintoisten maatalousyritysten pariin. Päädyinkin viettämään kaksi viikkoa  sekä harjoittelijana Herttoniemen ruokaosuuskunnassa että wwoofferina Vaivion Pikkunupussa.

Herttoniemen ruokaosuuskunta  on ensimmäinen osuuskuntavetoinen kumppanuusmaatalous-malli, jonka perusideana on, että kaupunkilaisten muodostama osuuskunta kerää rahoituksen, jolla vuokrataan peltopätkä, palkataan puutarhuri eli personal farmeri  ja katetaan viljelykustannukset sekä hankinnat. Osuuskuntalaiset saavat vastineeksi investoimalleen rahalle laadukkaita maataloustuotteita ns. omalta pelloltaan, jonka töihin heillä on myös mahdollisuus osallistua.  Herttoniemen ruokaosuuskuntaan kuuluu noin 160 taloutta, joille kaksi ”personal farmeria” viljelee biodynaamisesti vihanneksia, marjoja ja yrttejä parin hehtaarin viljelmillä Vantaan Korsossa.

Saapuessani juhannuksen jälkeen Korsoon  huomasin tulleeni keskelle melkoista työhuippua. Hieman uupuneen oloiset viljelijät kertoivat painaneensa pari viimeisintä viikkoa yli 50-tuntisena viimeisten kylvöjen ja istutusten parissa. Seuraavaksi olikin vuorossa kasvuston hoito, jonka kanssa oltiin pahasti myöhässä  erityisen lämpimän alkukesän vuoksi. Porkkana-, palsternakka- ja punajuurikasvustot olivat harsojen alla päässet peittymään polven korkuiseen jauhosavikkakasvustoon. Muu oli jo myöhäistä, oli pakko kitkeä. Neljään pekkaan ei olisi mahdollista tuosta urakasta selvitä, mutta onneksemme seuraavalla viikolla alkoi ruokaosuuskunnan järjestämä kaksiviikkoinen kvt eli kansainvälinen vapaaehtoistyöleiri. Reilut kymmen auttavaa käsiparia sai ihmeitä aikaan.

Vaikka hoitotyöt olivatkin töissä päälimmäisenä, ei kaikki aikani kulunut kitkemisen parissa. Sain viljelijöiltä aika vapaat kädet hyödyntää omaa ammattitaitoani. Traktorin rattiin ei minua päästetty, mutta kaikkea muuta tein, kuten otin hoidettavakseni Rikkamestarilla tehtävät haraukset.  Paljon työtä oli myös ensimmäisissä sadonkorjuissa. Osuuskuntalaisille nostettiin perunaa, retiisiä, nippusipulia ja salaattia. Myös tuholaiset tulivat tutuksi, kun kaalikoit hyökkäsivät kaalimaalle. Niitä vastaan on onneksi luomussakin torjunta-aine, jota pääsinkin sitten reppuruiskuttelemaan. Myös osuuskuntalaiset tulivat tutuksi iltatalkoiden ja sadonjakojen yhteydessä. Korsossa töitä riitti enemmän kuin kerkesi tehdä ja huvittavaa kontrastia toi Sörnäisissä majoittuminen sekä peltopäivien jälkeiset huurteiset Kallion kuppioloissa.

Loppukesästä lähdin sitten Pohjois-Karjalaan wwooffaamaan Pikkunupun tilalle Vaivioon. Wwooffaushan tarkoittaa kansainvälistä vapaaehtoistyötä luomutiloilla ruoka- ja majoituspalkalla. Työporukkaani kuuluikin neljä muuta wwoofferia, jotka olivat tulleet Suomeen Ranskasta ja Espanjasta.  Pikkunuppu on mainetta niittänyt luomuvihannestila, jolla on viljelty perinteisiä vihanneksia parin hehtaarin alalla jo reilut 25 vuotta ja tuotteet myydään torilla ja ruokapiireihin.  Jos jotkin työt ovat antoisia vihannesviljelyssä, niin sadonkorjuutyöt. Päivät kuluivat mukavasti sadonkorjuu- ja kauppakunnostustöissä, nautiskellen tunnin siestoista elokuun auringossa riippumatossa loikoillen. Myös viikonloppujen torimyyntipäivät olivat yllättävän mukavia, kun vakioasiakaskunta oikein himoitsi tuotteita. Pikkunupussa vuosien uurastuksen saavutukset näkyvät kaikessa. Tuotteiden laatu on todella korkea, esim. porkkanoita ei ole enää ollut tapana harventaa, koska muuten ne kasvavat aivan liian suuriksi ja rikkojenkin osalta pellon tila on hämmästyttävän hyvä. Tietysti jokavuotisia haasteita Pikkunupullakin on, kuten viime kesän suuret kaalikoituhot. Wwooffaus-reissuni idyllisyyttä lisäsi myös joka toinen ilta lämmennyt sodan jälkeen valmistunut puusauna ja 165 ”massikka” -pientraktori, jolla konehommat hoidettiin.

No mitä näistä kahdesta reissusta jäi sitten käteen matkakustannusten lisäksi?  Kokemukset luomuvihannespellon alkuvuosien työtaakasta ja haasteista verrattuna rautaisen vihannesviljelyn ammattilaisen elämäntapaan ja saavutuksiin viljelmillään antavat perspektiiviä omiin tulevaisuuden suunnitelmiin. Tuon kesän jälkeen haaveet luomuvihannestilasta ovat muuttuneet realistisemmiksi tulevaisuuden tavoitteiksi. Olkeehan kanssaopiskelijat rohkeita lähtemään haluamienne hommien perään, vaikka oiskin vähän kauempana kotoa.

Kirjoittaja on agrologiopiskelija Ari-Matti Seppänen

 

Vappu, vappu, vappu!

Nyt se on täällä, kuuma ja kostea vappu! Kuten perinteistä, haalari-ihmiset villiintyvät auringonpaisteesta ja luvasta käyttäytyä pöljästi. Eilen rykäistiin tämänvuotinen vappu käyntiin Tynskän työnnöllä (eli tynnyrisauna työnnettiin kaupungin halki Otokylään), tänään vuorossa olisi Otovappu ja Kärppien kultajuhlat, ja...

Mickey Leigh & Legs McNeil: Veljeni Joey Ramone

src=”http://www.like.fi/sites/default/files/veljenijoey_0.jpg” alt=””

Vuonna 2001 kuollut punkrockin suurlähettiläs Joey Ramone syntyi vuonna 1951Jeffrey Hymanina, jonka lähtökohdat elämään eivät olleet ne kaikkein parhaimmat. Pari viikkoa syntymänsä jälkeen häneltä jouduttiin leikkaamaan syöpäkasvain selkärangasta, mikä oli vasta alkua hänen sairaskertomukselleen. Kiusattu ja hyljeksitty Jeff kärsi runsaista pakko-oireista ja nuoruudessa tehdyn mielisairaalavisiitin päätteeksi hänet todettiin   paranoidiseksi skitsofreenikoksi. Onneksi oli musiikki. Se sai hänet ylipäätään pysymään hengissä ja auttoi löytämään oman paikkansa maailmassa, joka ei tuntunut tarjoavan mitään hyvää. Tuli The Beatles, Alice Cooper ja The Stooges ja Jeff Hyman alkoi pikkuhiljaa muuttua Joey Ramoneksi.

Joeyn velipoika Mickey Leigh seurasi tätä vaikeuksia täynnä olevaa kasvutarinaa läheltä. Mickey työskenteli Ramonesin roudarina sen ensimmäiset toimintavuodet ja käytännössä hän eli veljensä rinnalla lähes kokoajan 1970-luvun lopulle saakka. Vaikkei veljekset tämän jälkeen olleet yhtä tiiviisti tekemisissä keskenään, olivat he kuitenkin sen verran, että säännöllisesti saivat aikaan joko ankaran riidan tai musiikillisen yhteistyön, josta yleensä seurasi taas entistä ankarampi riita.

Tämänkaltainen Joeyn viha-rakkaus –suhde veljeensä ja bändikavereihinsa on kirjan läpi kantava teema. Tarina on riemastuttava ja hauska yhtä paljon kuin se on myös traaginen ja koskettava. Se ei kaunistele tai romantisoi tapahtunutta, kuten useilla fanipohjalta kirjoitetuilla teoksilla on tapana. Kirjoittaja ei tunnu säästävän kirjassaan itseään eikä veljeään. Kyseessä on yksi parhaimmista muusikkoelämäkerroista mitä on kirjoitettu.      

-Hannu Ryymin, Kir2sn

Laatukoulutuksessa pohdittiin kansainvälisyyden ja oppimisen laadun yhteyttä

Vuoden ensimmäinen laatukoulutus pidettiin torstaina Sosiaali- ja terveysalan yksikössä. Tällä kertaa teemaksi oli valittu ”kansainvälisyydellä laatua oppimiseen”. Kiinnostavien alustusten jälkeen tilaisuudessa jaettiin kansainvälisistä yhteyksistä mukaan tarttuneita hyviä käytänteitä.

Kansainvälisten asioiden johtaja Sir Allan Perttunen muistutti avauspuheenvuorossaan, että kansainvälisyys ei tarkoita korulauseita strategiassa. Se ei myöskään tarkoita pelkästään opiskelija- ja opettajavaihtoja, vaan opetussuunnitelmien kansainvälisyyden täytyy olla yksi laadun mittari.

Sir Allan rohkaisi osallistujia kansainväliseen aktiivisuuteen ja kehotti myös kannustamaan kollegoitaan samaan. Samaan hengenvetoon hän vaati vaihtoihin ja tutustumiskäynteihin tiukempia ja vaativampia ohjelmia (herätys kaikki esimiehet!), jotta vaihdoista saisi riittävästi eväitä sekä omaan ammatilliseen kasvuun että hyötyä omalle osastolle. ”Ei saa tyytyä ihastelemaan muiden käytänteitä, vaan pyrkiä soveltamaan niitä!”, hän ohjeisti.

Kansainvälisten asioiden suunnittelija Dame Marjo Pääskylä kertoi kaksois- ja yhteistutkinnoista ja esitteli Opetus- ja kulttuuriministeriön laatimat suositukset yhteistutkintojen kehittämistä varten. Oamkissa opiskelijat valitaan siirto-opiskelijavalintana, eli heidän ei tarvitse osallistua yhteisvalintaan. (Opiskelijoiden on saatava tutkinto-opiskelijan status, jotta heille voidaan myöntää kaksoistutkinto.) Lopuksi keskusteluun nostettiin yhteistutkintojen laajuudet ja opiskelijamäärät, opetussuunnitelmien osaamisperustaisuus, harjoittelun ja opinnäytetyön järjestäminen sekä kielitaitovaatimukset.

Koulutusohjelmavastaava, lehtori Sir Jyrki Holappa kertoi käytännön kokemuksista kaksoistutkinnon rakentamisessa. Yhteinen tahtotila on aina se, josta lähdetään liikkeelle. Hyvä partnerisuhde pohjustaa laadukkaan yhteisen tutkinnon rakentamista. Tutkinnon sisältö ja rakenne ovat yleensä sovittavissa, mutta joskus haasteita aiheuttavat tutkintojen erilaiset laajuudet, kansalliset lainsäädännöt ja korkeakoulukohtaiset käytänteet. Sir Jyrki muistutti, että neuvotteluissa on oltava mukana joustavalla asenteella ja ”pilke silmäkulmassa”. Partnereilta voi aina oppia uutta, mutta omista opetussuunnitelmista on osattava myös olla ylpeä.

Liiketalouden yksikössä on parhaillaan kolme opiskelijaa Neu-Ulmista. Opiskelijat Dame Katharina Ortner, Dame Julia Wachsmann ja Sir Philipp Rehm kertoivat omasta opiskelustaan kaksoistutkinnossa. He olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä opintoihinsa Oamkissa ja kokivat, että saavat tutkintotodistuksellaan merkittävää etua työmarkkinoilla. He olivat sitä mieltä, että kaksoistutkinto-opiskelijana Suomeen pääsee tutustumaan paljon paremmin kuin pelkästään vaihto-opiskelijana. Heidän mielestään Oamkin opetus on ollut yllättävän käytännönläheistä ja projektiorientoitunutta. Ryhmät ovat pienempiä kuin Neu-Ulmissa ja opetus on henkilökohtaisempaa. Haasteellisena he kokivat opintojaksojen suorittamisen usean ryhmän kanssa yhdessä sekä suuren ryhmätöiden määrän.

Hyvien käytäntöjen osuudessa tuntiopettaja Dame Eija Svanberg ja opiskelija Dame Hanna Lahtinen Liiketalouden yksiköstä esittelivät Fontys Hogescholenin yrittäjyysopintoja. Toisena opiskeluvuonna liiketalouden alan opiskelijoista kootaan 10-15 henkilön ryhmiä, jotka perustavat oman yrityksen ja pyörittävät sitä yhden lukuvuoden ajan. Kehutussa mallissa lukuvuoden muut opinnot nivotaan yrityksen toimintaan.

Laatukoordinaattori Sir Matti Alila Tekniikan yksiköstä esitteli vaikutelmia Korkeakoulujen arviointineuvoston tutustumismatkalta Sveitsiin ja Saksaan. Keski-Euroopassa laatukulttuuriin panostetaan niin rahallisesti kuin toiminnallisesti. Koulutusohjelmakohtaisten akkreditointien lisäksi maissa tehdään nykyisin myös Suomen mallin mukaisia korkeakoulukohtaisia auditointeja.

Yksikönjohtaja Sir Tuomo Pesola Luonnonvara-alan yksiköstä kertoi perusteilla olevasta uudenlaisesta opetus- ja oppimisympäristöstä: Energia, ympäristö ja luonnonvarat -palvelukeskuksesta (EYL-keskuksesta). Living Lab -toiminnan kautta pystytään benchmarkkaamaan muita ja kytkemään projektit kiinteästi opetussuunnitelmiin.

Marianne Isola
Laatukoordinaattori

Marian maisemissa

Oulu, Uleåborg, on ollut minulle aina pelkkä läpikulkupaikka, jossa tosin olin käynyt lukemattomia kertoja, mutta en koskaan jäänyt, ennen kuin muutin kaupunkiin päästyäni opiskelemaan maisemasuunnittelua Oulun ammattikorkeakouluun. Silti kaupunki on täynnä muistoja ja Oulujoki, Ule älv, virtaa mustana Pohjantien sillan alitse kaupungin halki, kuin runollisena, Liljan kukkien sävyisenä, tumman puhuvana ja alkoholin huurruttamana, kitaran kieliltä nousevana, hieman hulluna lauluna koti-ikävästä. On ollut outoa asua kaupungissa, kulkea lapsuutensa maisemissa ja huomata ympäristöä havainnoidessaan sen, miten paljon yksityiskohtia on unohtanut.

Jossain Pohjanmaalla, Pudasjärvellä, on maitokarjatila. Sen nimi on Saijala. Tilalle on rakentunut vuosien saatossa, muutamien asenneongelmaisten henkilöiden vastustuksesta huolimatta, sikäläisiin olosuhteisiin suhteutettuna suuri puutarha. Se on ollut ikioma maisemasuunnitelmallinen leikkikenttäni ja kokeilujen kohteeni. Harrastus muuttui aikanaan ammatiksi ja opiskelin puutarhuriksi Jämsässä. Virallisia piirroksia maatilan viheralueista ei ole kuitenkaan koskaan tehty, koska suunnittelen päässäni, en paperilla. Maisemasuunnittelun oikeaoppisia käytänteitä aloin opetella vasta aloittaessani alan opiskelun Oulun ammattikorkeakoulussa.

Maisemasuunnittelun koulutusohjelma on lakkautettavien koulutusohjelmien listalla, ja meidän syksyllä 2012 aloittaneiden jälkeen uusia opiskelijoita ei enää oteta. Olen siis jo opiskellessani tavallaan osa Oulun ammattikorkeakoulun menneisyyttä, muisto, joka haipuu historiaan aaveen lailla aivan, kuin aika taittaa ruskeista hiuksista punapigmentin, häivyttäen sen niin, etteivät sen sävyt enää näy, kuin vain tietynlaisessa valossa. En ole tulevaisuus. Jatkossa maisemasuunnittelu-hortonomeja valmistuu vain nuoruuteni viinintuoksuisten muistojen maisemista, Hämeen ammattikorkeakoulusta, Lepaalta. Tällainen koulutuspolitiikka tarkoittaa väistämättä sitä, että Pohjois-Suomen alueelta vähenee tulevien vuosien kuluessa yhden alan ammattitaito.

Koulutuspolitiikka on yksi sosiaalipolitiikan osa-alue. Käytännössä kevättalven ohjelmaan on kuulunut kokouksien ja palavereiden lisäksi osallistuminen järjestökoulutukseen, koulutuksen kehittämisen tiimiin ja Helsingissä olleeseen kevätseminaariin, kirjoittaminen opiskelijalehti Osakolaiseen sekä opiskelijakunnassamme toimivan ympäristötoimikunnan puheenjohtaminen. Päivät ovat usein venyneet pitkiksi, mikä on väistämättä heijastunut opintojen suorittamiseen ja alkuvaiheen ajatus opiskelijakuntatyöstä osa-aikaisesti opintojen rinnalla on osoittautunut toimimattomaksi ratkaisuksi, joten olen päättänyt erota tehtävästäni, koska kahta tehtävää on jokseenkin vaikeaa hoitaa samanaikaisesti. Eropäätös tuntuu helpotukselta.

Älä jälkiä jätä, älä muistoja tee

kaik’ menköön mukaan

eilisvuosien veen.

Maria Ronkainen, OSAKOn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava

Miten mitata Oamkin kestävän kehityksen toimintaa?

Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk) on muiden korkeakoulujen kanssa sitoutunut edistämään kestävää kehitystä. Ministeriön suunnalta tähän jo vähän patistetaankin: Julkishallintoa ja muita yhteiskunnallisia toimijoita on pyydetty tuottamaan vuoden vaihteessa avattuun Yhteiskuntasitoumus-tietokantaan (ks. linkit alla) julkinen sitoumus siitä, millaista Suomea haluamme vuonna 2050. Asia on otettava vakavasti, sillä sitoumuksissa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista seurataan ja niistä pyydetään korkeakouluilta raportointia. Korkeakoulujen Keke-foorumin kokouksessa maaliskuussa (http://www.bup.fi/index.php/keke-foorum) ministeriön edustaja peräänkuulutti sitoumuksiin aitoa tahtotilaa, konkreettisia haastavia askeleita otettavaksi.

Oamkin keke-työ on tammikuussa lähtien organisoitu kolmen kampuksen malliin. Lisäksi kestävän kehityksen asioita pohditaan ja kehitetään Oamkin keke-tiimissä. Erityistavoitteena on rakentaa Oamkille yhtenäinen ympäristöjärjestelmä, jaettuine päämäärineen ja tavoitteineen. Kevään agendalla ovat olleet muun muassa Kotkantien kampuksen ympäristökatselmus sekä Oamkin kestävän kehityksen työn mittarit. Jokseenkin luonnollisia (ja helpohkosti mitattavia) asioita kampuksittain sekä Oamk-tasolla ovat mm. energian- ja paperinkulutus sekä jätekertymät. Myös lentomatkojen määrää pystymme seuraamaan sekä arvioimaan, kuinka monen omakotitalon verran olemme tuottaneet työ- ja kv-vaihtomatkoillamme (opettaja ja opiskelija) hiilidioksidipäästöjä. Oamkin maantieteellinen sijainti tosin vaikuttaa siihen, että jatkossakin lennetään. Lentomatkojen tuottamien co2-päästöjen seuraaminen on myös osittain ristiriidassa ammattikorkeakoulujen kansainvälistymistavoitteen kanssa, minkä osuus ministeriörahoituksessa on 3,25 % (henkilöstön liikkuvuus 1 % + opiskelijaliikkuvuus 2,25 %).

Kaikki edellä mainitut mittarivaihtoehdot ovat toki tärkeitä keke-työn indikaattoreita, mutta liittyvät kuitenkin enemmän Oamkin toimintakykyyn (eng. performance) kuin Oamkin keskeiseen tehtävään eli opetukseen ja aluekehittämiseen (tki-toiminta). Opetuksen keke-sisältöjen tai tki-hankkeiden keke-vaikuttavuuden arviointi uskottavasti on hankalaa, mutta mahdollista. Oamk-tutkintojen matriisitarkastelu, jossa opintojaksojen osaamisalueet avataan, on ollut hyvä lähtökohta. Eri osaamisalueiden (mm. yrittäjyys-, kansainvälisyysosaaminen, kestävä kehitys, vuorovaikutustaidot) seuranta ja arviointi ovat kuitenkin osoittautuneet haasteellisiksi ja analyysi on jäänyt opintojaksotasolle. Nyt, kun uusia opintosuunnitelmia päivitetään, on hyvä myös miettiä matriisirakenteen uudistamista kohti tehokkaampaa ja läpinäkyvämmin seurattavaa mallia. Kuinka sinä toivoisit Oamkin opetusta ja tki-työtä seurattavan kestävän kehityksen näkökulmasta? Millaisia indikaattoreita toivoisit käytettävän, entä mitä muita yhteiskuntavastuun asioita mielestäsi pitäisi seurata?

 

Oamkin keke-tiimi
(oamk.ymparistotiimi[at]oamk.fi)

 

Asiasta lisää:

Jaksaa jaksaa!

Eräs kolleegani on kertonut olleensa kerran jumpassa, jossa oli ollut sellainen tyypillinen (teko)pirteä jumppaohjaaja, joka kannusti jumppaajia huutamalla ”JAKSAA JAKSAA!”.  Yksi jumppaajista, keski-ikäinen naisihminen, oli yhtäkkiä seisahtunut niille sijoilleen ja tiuskaissut ”Eikä jaksa!”  – ja kävellyt ulos salista. 

Tuo tarina huvittaa minua jostain syystä suunnattomasti joka kerta, kun se muistuu mieleeni. Ja se muistui mieleeni, kun aloin miettiä aihetta tämän kevään viimeiselle bloginkirjoituselleni. Tässä vaiheessa lukuvuotta näet tuntuu, että pää lyö tyhjää. Luovuus on totisesti hakusessa. On melkoinen paradoksi, että kun kevät alkaa puhjeta kukkaan, niin ainakin tämä opettajaparka senkun lakastuu.  Jos joskus olen miettinyt alan vaihtoa, niin se on tapahtunut juuri kevään korvalla, kun talven rasitukset painavat jäsenissä.

Vielä ei kuitenkaan auta herpaantua. Luennot jatkuvat vielä kolmisen viikkoa  ja senkin jälkeen on vielä kuukausi töitä ennen loman alkamista. Tuon kuukauden aikana pitää olla hanakkana arvioimassa tenttejä, ohjaamassa opinnäytteitä ja valvomassa pääsykokeita. Eikä olisi pahitteeksi alkaa vähitellen suunnitella syksyn töitä. Nyt olisi juuri oikea aika päivittää ja parannella opetusmateriaaleja, kun asiat ovat tuoreessa muistissa. Valitettavasti vain kaikki tuntuu tapahtuvan kuin hidastetussa filmissä, joten  jos vanhat merkit paikkansa pitävät, moni aiottu asia  jää syksyyn.

Lukuvuoden rasitukset alkavat näkyä myös opiskelijoissa. Syksyllä käytävät pursusivat porukkaa ja sitä riitti luennoille ihan tukoksi asti. Nyt on ihmeen hiljaista sekä käytävillä että luokissa.  Harvalukuiset opiskelijat ovat myös jotenkin nuutuneen oloisia. Mutta kenties syy opiskelijoiden vaisuuteen onkin apaattisessa opettajassa?  Pitäisiköhän ottaa mallia jumppaohjaajista  ja huudahtaa seuraavalla kerralla kesken tilinpäätöstaulukon läpikäynnin: ”JAKSAA JAKSAA!!”

Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori

Kjell Westö: Kangastus 38

 

Kjell Westön rakkaus ja kiinnostus kotikaupunkiaan Helsinkiä kohtaan on ennallaan, kuten hänen uusin, kuudes romaaninsa Kangastus 38 osoittaa. Ajalliselta käsittelyltään jopa lähes megalomaanisten, kollektiivisten kasvutarinoiden vastapainoksi tällä kertaa on tarjolla hieman maanläheisempää ajankuvausta, jonka välitön aikamittakaava on noin vuoden mittainen. Menneisyys on kuitenkin romaanissa läsnä välillisesti, sillä tarinan keskiössä on jo valmiiksi aikuisia ihmisiä. Toisen päähenkilön kautta kuvataan kotimaista, vielä tuolloin tuoretta sisällissodan traumaa, toisen nenällä haistellaan Euroopan levotonten tuulten ilmapiiriä, hiljalleen mutta varmasti sekoittuvaa ideologioiden ja valtiollisten jännitteiden ruutitynnyriä.

– Max Peltonen KIR2SN

Erasmus-viikko Cardiffissa

Erasmus-viikko Cardiffissa
Erasmus-viikko Cardiffissa
Erasmus-viikko Cardiffissa

Meillä on tiukempi linja juomien mukanaoloon kirjastossa.
Erasmus-viikko Cardiffissa

Walesin pääkaupungissa julkisten tilojen opasteet ovat sekä englanniksi että kymriksi.
Erasmus-viikko Cardiffissa
Erasmus-viikko Cardiffissa
Erasmus-viikko Cardiffissa

Cardiffin kaupungin pääkirjastossa Cardiff Central Libraryssa on matalat hyllyt, joihin yltää pyörätuolistakin.
Erasmus-viikko Cardiffissa
Erasmus-viikko Cardiffissa
Erasmus-viikko Cardiffissa

Walesilaisyhtye Manic Street Preachers avasi Cardiff Central Libraryn virallisesti. A design for life-kappaleen alkusanoin: “Libraries gave us power”.

Osallistuin Cardiffin yliopiston kirjaston järjestämään Erasmus Staff Development Programmeen 31.3.- 4.4. 2014. Koulutusviikkoon osallistui 24 korkeakoulukirjastossa työskentelevää kollegaa yhdeksästä eri  Euroopan maasta ja mukana oli sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen kirjastojen henkilökuntaa.  Suomesta oli edustus minun lisäkseni lisäksi Lappeenrannan tiedekirjastosta sekä Haaga-Helian kirjastosta.

Viikon aikana kukin osallistuja esitteli vuorollaan oman maansa kirjastojärjestelmää ja omaa kirjastoaan.

Cardiff University kuuluu Britannian parhaimpiin ja on Russell Groupin jäsen. Cardiff University Library on yksi Britannian suurimmista kirjastoista sekä kävijämäärillä että lainausluvuilla mitattuna. Kirjasto on tunnettu erityisesti Information Literacy  ja Systematic reviewing opetuksestaan.

Health Library sijaitsee kauempana kaupungin keskustasta yliopistollisen sairaalan läheisyydessä Cochrane Buildingissa. Rakennus on nimetty lääketieteen tutkija Archie Cochranen mukaan. Cochrane-tietokanta on Terveysportissa, joka löytyy Oamkin kirjaston e-aineistoista.  Systemaattisen kirjallisuuskatsausten tekeminen on tutkimusmenetelmä, jota sovelletaan erityisesti lääke- ja hoitotieteessä.  Support Unit for Research Evidence (SURE) on ryhmä, joka opastaa ja auttaa systemaattisten kirjallisuuskatsausten tekemisessä.

Health Libraryn lisäksi vierailimme muutamassa muussakin yliopiston kirjaston lukuisista toimipisteistä  sekä National Museum of Wales Libraryssa ja Cardiff Central Libraryssa.

Suvi Autio
Informaatikko
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan kirjasto

 

 

 

 

Koko kirjoitus »